Päivästä Päivään

MINUN MUISTOKSENI, 21. lokakuuta

»Ja hän otti leivän, kiitti, mursi ja antoi heille ja sanoi: ‘Tämä on minun ruumiini, joka teidän edestänne annetaan. Tehkää se minun muistokseni.’» Luuk. 22: 19. PP 327.1

Viettäessään viimeistä pääsiäistä opetuslastensa seurassa Herramme antoi ehtoollisasetuksen pääsiäisen tilalle, noudatettavaksi hänen kuolemansa muistoksi. ⁸² PP 327.2

Juutalaisten kansallisen juhlan vietto päättyisi ainiaaksi. Tätä Kristuksen säätämää asetusta noudattaisivat hänen seuraajansa kaikissa maissa kaikkina aikoina. ⁸³ PP 327.3

Jumala ei ole jättänyt ihmisten ratkaistavaksi, keiden on osallistuttava näihin tilaisuuksiin. Sillä kuka voi erottaa valhevehnän vehnästä? “Koetelkoon siis ihminen itseänsä, ja niin syököön tätä leipää ja juokoon tästä maljasta.” “Sentähden, joka kelvottomasti syö tätä leipää tai juo Herran maljan, hän on oleva vikapää Herran ruumiiseen ja vereen.” “Sillä joka syö ja juo erottamatta Herran ruumista muusta, syö ja juo tuomioksensa.” 1 Kor. 11: 28, 27, 29. - PP 327.4

Osallistuessaan opetuslastensa kanssa leivästä ja viinistä Kristus sitoutui heidän Lunastajakseen. Kun otamme vastaan Kristuksen murrettua ruumista ja vuodatettua verta kuvaavan leivän ja viinin, otamme mielikuvituksessamme osaa yläsalin tapahtumiin. Kuljemme läpi puutarhan, minkä on pyhittänyt hänen tuskansa, joka kantoi maailman synnit. Näemme taistelun, jonka avulla meidät sovitettiin Jumalan kanssa. Kristus on ristiinnaulittuna keskuudessamme. PP 327.5

Katsoessamme ristiinnaulittua Lunastajaa käsitämme täydellisemmin taivaan Majesteetin antaman uhrin suuruuden ja merkityksen. Lunastussuunnitelma kirkastuu meille, ja ajatus Golgatasta herättää sydämessämme voimakkaita ja pyhiä tunteita. Jumalan ja Karitsan ylistys kaikuu sydämessämme ja huulillamme, sillä ylpeys ja itsepalvonta eivät viihdy sielussa, joka pitää tuoreessa muistissa Golgatan tapahtumat. ⁸⁴ PP 327.6