Päivästä Päivään

NIIN USEIN KUIN SYÖTTTE JA JUOTTE, 23. lokakuuta

»Sillä niin usein, kuin te syötte tätä leipää ja juotte tämän maljan, te julistatte Herran kuolemaa, siihen asti kuin hän tulee.» 1 Kor. 11: 26. PP 329.1

Ihmisten pelastus riippuu Kristuksen puhdistavan veren jatkuvasta soveltamisesta heidän sydämeensä. Siksi Herran ehtoollista ei tullut viettää vain satunnaisesti tai vuosittain, vaan vuotuista pääsiäistä useammin. Muistuttaahan tämä juhlallinen asetus paljon suuremmasta tapahtumasta kuin Israelin lasten vapautumisesta Egyptistä. Tämä vapautus kuvasi sitä suurta sovitusta, jonka Kristus aikaansai uhraamalla henkensä saadakseen kansansa lopullisesti vapaaksi. ⁸⁷ PP 329.2

Tämä asetus ei ole valikoiva, vaikka monet tahtoisivat tehdä sen sellaiseksi. Jokaisen täytyy osallistua siihen julkisesti ja siten todistaa: Vastaanotan Kristuksen henkilökohtaiseksi Vapahtajakseni. Hän antoi henkensä puolestani, jotta vapautuisin kuolemasta. ⁸⁸ PP 329.3

Ehtoollispalvelus viittaa Kristuksen toiseen tulemiseen. Sen tarkoitus oli säilyttää tämä toivo elävänä opetuslasten mielessä. Joka kerran, kun he kokoontuivat muistelemaan hänen kuolemaansa, he kertoivat, kuinka “hän otti maljan, kiitti ja antoi heille ja sanoi: ‘Juokaa tästä kaikki; sillä tämä on minun vereni, liiton veri, joka monen edestä vuodatetaan syntien anteeksiantamiseksi. Ja minä sanon teille: tästedes minä en juo tätä viinipuun antia, ennenkuin sinä päivänä, jona juon sitä uutena teidän kanssanne Isäni valtakunnassa’.” Ahdistuksissaan he saivat lohdutusta Herransa takaisintulon toivosta. Sanomattoman kallis oli heille ajatus: “Sillä niin usein kuin te syötte tätä leipää ja juotte tämän maljan, te julistatte Herran kuolemaa, siihen asti kuin hän tulee.” - PP 329.4

Kristus asetti tämän toimituksen, jotta se puhuisi sydämellemme Jumalan rakkaudesta . Meidän sielumme ja Jumalan välillä ei voi olla yhteyttä muutoin kuin Kristuksen kautta. Kristuksen rakkauden täytyy saada vahvistaa ja lujittaa veljien välinen yhteys ja rakkaus. Kristuksen täytyi mennä kuolemaan, ennen kuin hänen rakkautensa voi täysin vaikuttaa hyväksemme. Vain hänen kuolemansa ansiosta voimme iloiten odottaa hänen toista tulemistaan. Hänen uhrinsa on meidän toivomme perustus. ⁸⁹ PP 329.5