Päivästä Päivään

ÄLKÄÄ MUREHDUTTAKO HENKEÄ, 21. helmikuuta

»Älkää saattako murheelliseksi Jumalan Pyhää Henkeä, joka on teille annettu sinetiksi lunastuksen päivään saakka.» Ef. 4: 30. PP 65.1

Omatunto on Jumalan ääni, joka kuuluu inhimillisten intohimojen taistelun melskeessä; kun sitä vastustetaan, tulee Jumalan Henki murheelliseksi. ⁹⁷ PP 65.2

Ihmiset pystyvät sammuttamaan Jumalan Hengen; valinnan vapaus on jätetty heille. Heidän sallitaan toimia vapaasti. He voivat olla kuuliaisia Vapahtajamme nimen ja armon kautta tai tottelemattomia ja kärsiä seuraukset. ⁹⁸ PP 65.3

Pyhän Hengen pilkkaamisen synti ei rajoitu mihinkään äkilliseen sanaan tai tekoon, vaan se merkitsee totuuden ja todisteiden lujaa ja päättäväistä vastustusta. ⁹⁹ PP 65.4

Ei Jumala anna määräystä siitä, ettei ihminen pelastu. Eikä hän peitä näkyvyyttä läpitunkemattomalla pimeydellä. Sen sijaan ihminen aluksi vastustaa Jumalan Hengen vaikutusta, ja kerran vastustettuaan hän havaitsee sen toisen kerran vähemmän vaikeaksi, kolmannen kerran vielä vähemmän, ja neljännen kerran paljon vähemmän. Sitten tulee epäuskon ja vastustuksen kylvön sadonkorjuun aika. Oi mitä leikattavaa synnilliset tottumukset valmistavatkaan sirpille! - PP 65.5

Toisaalta jokainen varteenotettu valonsäde tuottaa valon satoa. Kerran vastustettu kiusaus antaa voimaa lujempaan vastustukseen toisella kertaa; jokainen uusi voitto omasta minästä tasoittaa tietä ylevämmille ja jalommille voitoille. Jokainen voitto merkitsee kylvöä iankaikkiseen elämään. ¹⁰⁰ PP 65.6

Jumala ei tuhoa ketään. Syntinen tuhoaa itse itsensä omalla katumattomuudellaan. ¹⁰¹ PP 65.7

Kenenkään ei tarvitse pitää syntiä Pyhää Henkeä vastaan minään salaperäisenä ja epämääräisenä. Synti Pyhää Henkeä vastaan merkitsee katumukseen kehottavan kutsun itsepintaista torjumista. ¹⁰² PP 65.8

Eikä paremmasta elämästä ole muuta toivoa kuin sielun antautuminen Kristukselle. ¹⁰³ PP 65.9