Päivästä Päivään

VIHOLLISEN HIRMUVALTA, 2. marraskuuta

»Olkaa siis Jumalalle alamaiset; mutta vastustakaa perkelettä, niin se teistä pakenee. Lähestykää Jumalaa, niin hän lähestyy teitä. Puhdistakaakätenne, te syntiset, ja tehkää sydämenne puhtaiksi, te kaksimieliset.» Jaak. 4: 7, 8. PP 342.1

Nykyään on kansanjoukkoja yhtä todellisesti pahojen henkien vallassa kuin oli Kapernaumin riivattukin. Kaikki, jotka tahallaan poikkeavat Jumalan käskyistä, antautuvat saatanan valvontaan. Moni rupeaa leikittelemään pahan kanssa luullen pääsevänsä siitä eroon milloin haluaa, mutta se houkuttelee häntä yhä pitemmälle, kunnes hän huomaa olevansa omaa tahtoaan voimakkaamman valvonnassa. Hän ei pääse eroon sen salaperäisestä vallasta. Salainen synti tai voimakas into-himo voi pitää häntä yhtä avuttomana vankinaan kuin Kapernaumin riivattuakin. ⁴ PP 342.2

Saatana on maailman jumala; vaikutuksellaan hän turmelee aistit, pitää ihmismielen suunnattuna pahuuteen ja ajaa uhrinsa väkivaltaan ja rikoksiin. Hän kylvää eripuraisuutta ja sokaisee järjen. Kristuksen tehtävänä on vapauttaa ihmislapset hänen vallastaan. Kuitenkin on elämän eri aloilla, kodissa, liiketoimissa ja seurakunnassa niitä, jotka kääntävät Jeesuksen pois oveltaan mutta päästävät tuon inhottavan hirviön sisälle. ⁵ PP 342.3

Saatanan polku on kovin leveä ja petollinen. Se on tehty hyvin viehättävän näköiseksi, mutta se on kova, hämäävä ja täynnä pettymyksiä. ⁶ PP 342.4

Se, joka tuntee oman vaaransa, varoo murehduttamasta Pyhää Henkeä ja siten ajautumasta eroon Jumalasta siitä syystä, ettei hänen menettelynsä miellytä Jumalaa. Miten paljon parempaa ja turvallisempaa onkaan vetäytyä lähelle Jumalaa, jotta hänen Sanastaan loistava puhdas valo saisi parantaa synnin aiheuttamat sielun haavat. Mitä lähempänä Jumalaa olemme, sitä turvatumpia olemme, sillä saatana vihaa ja pelkää Jumalan läsnäoloa. ⁷ PP 342.5

Saatana ei vähennä kavaluuttaan, mutta elävässä yhteydessä kaiken valon ja jumalallisen tiedon Alkulähteeseen ihmiset saavat viisautta selviytyäkseen vihollisen viekkaudesta ja juonista.8 PP 342.6