Päivästä Päivään

IKUINEN SAPATTI, 31. tammikuuta

»Joka kuukausi uudenkuun päivänä ja joka viikko sapattina tulee kaikki liha kumartaen rukoilemaan minua, sanoo Herra.» Jes. 66: 23. PP 41.1

Miten kaunis olikaan maa Luojan kädestä lähteneenä! Jumala esitteli kaikkeudelle maailman, jossa hänen kaikkinäkevä silmän säkään ei voinut havaita yhtään virhettä tai tahraa. Luo-makunnan jokainen osa oli oikealla kohdallaan ja vastasi sitä tarkoitusta, jota varten se luotiin. Maassa vallitsi rauha ja pyhä ilo. Siellä ei ollut mitään epäjärjestystä eikä ristiriitaa. Ei mikään sairaus ahdistanut ihmistä eikä eläintä, eikä kasvikunnassa ollut vähintäkään saastuneisuutta tai turmelusta. Jumala katseli Kristuksen toteuttamia kättensä tekoja ja julisti kaiken olevan “sangen hyvää”. ¹³⁵ PP 41.2

Sapatti pyhitettiin luomisessa. Koska se oli säädetty ihmistä varten, se sai alkunsa silloin, “kun aamutähdet kaikki iloitsivat ja kaikki Jumalan pojat riemuitsivat”. Job 38: 7. - PP 41.3

Sapattia ei annettu vain Israelille vaan koko maailmalle. Se oli tehty ihmiselle tiettäväksi Eedenissä, ja kuten muutkin kymmenet käskyt, se on iankaikkisesti voimassa. Tästä laista, johon sisältyy neljäs käskykin, sanoo Kristus: “Kunnes taivas ja maa katoavat, ei laista katoa pieninkään kirjain, ei ainoa-kaan piirto” (Matt. 5: 18). Niin kauan kuin taivas ja maa kes-tävät, sapatti on oleva jatkuvana merkkinä Luojan voimasta. Ja kun Eeden kerran jälleen kukoistaa maan päällä, kunnioit-tavat kaikki auringon alla Jumalan pyhää lepopäivää. “Joka viikko sapattina tulee kaikki liha kumartaen rukoilemaan minua, sanoo Herra.”¹³⁶ PP 41.4

Jumala opettaa, että meidän tulisi kokoontua hänen huo-neeseensa kehittääksemme täydelliseen rakkauteen kuuluvia ominaisuuksia. Tämä tekee maan asujaimet kelvollisiksi niille asuinsijoille, joita Kristus on mennyt valmistamaan kaikille häntä rakastaville. Siellä he kokoontuvat pyhäkössä sapatista toiseen ja kuukausittain uudenkuun päivänä, virittääkseen yhdessä kiitosja ylistyslaulun hänelle, joka istuu valtaistuimella, ja Karitsalle, iankaikkisesta iankaikkiseen. ¹³⁷ PP 41.5