Päivästä Päivään

Huhtikuuta—Jumalan lääke syntia vastaan

IHMISTEN VAPAHTAJA, 1. huhtikuuta

»Mutta hän on haavoitettu meidän rikkomustemme tähden, runneltu meidän pahain tekojemme tähden. Rangaistus oli hänen päällänsä, että meillä rauha olisi, ja hänen haavainsa kautta me olemme paratut» Jes. S3: 5. PP 109.1

Kristuksen veri on ikuista vastamyrkkyä synnille. ¹ PP 109.2

Kristuksen ristinkuolema pohjautui vapaaehtoiseen kuuliaisuuteen, eikä sillä muutoin olisi ollutkaan mitään ansiota, sillä ei olisi ollut oikeudenmukaista rangaista syntisen ase-mesta syytöntä, joka ei olisi halunnut kärsiä rangaistusta. ² PP 109.3

Jeesu[ksesta] tuli “kipujen mies”, jotta me tulisimme osallisiksi iankaikkisesta ilosta. Jumala salli rakkaan Poikansa Poikansa, joka oli täynnä armoa ja totuutta tulla kuvaamat-toman kirkkauden maailmasta maailmaan, joka oli synnin häpäisemä ja turmelema, kuoleman varjon ja kirouksen synkentämä. Hän salli Poikansa lähteä hellästä sylistään, enkelten ylistyksen keskeltä, kärsimään häpeää ja kuoleman. ³ PP 109.4

Katsokaa ristiä ja sille ripustettua Uhria. Kristus kantoi syntimme omassa ruumiissaan. Se kärsimys, se tuska on lunastuksenne hinta. ⁴ PP 109.5

Meidän olisi tullut juoda tuo katkera malja, koska se koostui meidän synneistämme. Mutta rakas Vapahtajamme otti maljan huuliltamme ja joi sen itse, ja sen tilalle hän ojentaa meille pelastuksen maljan. ⁵ PP 109.6

Emme osaa arvioida, miten paljon ankarampi ahdistuksemme ja tuskamme olisi ollut, ellei Jeesus olisi piirittänyt meitä myötätunnon ja rakkauden inhimillisellä käsivarrellaan ja nostanut meidät ylös. PP 109.7

Me saamme riemuita toivossa. Hänen [Puolustajamme] ansioittensa perusteella meillä on anteeksiantamus ja rauha. Hän kuoli pestäkseen pois meidän syntimme, pukeakseen meidät omaan vanhurskauteensa ja tehdäkseen meidät siten soveliaiksi taivaalliseen seuraan, jossa saamme asua valossa ikuisesti. ⁶ PP 109.8