Päivästä Päivään

HÄN EI KATSO HENKILÖÖN, 23. helmikuuta

»Niin Pietari avasi suunsa ja sanoi: ‘Nyt minä totisesti käsitän, ettei Jumala katso henkilöön, vaan että jokaisessa kansassa se, joka häntä pelkää ja tekee vanhurskautta, on hänelle otollinen» Ap.t. 10: 34, 35. PP 67.1

Jumala ei katso henkilöön.--Ne, jotka eivät seuraa saamaansa valoa eivätkä välitä Jumalan vaatimuksista, tulevat havaitsemaan, että heidän siunauksensa muuttuvat kirouksiksi ja heidän saamansa armon osoitukset tuomioiksi. ¹¹⁰ PP 67.2

Jumala ei pidä kaikkia syntejä yhtä suurina; rikkomukset ovat hänen silmissään samoin kuin ihmisenkin silmissä eriasteisia; mutta miten vähäpätöiseltä tämä tai tuo väärä teko näyttääkin ihmisten silmissä, mikään synti ei ole vähäpätöinen Jumalan silmissä. Ihmisen arvostelukyky on puutteellinen, epätäydellinen; mutta Jumala näkee asiat sellaisina kuin ne todellisuudessa ovat. Juomaria halveksitaan ja hänelle sanotaan, että hänen syntinsä estää häntä pääsemästä taivaaseen, jota vastoin ylpeys, itsekkyys ja ahneus jätetään liiankin usein vaille nuhdetta. Nämä ovat kuitenkin syntejä, joita Jumala aivan erityisesti inhoaa, sillä ne ovat vastakkaisia hänen luonteensa hyväntahtoisuudelle, sille epäitsekkäälle rakkaudelle, joka on lankeamattoman maailmankaikkeuden oikea ilmapiiri. ¹¹¹ PP 67.3

Synnin ylenpalttinen synnillisyys on tajuttavissa vain ristin valossa. Kun ihmiset väittävät, että Jumala on liian hyvä hy-lätäkseen syntisen, heidän tulee suunnata katseensa Golgatalle. Kristus otti päälleen tottelemattomien syyllisyyden ja kärsi syntisen puolesta. Koska ihminen ei ollut pelastettavissa millään muulla tavoin, koska ilman tätä uhria ihmissuvun oli mahdotonta välttyä synnin turmiolliselta voimalta ja päästä jälleen yhteyteen pyhien olentojen kanssa mahdotonta päästä osalliseksi hengellisestä elämästä. Sen vuoksi Kristus otti päälleen tottelemattomien syyllisyyden ja kärsi syntisen puolesta. Jumalan Pojan rakkaus ja kärsimys ja kuolema todistavat kaikki synnin suuresta kauhistavuudesta ja julista-vat, ettei sen vallasta ole muuta pääsyä eikä paremmasta elä-mästä ole muuta toivoa kuin sielun antautuminen Kristukselle. ¹¹² PP 67.4

Kohotkoon sielu synnin alanteilta mietiskelemään kaiken hyvyyden, armon ja rakkauden Jumalaa, joka ei kuitenkaan jätä rankaisematta. ¹¹³ PP 67.5