Alfa Ja Omega, vol. 4

Luku 46—Kirkastusvuorella

Ilta on tulossa, kun Jeesus kutsuu luokseen kolme opetuslastaan, Pietarin, Jaakobin ja Johanneksen, ja vie heidät vainioiden poikki ja sitten ylös kivistä polkua yksinäiselle vuorenrinteelle. Vapahtaja on opetuslapsineen viettänyt päivän kulkien ja opettaen, ja kiipeäminen vuorelle vielä lisää heidän väsymystään. Kristus on nostanut monelta kärsivältä sielullisten ja ruumiillisten kärsimysten taakan ja palauttanut elämän voiman heidän kuihtuneisiin jäseniinsä. Mutta hänkin on ihmisyyden lakien alainen ja väsyy kiipeämisestä kuten hänen opetuslapsensakin. AO4 362.1

Laskevan auringon valo viipyy vielä vuoren huipulla ja kultaa viimeisillä säteillään heidän kulkemaansa tietä. Mutta pian valo katoaa sekä vuorelta että laaksosta, aurinko painuu läntisen taivaanrannan taa, ja yön varjot laskeutuvat yksinäisten kulkijain ylle. Heitä ympäröivä pimeys näyttää olevan sopusoinnussa heidän huolten painaman elämänsä kanssa, jonka ylle kerääntyy yhä tiheneviä pilviä. AO4 362.2

Opetuslapset eivät uskalla kysyä Jeesukselta, minne hän on menossa tai mikä on hänen tarkoituksensa. Hän on usein viettänyt kokonaisia öitä rukoillen vuorella. Hän, jonka käsi oli luonut vuoret ja laaksot, tuntee olevansa luonnossa kotonaan ja nauttii sen rauhasta. Opetuslapset seuraavat, minne Jeesus heitä johtaa, mutta kuitenkin he ihmettelevät, miksi Mestari vie heidät juuri tätä vaivalloista tietä ylöspäin, kun he ovat väsyneitä ja hän itsekin on levon tarpeessa. AO4 362.3