Päivästä Päivään

Kesäkuu—Ajassa ja iäisyydessä

AIKA, ARVOKAS TALENTTI, 1. kesäkuuta

»Opeta meitä laskemaan päivämme oikein, että me saisimme viisaan sydämen.» Ps. 90: 12. PP 175.1

Aikamme kuuluu Jumalalle. Jokainen hetki on hänen, ja va-kava velvoituksemme on käyttää se hänen kunniakseen. Mistään muusta antamastaan leiviskästä hän ei vaadi niin tarkkaa tiliä kuin ajastamme. PP 175.2

Ajan arvo ylittää kaiken arvioinnin. Kristus piti jokaista hetkeä arvokkaana, ja niin tulisi meidänkin pitää. Elämä on liian lyhyt hukattavaksi. Meillä on vain muutamia armon päiviä valmistuaksemme ikuisuutta varten. Meillä ei ole yhtään aikaa hukattavaksi eikä käytettäväksi itsekkäisiin huveihin tai syntielämään. Nyt meidän tulee kehittää luonnettamme tule-vaa kuolematonta elämää varten. Nyt meidän on valmistau-duttava tutkivalle tuomiolle. PP 175.3

Ihmisperhe pääsi tuskin elämisen alkuun, kun sen jäsenet alkoivat jo kuolla. Ihminen, joka arvostaa aikaa hänelle suotuna toiminnan päivänä, tahtoo myös tulla kelvolliseksi pääsemään taivaallisiin asuinsijoihin ja kuolemattomaan elämään. Silloin hän ei ole syntynyt turhaan. PP 175.4

Meitä kehotetaan ottamaan “vaari oikeasta hetkestä” (Ef. 5: 16). Hukattua aikaa ei koskaan saada takaisin. Emme voi kutsua takaisin ainuttakaan hetkeä. Voimme ottaa vaarin ajas-tamme vain käyttämällä parhaiten jäljelläolevan ajan, toteuttamalla yhteistyössä Jumalan kanssa hänen suurta lunastussuunnitelmaansa. PP 175.5

Jokaisella hetkellä on vakavat ja ikuiset seurauksensa. Niin kuin sotilaat hälytysvalmiudessaan meidänkin on oltava valmiit lähtemään palvelukseen heti kutsun saatuamme. Tilaisuus, joka meillä on nyt puhuaksemme tarvitsevalle elämän sanaa, ei ehkä koskaan enää toistu. Jumala saattaa sanoa tuolle henkilölle: “Tänä yönä sinun sielusi vaaditaan sinulta pois”, mutta meidän laiminlyöntimme vuoksi hän ei ehkä olekaan valmis (Luuk. 12: 20). Miten pystymme vastaamaan siitä Jumalalle suurena tuomiopäivänä? ¹ PP 175.6