Alfa Ja Omega, vol. 4

Vaskikäärme - Kristus

Nikodeemus tuli vedetyksi lähelle Kristusta. Kun Vapahtaja selitti hänelle uutta syntymää, hän toivoi tämän muutoksen tapahtuvan itsessään. Millä tavoin se voisi tapahtua? Jeesus vastasi tähän lausumattomaan kysymykseen: »Niinkuin Mooses ylensi käärmeen erämaassa, niin pitää Ihmisen Poika ylennettämän, että jokaisella, joka häneen uskoo, olisi iankaikkinen elämä.» AO4 142.1

Tämä oli asia, jonka Nikodeemus tunsi hyvin. Ylennetyn käärmeen vertauskuva selitti hänelle Vapahtajan tehtävän. Kun Israelin kansaa kuoli myrkkykäärmeitten pistosta, Jumala käski Mooseksen tehdä vaskikäärmeen ja ylentää sen seurakunnan keskelle. Sitten kuulutettiin läpi koko leirin, että kaikki, jotka katsoisivat käärmeeseen, saisivat elää. Kansa tiesi hyvin, ettei käärmeellä itsessään ollut voimaa auttaa heitä. Se oli vertauskuva Kristuksesta. Kuten kuva, joka oli tehty myrkyllisten käärmeitten kaltaiseksi, ylennettiin heidän pelastuksekseen, samoin Kristus »syntisen lihan kaltaisuudessa » (Room. 8: 3) oli tuleva heidän Lunastajakseen. Moni israelilainen piti uhripalvelusta sinänsä kykenevänä vapauttamaan hänet synnistä. Jumala tahtoi opettaa heille, ettei sillä ollut enempää arvoa kuin vaskikäärmeellä. Sen tuli suunnata heidän ajatuksensa Vapahtajaan. He eivät voineet haavojensa parantamiseksi eivätkä syntiensä anteeksisaamiseksi tehdä hyväkseen muuta kuin osoittaa uskovansa Jumalan lahjaan. Heidän tuli katsoa ja elää. AO4 142.2

Ne, joita käärmeet olivat purreet, saattoivat vitkastella katsomisessaan. He saattoivat kysyä, kuinka tuollainen vaskinen vertauskuva voi mitään vaikuttaa. He saattoivat vaatia tieteellistä selitystä. Mutta mitään selitystä ei annettu. Heidän täytyi vastaanottaa Jumalan heille Mooseksen välityksellä lähettämä sana. Kieltäytyminen katsomasta merkitsi kuolemaa. AO4 143.1

Sielua ei voida valaista riidan ja väittelyn avulla. Meidän täytyy katsoa ja elää. Nikodeemus sai opetuksen ja säilytti sen. Hän tutki Raamattua uudella tavalla, ei väitelläkseen oppikysymyksistä, vaan saadakseen sielulleen elämän. Hän alkoi ymmärtää taivasten valtakuntaa antautuessaan Pyhän Hengen johdettavaksi. AO4 143.2

Tänä aikana on tuhansia, jotka tarvitsevat saman opetuksen, joka annettiin Nikodeemukselle vaskikäärmeen välityksellä. He katsovat Jumalan suosion riippuvan heidän kuuliaisuudestaan hänen lakiaan kohtaan. Kun heitä kehotetaan katsomaan Jeesukseen ja uskomaan, että hän voi pelastaa heidät vain armonsa avulla, he huudahtavat: »Kuinka tämä voi tapahtua?» AO4 143.3

Meidän on Nikodeemuksen tavoin oltava halukkaita pääsemään iankaikkiseen elämään samalla tavalla kuin suurin syntinen. Pelastus on vain Kristuksessa, »eikä ole pelastusta yhdessäkään toisessa; sillä ei ole taivaan alla muuta nimeä ihmisille annettu, jossa meidän pitäisi pelastuman » (Ap.t. 4: 12). Uskon kautta otamme Jumalan armon vastaan, mutta usko ei ole Vapahtaja. Se ei ansaitse mitään. Se on käsi, jolla tartumme Kristukseen ja otamme vastaan hänen ansionsa pelastuksena synneistä. Emmekä voi edes katua ilman Jumalan Hengen apua. Raamattu sanoo Kristuksesta: »Hänet on Jumala oikealla kädellänsä korottanut Päämieheksi ja Vapahtajaksi, antamaan Israelille parannusta ja syntien anteeksiantamusta » (Ap.t. 5: 31). Katumus tulee Kristukselta yhtä varmasti kuin anteeksiantokin. AO4 143.4

