Päivästä Päivään

LUONTO PUHUU JUMALASTA, 19. tammikuuta

»Katselkaa kukkia, kuinka ne kasvavat: eivät ne työtä tee eivätkä kehrää. Kuitenkin minä sanon teille: ei Salomo kaikessa loistossansa ollut vaatetettu kuin yksi niistä.» Luuk. 12: 27. PP 29.1

Alkuperäisessä täydellisyydessään koko luomakunta oli Jumalan ajatuksen ilmaus. Aadamille ja Eevalle heidän Eedenkodissaan luonto oli täynnä Jumalan tuntemusta ja sisälsi runsaasti jumalallista opetusta. Katse tavoitti viisauden puheen ja sydän vastaanotti sen, sillä Jumalan luomistekojen välityksellä he olivat ajatuksenvaihdossa hänen kanssaan. Maa on nyt synnin turmelema ja tahraama. Mutta turmeltu-neessa tilassakin siinä on jäljellä paljon kaunista. ⁷⁷ PP 29.2

Miksei taivaallinen Isämme levittänyt maan ylle ruskeaa tai harmaata mattoa? Hän valitsi kaikkein levollisimman värin, joka on aisteille sopivin. Miten sydän ilahtuukaan ja uupunut mieli virkistyy, kun katselemme vehmaaseen vihreään puettua maata! Jokainen ruohonkorsi, jokainen avautuva nuppu ja täyteen kukintaansa puhjennut kukka julistavat Jumalan rakkautta, ja meidän pitäisi niistä oppia uskomaan ja luottamaan häneen. ⁷⁸ PP 29.3

Luonnon kauneus puhuttelee meitä alati omalla kielellään. Avoin mieli voi saada vaikutelman Jumalan rakkaudesta ja kirkkaudesta tarkkailemalla hänen kättensä tekoja. Kuunteleva korva voi vastaanottaa ja ymmärtää luonnon välittämiä Jumalan tiedotuksia. Oma opetuksensa on auringonsäteellä ja eri näkymillä, joita Jumala on luonnossa antanut katseltavik-semme. Vihannoivat kedot, ylevät puut, ummut ja kukat, ohi-kiitävät pilvet, maahan lankeava sade, soliseva puro, aurinko, kuu ja taivaan tähdet kaikki antavat meille tarkkailun ja mietiskelyn aihetta. ⁷⁹ PP 29.4

Sinä, joka kaipaat keinotekoista loistoa, jota saadaan vain suurella rahalla, kalliita tauluja, huonekaluja ja vaatteita, kuuntele jumalallisen Opettajan ääntä. Hän kehottaa sinua katsomaan kedon kukkia, niiden yksinkertaista kauneutta, mitä jäljittelemään ihmisen taidot eivät yllä. ⁸⁰ PP 29.5

Hän rakastaa kaikkea kaunista, mutta enemmän kuin mitään ulkonaisesti viehättävää hän rakastaa luonteen kauneutta. Hän haluaisi meidän vaalivan puhtautta ja yksinkertaisuutta, kukkien hiljaista viehättävyyttä. ⁸¹ PP 29.6