Alfa Ja Omega, vol. 3

Jerobeamin synnin seuraukset

Uskottoman sanansaattajan saama rangaistus vahvisti todeksi alttarista lausutun ennustuksen. Jos profeetalle ei olisi tapahtunut mitään hänen rikottuaan Herran käskyä vastaan, olisi kuningas koettanut puolustaa sillä omaa tottelemattomuuttaan. Mutta kun alttari halkesi, käsi halvaantui ja Herran nimenomaisen käskyn uhmaten rikkonut sai osakseen hirvittävän kohtalon, Jerobeamin olisi pitänyt siitä havaita loukatun Jumalan nopea pahastuminen, ja näiden rangaistusten olisi pitänyt varoittaa häntä jatkamasta itsepintaisesti pahuuttaan. Mutta vähääkään katumatta Jerobeam »teki taas uhrikukkulapapeiksi kaikenkaltaisia miehiä kansan keskuudesta. Kuka vain halusi, sen hän vihki papin virkaan, ja niin siitä tuli uhrikukkulapappi.» Näin hän ei ainoastaan itse tehnyt pahoin syntiä, vaan saattoi »Israelin tekemään syntiä». Ja »tämä tuli synniksi Jerobeamin suvulle ja syyksi siihen, että se hävitettiin ja hukutettiin maan päältä» (jakeet 33, 34; 14:16). AO3 22.1

Kaksikymmentäkolme vuotta kestäneen levottoman hallituskautensa lopussa Jerobeam kärsi tuhoisan tappion sodassa Abiaa, Rehabeamin seuraajaa, vastaan. »Eikä Jerobeam enää tullut voimiinsa Abian elinpäivinä, vaan Herra löi häntä, niin että hän kuoli» (2 Aikak. 13: 20). AO3 23.1

Jerobeamin kuninkuuden aikana alkanut luopumus levisi yhä laajemmalle, kunnes se lopulta johti Israelin valtakunnan täydelliseen tuhoon. Jo ennen Jerobeamin kuolemaa Siilon iäkäs profeetta Ahia, joka vuosia aikaisemmin oli ennustanut Jerobeamin pääsyn valtaistuimelle, julisti: »Herra on lyövä Israelia, niin että se tulee ruovon kaltaiseksi, joka häilyy vedessä. Ja hän kiskaisee Israelin irti tästä hyvästä maasta, jonka hän on antanut heidän isillensä, ja hajottaa heidät tuolle puolelle Eufratvirran, koska he ovat tehneet itsellensä aserakarsikkoja ja siten vihoittaneet Herran. Ja hän antaa alttiiksi Israelin niiden syntien tähden, jotka Jerobeam on tehnyt ja joilla hän on saattanut Israelin tekemään syntiä» (1 Kun. 14:15,16). AO3 23.2

Herra ei kuitenkaan hylännyt Israelia koettamatta ensin parhaansa mukaan saada sitä jälleen kuuliaiseksi. Pitkinä synkkinä vuosina, jolloin hallitsija toisensa jälkeen uhmasi julkeasti taivasta ja johti Israelin yhä syvemmälle epäjumalain palvontaan, Jumala lähetti sanoman toisensa jälkeen luopuneelle kansalleen. Profeettansa välityksellä hän antoi heille mahdollisuuksia estää luopumusta leviämästä ja palata hänen tykönsä. Valtakunnan jakautumista seuraavina vuosina tulisivat Elia ja Elisa elämään ja toimimaan, ja maa saisi kuulla Hoosean, Aamoksen ja Obadjan hellät vetoomukset. Israelin valtakuntaa ei koskaan jätettäisi vaille jaloja todisteita siitä, että Jumala on voimallinen pelastamaan synnistä. Synkimpinäkin aikoina olisi niitä, jotka pysyisivät uskollisina jumalalliselle Hallitsijalleen ja epäjumalain palvonnan keskelläkin eläisivät nuhteettomasti pyhän Jumalan kasvojen edessä. Nämä uskolliset kuuluivat siihen kelpo jäännökseen, jonka välityksellä Herran ikuinen tarkoitus lopullisesti täyttyisi. AO3 23.3