Päivästä Päivään

ERIKOINEN MERKKI, 27. tammikuuta

»Myöskin sapattini minä annoin heille, olemaan merkkinä minun ja heidän välillään, että he tulisivat tietämään, että minä olen Herra, joka pyhitän heidät» Hes. 20: 12. PP 37.1

Kuten sapatti oli merkki, joka oli Israelin tunnuksena sen tultua Egyptistä ja matkatessa maalliseen Kanaaniin, se on samoin merkki, joka on nyt Jumalan kansan tunnuksena sen tullessa maailmasta ja matkatessa taivaalliseen lepoon. ¹¹⁵ PP 37.2

Sapatin viettäminen on Jumalan säätämä keino ylläpitää hänen tuntemustaan. Se erottaa hänen uskolliset alamaisensa hänen lakinsa rikkojista. ¹¹⁶ PP 37.3

Se [sapatti] kuuluu Kristukselle, Koska hän on tehnyt kaiken, hän on tehnyt siis sapatinkin. Hän erotti sen luomistyön muistomerkiksi. Se viittaa häneen sekä Luojana että Pyhittäjänä. Se julistaa, että hän, joka loi kaiken taivaassa ja maan päällä ja jonka kautta kaikki pysyy voimassa, on seura-kunnan pää, ja hänen voimastaan me olemme sovitetut Juma-lan kanssa. Sillä puhuessaan Israelista hän sanoi: “Myöskin sapattini minä annoin heille, olemaan merkkinä minun ja heidän välillään, että he tulisivat tietämään, että minä olen Herra, joka pyhitän heidät.” Hes. 20: 12. Sapatti on siis merk-kinä Kristuksen voimasta tehdä meidät pyhiksi. Ja se on annettu kaikille, jotka Kristus tekee pyhiksi. Merkkinä hänen pyhittävästä voimastaan sapatti on annettu kaikille, jotka Kristuksen kautta liittyvät Jumalan Israeliin. PP 37.4

Kaikille, jotka vastaanottavat sapatin merkkinä Kristuksen luovasta ja lunastavasta voimasta, se on oleva ilon päivä. Nähdessään siinä Kristuksen he iloitsevat hänessä. Sapatti viittaa luomistyöhön todistuksena hänen suuresta voimastaan myös lunastustyössä. Samalla kun se muistuttaa Eedenin ka-dotetusta rauhasta, se kertoo Kristuksen palauttamasta rau-hasta. Ja kaikki, mitä luonnossa on, toistaa hänen kutsuaan: “Tulkaa minun tyköni, kaikki työtätekeväiset ja raskautetut, niin minä annan teille levon.” Matt. 11: 28. ¹¹⁷ PP 37.5

Sapatti on kultainen side, joka yhdistää toisiinsa Jumalan ja hänen kansansa. ¹¹⁸ PP 37.6