Päivästä Päivään

EI KOSKAAN ENÄÄ KUOLEMAA!, 22. joulukuuta

»Ja hän on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistänsä, eikä kuolemaa ole enää oleva, eikä murhetta eikä parkua eikä kipua ole enää oleva, sillä kaikki entinen on mennyt.» Ilm. 21:4. PP 394.1

Lunastettujen kodissa ei ole kyyneleitä, ei hautajaissaattueita, ei surunauhoja. “Eikä yksikään asukas sano: ‘Minä olen vaivanalainen.’ Kansa, joka siellä asuu, on saanut syntinsä anteeksi” (Jes. 33: 24). Onni virtaa ja syvenee ylenpalttisena iankaikkisuuden vyöryessä eteenpäin, - PP 394.2

Ajatelkaamme mitä suurimmalla hartaudella autuasta ikui-suutta. Uskomme lävistäköön pimeyden jokaisen pilven ja tavoittakoon katseellaan hänet, joka kuoli maailman syntien vuoksi. Hän on avannut paratiisin portit kaikille, jotka vastaanottavat hänet ja uskovat häneen. Olkoot vastoinkäymi-set, jotka tuottavat meille kovin ankaraa tuskaa, meille opetta-vaisina läksyinä ohjaamaan meitä rientämään kohti päämäärää, voittopalkintoa, johon meidät on taivaallisella kutsumisella kutsuttu Kristuksessa. Kannustakoon meitä ajatus, että Herra on tuleva pian. Tämä toivo ilahduttakoon sydäntämme. PP 394.3

Olemme matkalla kotiin. Hän, joka rakasti meitä niin suuresti, että kuoli meidän tähtemme, on rakentanut meille kaupungin. Uusi Jerusalem on meidän lepopaikkamme. Jumalan kaupungissa ei ole oleva murhetta. Enää ei ole kuuluva valitushuutoa, ei murskaantuneiden toiveiden ja tukahdutet-tujen tunteiden surulaulua. Pian on alakuloisuuden vaippa vaihtuva hääpukuun. Pian saamme olla todistamassa Kunin-kaamme kruunajaisia. Ne, joiden elämä on kätketty Kristuksen kanssa, ne, jotka täällä maan päällä ovat taistelleet hyvän uskontaistelun, loistavat Lunastajan kirkkaudella Jumalan valtakunnassa. PP 394.4

Ei mene kauan ennen kuin saamme nähdä hänet, johon iankaikkisen elämän toivomme keskittyy. Ja hänen tykönään kaikki tämän elämän koettelemukset ja kärsimykset ovat kuin pelkkää tyhjyyttä. Kohottakaa katseenne, kohottakaa kat-seenne, ja antakaa uskonne alati kasvaa. Tämä usko ohjatkoon teitä sitä kaitaa tietä pitkin, joka johtaa Jumalan kaupungin porttien läpi suureen tuonpuoleiseen, lunastettuja odottavaan avaraan, rajattomaan, ihanaan tulevaisuuteen. ⁴⁸ PP 394.5