Päivästä Päivään

HÄN RAKASTAA KAIKKIA IHMISIÄ, 28. helmikuuta

»Sen tähden minä notkistan polveni Isän edessä, josta kaikki millä isä on, taivaissa ja maan päällä, saa nimensä.» Ef. 3: 14, 15. PP 72.1

Jumalan rakkauden käsittäminen saa meidät luopumaan itsekkyydestämme. Kutsuessamme Jumalaa Isäksemme me tunnustamme kaikki hänen lapsensa veljiksemme. Me olemme kaikki samaa suurta ihmissukua, kaikki saman perheen jäseniä. ¹³² PP 72.2

Jumala ei tee mitään eroa kansallisuuden, rodun tai yhteiskuntaluokan välillä. Hän on koko ihmiskunnan Luoja. Kaikki ihmiset ovat samaa perhettä sekä luomisen että lunastuksen perusteella. Kristus tuli murtamaan jokaisen väliseinän ja avaamaan pääsyn temppelin joka osastoon, jotta jokainen sielu voisi vapaasti tulla Jumalan luo. ¹³³ PP 72.3

Hän tuli osoittamaan, että hänen armonsa ja rakkautensa lahja on yhtä rajoittamaton kuin ilma, valo tai sadekuurot, jotka virvoittavat maan. ¹³⁴ PP 72.4

Hänen rakkautensa on niin laaja, niin syvä ja niin runsas, että se tunkeutuu kaikkialle. Se irrottaa saatanan vaikutuksesta ne, joita hän on johtanut harhaan petoksillaan, ja tuo heidät Jumalan valtaistuimen luo, jota lupauksen kaari ympäröi. ¹³⁵ PP 72.5

Jumala on Isämme ja Hallitsijamme. Niiden periaatteiden, jotka hallitsevat taivaassa, pitäisi hallita myös maan päällä, ja saman rakkauden, joka elähdyttää enkeleitä, saman puhtauden ja pyhyyden, joka vallitsee taivaassa, pitäisi niin pitkälle kuin mahdollista kertautua maan päällä. ¹³⁶ PP 72.6

Mutta jos sinä kutsut Jumalaa Isäksesi, niin tunnustaudut hänen lapsekseen, ja silloin myös alistut hänen viisaaseen johtoonsa ja olet kaikessa kuuliainen tietäen, että hänen rakkautensa on muuttumaton. Sinä hyväksyt hänen suunnitelmansa elämäsi suhteen. Jumalan lapsena sinä pidät hänen kunniaansa, hänen luonnettaan, hänen perhettään, hänen työtään kaikkea muuta tärkeämpänä. Ilosi on saada tunnustaa suhteesi Isääsi ja jokaiseen hänen perheensä jäseneen sekä tuottaa kunniaa tälle suhteelle. Sinä riemuitset aina, milloin voit tehdä jotakin, vaikkapa vaatimatontakin, hänen kunniakseen ja lähimmäisillesi siunaukseksi. ¹³⁷ PP 72.7