Päivästä Päivään

USKOLLINEN JA TOTUUDELLINEN, 5. helmikuuta

»Sillä minä, Herra, en muutu.» Mal. 3: 6. PP 49.1

Aihe, johon emme tohdi kajota, koskee Jumalan persoonalli-suutta ja etuoikeuksia, sitä missä hän on ja mitä hän on. Joka päivittäin on hyvin läheisessä yhteydessä Jumalaan ja tuntee hänet erittäin syvällisesti, tajuaa myös tavattoman syvästi miten täysin kykenemättömiä ihmiset ovat selittämään Luojaa. - PP 49.2

Jumala on aina ollut olemassa. Hän on suuri MINÄ OLEN. Psalmista julistaa: “Ennenkuin vuoret syntyivät ja sinä loit maan ja maanpiirin, iankaikkisesta iankaikkiseen olet sinä, Jumala” Ps. 90: 2. Hän on Korkea ja Ylhäinen, jonka asumus on iankaikkinen. “Sillä minä, Herra, en muutu”, hän julistaa. Hänen tykönään ei ole muutosta, ei vaihteen varjoa. Hän “on sama eilen ja tänään ja iankaikkisesti” Hebr. 13: 8. Hän on ääretön ja kaikkialla läsnäoleva. Mitkään sanamme eivät pysty kuvailemaan hänen suuruuttaan ja majesteettiuttaan. ²⁰ PP 49.3

Hän istuu valtaistuimellaan maan levottomuuksien yläpuolella. Kaikki on avoinna hänen jumalalliselle katseelleen. Ja suuresta ja rauhallisesta iankaikkisuudestansa hän säätää sen, minkä hän kaitselmuksessaan katsoo parhaaksi. ²¹ PP 49.4

Jumala ei suostu vaadittavaksi tilille siitä, miten hän menettelee ja mitä hän tekee. Hänen kunniansa vaatii häntä nyt salaamaan aikomuksensa, mutta ennen pitkää ne ilmaistaan oikeassa merkityksessään ja tärkeydessään. Mutta hän ei ole salannut suurta rakkauttaan, jolla hän pohjimmaltaan aina kohtelee lapsiaan. ²² PP 49.5

Valtaistuimen ylitse kaareutuva sateenkaari on vakuutena siitä, että Jumala on uskollinen . Olemme tehneet syntiä häntä vastaan emmekä ansaitse hänen suosiotaan, ja kuitenkin hän itse on pannut huulillemme anomuksista ihanimman: “Älä hylkää, nimesi tähden! Älä anna kunniasi valtaistuinta häväistäväksi; muista, älä riko, liittoasi meidän kanssamme” (Jer. 14: 21). Hän on lupautunut ottamaan vaarin anomukses-tamme, kun tulemme hänen eteensä tunnustaen kelvottomuutemme ja syntimme. Hänen valtaistuimensa kunnia on hänen meille antamansa sanan panttina. ²³ PP 49.6