Päivästä Päivään

122/366

Toukokuu—Kääntymys ja uusi elämä

AITO SYNNINSURU, 1. toukokuuta

»Tehkää siis parannus ja kääntykää, että teidän syntinne pyyhittäisiin pois, että virvoituksen ajat tulisivat Herran kas-voista.» Ap.t. 3: 19. PP 141.1

Jumalan armon saamisen ehdot ovat yksinkertaiset, oikeudenmukaiset ja kohtuulliset. Herra ei vaadi meitä suorittamaan mitään raskaita tehtäviä saadaksemme synnit anteeksi. Meidän ei tarvitse tehdä pitkiä ja uuvuttavia toivioretkiä tai suorittaa ankaria katumusharjoituksia suosittaaksemme sieluamme taivaallisen Jumalan huomaan tai hyvittääksemme rikkomuksemme, vaan se, joka tunnustaa ja hylkää syntinsä, saa armon. 1 PP 141.2

Parannukseen kuuluu synnin katuminen ja sen hylkääminen. Emme luovu synnistä, ellemme näe sen synnillisyyttä; ennen kuin hylkäämme sen sydämessämme, ei tapahdu todellista muutosta elämässä. 2 PP 141.3

Yksikin Jumalan kirkkauden säde, yksikin Kristuksen puhtauden häivä tekee sieluun tunkeutuessaan jokaisen likatahran tuskallisen näkyväksi ja paljastaa ihmisluonteen virheet ja puutteet. Se saattaa julki epäpyhät pyyteet, sydämen uskot-tomuuden ja huulien saastaisuuden. Tottelemattomat teot, joilla syntinen on tehnyt tyhjäksi Jumalan lain, paljastuvat hänen nähtävikseen, ja hänen henkensä on murtunut ja ahdistunut Jumalan Hengen tutkivan voiman alla. 3 PP 141.4

Katumuksen kyyneleet ovat sadepisaroita, joita seuraa pyhyyden auringonpaiste. Tämä suru edeltää iloa, josta tulee elävä lähde sielussa. “Ainoastaan tunne rikoksesi, että olet luopunut Herrasta, Jumalastasi”, niin “minä en enää synkistä teille kasvojani, sillä minä olen armollinen, sanoo Herra”. Jer. 3: 13, 12. “Siionin murheellisille” hän on luvannut antaa “juhlapäähineen tuhkan sijaan”. Jes. 61: 3.4 PP 141.5