Päivästä Päivään

RUKOUS SAIRAIDEN PUOLESTA, 5. marraskuuta

»Tunnustakaa siis toisillenne syntinne ja rukoilkaa toistenne puolesta, että te parantuisitte; vanhurskaan rukous voi paljon, kun se on harras.» Jaak. 5: 16. PP 345.1

Kristus on yhä edelleenkin sama laupias lääkäri kuin toimiessaan täällä maan päällä. Häneltä me saamme lievittävää voidetta jokaiseen sairauteen. ¹⁴ PP 345.2

Miksi ihmiset ovat niin haluttomia luottamaan häneen, joka loi ihmisen ja joka voi kosketuksellaan, sanallaan tai katseellaan parantaa kaikenlaista sairautta? Kuka ansaitsee luottamuksemme paremmin kuin hän, joka on uhrannut niin paljon lunastuksemme hyväksi? Apostoli Jaakobin välityksellä on Herramme antanut meille täsmällistä opetusta velvolli-suudestamme sairaustapauksessa. Inhimillisen avun pettäessä Jumala on oleva kansansa auttaja. “Jos joku teistä sairastaa, kutsukoon tykönsä seurakunnan vanhimmat, ja he rukoilkoot hänen edestään, voidellen häntä öljyllä Herran nimessä. Ja uskon rukous pelastaa sairaan, ja Herra antaa hänen nousta jälleen” (Jaak. 5: 14,15). ¹⁵ PP 345.3

Sellaisen rukouksen esittäminen on hyvin vakava tehtävä, eikä siihen pitäisi ryhtyä ilman huolellista harkintaa, - PP 345.4

Niille, jotka pyytävät esirukouksia terveytensä palautumisen puolesta, tulisi tehdä selväksi, että Jumalan lain rikkominen, olipa sitten kysymys luonnonlaista tai hengellisestä laista, on synti, ja että heidän on päästäkseen osallisiksi Jumalan siunauksista tunnustettava ja hylättävä syntinsä. - PP 345.5

Me tiedämme, että Jumala kuulee meitä, kun me rukoilemme häntä hänen tahtonsa mukaisesti. Mutta ei ole oikein, että puserramme rukouksemme alistumattomasta sydämestä. Rukouksemme ei saa olla luonteeltaan käskevää, vaan sen täytyy olla anovaa. PP 345.6

On tapauksia, jolloin Jumala selvästi vaikuttaa jumalallisella voimallansa terveyden palautumiseksi. Mutta kaikki sairaat eivät parane. Monet saamme saattaa lepoon Jeesuksessa. - PP 345.7

Meidän toiveittemme ja pyrkimystemme tulisi häipyä hänen tahtoonsa. Kokemukset, jotka koettelevat meidän uskoamme, koituvat meidän parhaaksemme. Harjoitus vahvistaa uskoa. Meidän täytyy antaa kärsivällisyyden viedä työnsä päätökseen ja muistaa, että Raamatussa on kalliita lupauksia niille, jotka odottavat Herraa. ¹⁶ PP 345.8