Sanomia Nuorisolle

Oikeat vaikuttimet palveluksessa

Monet tunnustautuvat kristityiksi, vaikkeivät ole Kristuksen yhteydessä. Heidän jokapäiväinen elämänsä ja heidän henkensä todistaa, ettei Kristus, kirkkauden toivo, ole heissä. Heistä ei voida olla riippuvaisia, heihin ei voida luottaa. He haluavat palveluksessaan päästä vähimmällä ponnistuksella, mutta vaativat kuitenkin suurinta palkkaa. Palvelijan nimi kuuluu jokaiselle ihmiselle, sillä me olemme kaikki palvelijoita, ja meidän on hyvä katsoa, ilmaiseeko luonteemme uskottomuutta vai uskollisuutta. SN 223.2

Haluavatko palvelijat yleensä tehdä työtä mahdollisimman paljon? Eiköhän pikemmin ole yleensä tapana koettaa päästä työstä mahdollisimman, nopeasti ja helposti, ja saada palkka niin vähällä vaivalla kuin mahdollista? Tarkoitus ei ole olla mahdollisimman perinpohjainen, vaan saada palkka. Kristuksen palvelijoiksi tunnustautuvien ei pitäisi unohtaa apostoli Paavalin kehoitusta: ‘’Palvelijat, olkaa maallisille isännillenne kaikessa kuuliaiset, ei silmänpalvelijoina ihmisille mieliksi, vaan sydämen yksinkertaisuudessa peljäten Herraa. Kaikki, mitä teette, se tehkää sydämestänne, niinkuin Herralle eikä ihmisille, tietäen, että saatte Herralta perinnön palkaksi; te palvelette Herraa Kristusta.“ Ne, jotka ryhtyvät työhön ‘’silmänpalvelijoina“, tulevat huomaamaan, ettei heidän työnsä kestä ihmisten eikä enkeleiden tarkastusta. Menestyksellisen työn välttämättömänä ehtona on Kristuksen tunteminen, sillä tämä tunteminen antaa terveet käsitykset siitä, mikä on oikeaa, ja tekee mielen jaloksi ja epäitsekkääksi, niinkuin oli Vapahtajallamme, jota sanomme palvelevamme. Uskollisuuden, taloudellisuuden, huolellisuuden ja perinpohjaisuuden pitäisi luonnehtia kaikkea työtämme, missä olemmekin, keittiössä, työpajassa, kustannusliikkeessä, parantolassa, koulussa tai missä muualla tahansa Herran viinitarhassa. ‘’Joka vähimmässä on uskollinen, on paljossakin uskollinen, ja joka vähimmässä on väärä, on paljossakin väärä.“ -— Review and Herald, syysk. 22 p. 1891. SN 223.3