Kuinka me sitten pelastumme? »Kuten Mooses ylensi käärmeen erämaassa», samoin Ihmisen Poika on ylennetty, ja jokainen, jota käärme on pettänyt ja purrut, voi katsoa ja elää. »Katso, Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin » (Joh. 1: 29). Ristiltä loistava valo ilmaisee Jumalan rakkauden. Hänen rakkautensa vetää meitä puoleensa. Ellemme vastusta, meidät johdetaan ristin juurelle katumaan syntejä, joiden tähden Vapahtaja ristiinnaulittiin. Silloin Jumalan Henki synnyttää uskon kautta uuden elämän sielussa. Ajatukset ja halut tulevat Kristuksen tahdolle kuuliaisiksi. Sydän ja mieli luodaan uusiksi hänen kuvansa mukaan, joka vaikuttaa meissä, niin että jätämme kaiken hänelle. Silloin Jumalan laki kirjoitetaan mieleen ja sydämeen, ja me voimme Kristuksen tavoin sanoa: »Sinun tahtosi, mi- nun Jumalani, minä teen mielelläni » (Ps. 40: 9). AO4 143.5

Keskustellessaan Nikodeemuksen kanssa Jeesus ilmaisi pelastussuunnitelman ja tehtävänsä maailmassa. Hän ei missään myöhemmässä puheessaan selittänyt niin täydellisesti, askel askelelta, sitä työtä, jonka välttämättä täytyy tapahtua niiden sydämessä, jotka tahtovat periä taivaan valtakunnan. Näin hän aivan toimintansa alussa ilmaisi totuuden eräälle sanhedrinin jäsenelle, jonka mieli oli hyvin vastaanottavainen ja joka oli määrätty kansan opettajaksi. Mutta Israelin johtajat eivät ottaneet valoa halukkaasti vastaan. Nikodeemus kätki totuuden sydämeensä, ja kolmen vuoden aikana siitä näkyi vain vähän hedelmää. AO4 144.1

Mutta Jeesus tunsi maaperän, johon hän kylvi siemenen. Yön hiljaisuudessa yhdelle ainoalle kuulijalle yksinäisellä vuorella lausutut sanat eivät joutuneet hukkaan. Jonkin aikaa Nikodeemus oli julkisesti tunnustamatta Jeesusta, mutta hän tarkkasi hänen elämäänsä ja mietiskeli hänen opetuksiaan. Sanhedrinin neuvostossa hän usean kerran kumosi pappien suunnitelmat hänen tuhoamisekseen. Kun Jeesus viimein naulittiin ristiin, Nikodeemus muisti Öljymäellä kuulemansa sanat: »Niinkuin Mooses ylensi käärmeen erämaassa, niin pitää Ihmisen Poika ylennettämän, että jokaisella, joka häneen uskoo, olisi iankaikkinen elämä. »Tuon salaisen keskustelun valo kirkasti Golgatan ristin, ja Nikodeemus näki Jeesuksessa maailman Lunastajan. AO4 144.2

Kun opetuslapset Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen vainon tähden hajaantuivat, Nikodeemus astui rohkeasti esille. Hän käytti varansa pitääkseen yllä alkuseurakuntaa, jonka juutalaiset olivat toivoneet lakkaavan olemasta Kristuksen kuollessa. Vaaran hetkellä hän, joka oli ollut niin varovainen ja epäilevä, oli vuorenluja vahvistaen opetuslasten uskoa ja hankkien varoja evankeliumityön eteenpäin viemiseksi. Ne, jotka muinoin olivat kunnioittaneet häntä, pilkkasivat ja vainosivat häntä. Hän tuli köyhäksi tämän maailman tavarasta, mutta hänen uskonsa, joka sai alkunsa tuossa yöllisessä keskustelussa Jeesuksen kanssa, ei horjunut. AO4 144.3

Nikodeemus kertoi Johannekselle tuon keskustelun, ja tämän kynä merkitsi sen muistiin opetukseksi miljoonille. Siinä esitetyt totuudet ovat tänään yhtä tärkeitä, kuin ne olivat tuona vakavana yönä varjoisalla vuorella juutalaisen hallitusmiehen tullessa kysymään elämän tietä halvalta galilealaiselta opettajalta. AO4 144.4