Päivästä Päivään

HÄN KUOLI PUOLESTAMME, 13. helmikuuta

»Mutta Jumala osoittaa rakkautensa meitä kohtaan siinä, että Kristus, kun me vielä olimme syntisiä, kuoli meidän edestämme.» Room. 5: 8. PP 57.1

Kirjoituksia tutkittaessa tulee alati pitää mielessä yksi suuri keskeinen totuus Kristus ja hänet ristiinnaulittuna. Jokaisella muulla totuudella on vaikutusta ja voimaa vain siinä määrin, kuin sillä on yhteyttä tähän aiheeseen.Vain pelastuksemme ja iankaikkisen autuuden Aikaansaajan toiminnalla voidaan synnin lamaannuttama sielu elvyttää eloon. ⁵⁹ PP 57.2

Kallistaessaan päänsä ja kuollessaan Kristus kaatoi sielunvihollisen valtakunnan tukipylväät mukanaan maahan. Hän kukisti saatanan. ⁶⁰ PP 57.3

Kristus alistui ristiinnaulittavaksi, vaikka taivaallinen sotajoukko olisi voinut vapauttaa hänet. Enkelit kärsivät Kristuksen kanssa. Jumala itse ristiinnaulittiin Kristuksen kanssa, sillä Kristus oli yhtä Isän kanssa. Ne, jotka torjuvat Kristuksen eivätkä halua hänen hallitsevan heitä, alistuvat vapaaehtoisesti saatanan hallittaviksi ja toteuttamaan hänen tahtoaan hänen orjinaan. Kuitenkin Kristus antoi henkensä Golgatalla heidän puolestaan. ⁶¹ PP 57.4

Hänen, joka kuoli maailman syntien tähden, tuli pysyä haudassa määräaikansa. Hän oli tuossa kivisessä vankilassaan jumalallisen oikeuden vankina. Hän oli vastuussa kaikkeuden Tuomarille. Hän kantoi maailman synnit, ja vain hänen Isänsä saattoi vapauttaa hänet. ⁶² PP 57.5

Hän paneutui meidän asemaamme, paljasti rintansa kuolettavalle iskulle, otti kantaakseen ihmisen syyllisyyden ja rangaistuksen sekä esitti ihmisen puolesta täydellisen uhrin Jumalalle. Tämän sovituksen ansiosta hänellä on valta tarjota ihmiselle täydellinen vanhurskaus ja täysi pelastus. Yksikään, joka uskoo häneen henkilökohtaisena Vapahtajanaan, ei huku vaan saa iankaikkisen elämän. ⁶³ PP 57.6

Ihmisen lunastushinta on maksettu, ja kaikki mitä hänellä on ja mitä hän on, tulisi olla Kristuksen verellä vihmottua, Jumalalle pyhitettyä, sillä se kuuluu hänelle. ⁶⁴ PP 57.7