Päivästä Päivään
SYNTI YLENMÄÄRIN SYNNILLINEN, 5. maaliskuuta
»Että synti tulisi ylenmäärin synnilliseksi käskysanan kautta.» Room. 7: 13. PP 79.1
Suuressa armossaan ja jumalallisen luonteensa mukaisesti Jumala sieti kauan Lusiferia. Taivaassa ei koskaan ennen ollut ilmennyt tyytymättömyyden ja nurjamielisyyden henkeä. Se oli kerrassaan uutta, outoa, salamyhkäistä ja arvoituksellista. Lusifer itsekään ei aluksi ollut selvillä tunteidensa todellisesta laadusta; jonkin aikaa häntä pelotti ilmaista ajatuksiaan ja mielensä ailahteluja, mutta silti hän ei hyljännyt niitä. Hän ei nähnyt, minne oli ajautumassa. Mutta rajattoman rakkauden ja viisauden kaikin keinoin häntä koetettiin saada vakuuttumaan erehdyksestään. Hänen nureksimisensa todistettiin aiheettomaksi, ja hänelle selvitettiin, mihin jatkuva kapinointi johtaisi. Ja niin Lusifer huomasi olevansa väärässä. Hän käsitti, että “Herra on vanhurskas kaikissa teissään ja armollinen kaikissa teoissaan” (Ps. 145: 17), että jumalalliset asetukset olivat oikeamielisiä ja että hänen tuli tunnustaa ne sellaisiksi kaiken taivaan kuullen. Hän miltei jo päätti palata, muttei ylpeydeltään saanut tehdyksi sitä.--Itsepintaisesti hän puolusti kantaansa ja antautui kiihkeästi suureen taisteluun Tekijäänsä vastaan. PP 79.2
Saatanan kapinan tuli olla opetuksena maailmankaikkeudelle halki kaikkien tulevaisten aikojen jatkuvana todistuksena synnin luonteesta ja kauheista seurauksista. Saatanan hallinnan vaikutukset sekä ihmisiin että enkeleihin osoittaisivat, minkä täytyy olla seurauksena jumalallisen arvovallan hylkäämisestä. Se todistaisi, että Jumalan kaikkien luotujen hyvinvointi edellyttää hänen hallituksensa pysymistä voimassa. Siksi tämän kauhean kapinakokemuksen vaiheet olisivat jatkuvana turvana kaikille pyhille olennoille, estämässä heitä joutumasta enää petetyiksi rikkomuksen luonteen suhteen ja varjelemassa heitä tekemästä syntiä ja kärsimästä sen rangaistusta. 21 PP 79.3
Meidän lunastukseemme tarvittavan uhrin rajaton arvo ilmaisee synnin äärettömän pahuuden. 22 PP 79.4