Alfa Ja Omega, vol. 4

Jeesus valona kodissaan

Jeesus ei kuitenkaan suhtautunut välinpitämättömästi maallisiin vanhempiinsa. Hän palasi heidän seurassaan Jerusalemista kotiin ja auttoi heitä siellä heidän töissään. Hän kätki omaan sydämeensä tehtävänsä salaisuuden ja odotti kärsivällisesti sitä ajankohtaa, jolloin hänen tulisi aloittaa toimintansa. Kahdeksantoista vuoden ajan siitä, kun hän oli tunnustautunut Jumalan Pojaksi, hän piti kiinni siteestä, joka liitti hänet kotiinsa Nasaretissa, ja hän suoritti siellä pojan, veljen, ystävän ja kansalaisen velvollisuudet. AO4 60.4

Kun hänen tehtävänsä oli pal- jastunut hänelle pyhäkössä, hän karttoi joutumasta kosketuksiin suurten kansanjoukkojen kanssa. Hän halusi Jerusalemista palata hiljaisuuteen niiden luo, jotka tunsivat hänen elämänsä salaisuuden. Pääsiäisjumalanpalveluksen avulla Jumala koetti kutsua kansansa jäseniä syrjään heidän maallisista huolistaan ja muistuttaa heitä hänen ihmeellisestä työstään kun hän pelasti heidät pois Egyptistä. Hän toivoi heidän näkevän tähän tekoon sisältyvän lupauksen synnistä vapautumisesta. Kuten teurastetun karitsan veri suojasi Israelin koteja, samoin Kristuksen veri oli pelastava heidän sielunsa. Mutta he saattoivat pelastua Kristuksen avulla ainoastaan, jos he uskossa omaksuivat hänen elämänsä. Vertauskuvallisista palvelusmenoista oli hyötyä vain siinä tapauksessa, että ne suuntasivat niitä noudattavien katseen Kristukseen heidän henkilökohtaisena Vapahtajanaan. Jumala toivoi heidän rukoillen tutkistelevan ja mietiskelevän Kristuksen tehtävää. Mutta kun ihmiset lähtivät Jerusalemista, usein koko heidän huomionsa kiintyi matkan vaiheisiin ja keskinäiseen seurusteluun, ja he unohtivat näkemänsä jumalanpalvelusmenot. Vapahtaja ei tuntenut halua liittyä heidän seuraansa. AO4 60.5

Kun Jeesuksen nyt piti palata Jerusalemista Joosefin ja Marian kanssa, hän toivoi voivansa suunnata heidän ajatuksensa ennustuksiin kärsivästä Vapahtajasta. Golgatalla hän koetti lievittää äitinsä surua. Hän ajatteli häntä nytkin. Maria oli näkevä hänen viimeisen kuolinkamppailunsa, ja Jeesus toivoi tämän ymmärtävän hänen tehtävänsä. Näin Maria saisi voimaa kestää, kun miekka kävisi hänen sielunsa läpi. Kuten Jeesus nyt oli ollut erossa äidistään kolme päivää ja tämä oli surren etsinyt häntä, samoin silloin, kun hänet uhrattaisiin maailman syntien tähden, hän olisi jälleen kadoksissa äidiltään kolme päivää. Ja kun Jeesus sitten astuisi esiin haudasta, äidin murhe muuttuisi jälleen iloksi. Mutta miten paljon paremmin hän olisikaan kestänyt poikansa kuoleman tuottaman tuskan, jos hän olisi ymmärtänyt kirjoitukset, joihin Jeesus nyt koetti kiinnittää hänen ajatuksensa. AO4 61.1

Jos Joosef ja Maria olisivat antaneet ajatustensa viipyä Jumalassa mietiskelyn ja rukouksen avulla, he olisivat käsittäneet tehtävänsä pyhyyden eivätkä olisi kadottaneet Jeesusta näkyvistään. Yhden päivän laiminlyönnin johdosta he kadottivat Vapahtajan, mutta hänen löytämisensä maksoi heille kolmen päivän levottoman etsinnän. Niin käy meillekin: turhalla puheella, pahan puhumisella tai rukouksen laiminlyömisellä voimme yhdessä päivässä kadottaa Vapahtajan läsnäolon, ja voimme joutua monta päivää murheissamme etsimään löytääksemme hänet ja saavuttaaksemme jälleen menettämämme rauhan. AO4 61.2

Meidän on varottava, ettemme seurustellessamme toistemme kanssa unohda Jeesusta ja kulje eteenpäin huomaamatta, ettei hän olekaan kanssamme. Kun tämän maailman asiat valtaavat mielemme niin, ettemme ollenkaan ajattele häntä, johon toivom- me iankaikkisesta elämästä perustuu, erottaudumme Jeesuksesta ja taivaan enkeleistä. Nämä pyhät olennot eivät voi viipyä siellä, missä ei toivota Vapahtajan läsnäoloa eikä huomata hänen poissaoloaan. Tämän tähden tavataan niin usein masennusta Kristuksen seuraajiksi tunnustautuvien keskuudessa. AO4 61.3

Monet käyvät jumalanpalveluksissa, ja Jumalan sana virvoittaa ja lohduttaa heitä, mutta laiminlyömällä mietiskelyn, valvomisen ja rukouksen he menettävät siunauksen ja tuntevat itsensä entistä tyhjemmiksi. He tuntevat usein Jumalan kohdelleen heitä ankarasti. He eivät näe, että vika on heissä itsessään. Erottautuessaan Jeesuksesta he ovat sulkeneet luotaan hänen läsnäolonsa valon. AO4 62.1

Meidän olisi hyvä viettää joka päivä hiljainen hetki mietiskellen Kristuksen elämää. Meidän tulisi käydä se läpi kohta kohdalta ja mielikuvituksessamme elää sen jokainen vaihe, varsinkin viimeiset. Kun näin ajattelemme hänen suurta uhriaan puolestamme, tulee luottamuksemme häneen lujemmaksi, rakkautemme kasvaa ja me täytymme yhä enemmän hänen hengellään. Jos tahdomme kerran pelastua, meidän on opittava katumuksen ja nöyrtymisen läksy ristin juurella. AO4 62.2

Seurustellessamme toistemme kanssa voimme olla toisillemme siunaukseksi. Jos olemme Kristuksen omat, kohdistuvat kauneimmat ajatuksemme häneen. Puhumme mielellämme hänestä, ja kertoessamme toisillemme hänen rakkaudestaan jumalallinen vaikutusvoima pehmittää sydämemme. Katsellessamme hänen luonteensa kauneutta me »muutumme saman kuvan kaltaisiksi kirkkaudesta kirkkauteen » (2 Kor. 3:18). AO4 62.3