Alfa Ja Omega, vol. 3

Luku 15—Naeman

»Naeman, Aramin kuninkaan sotapäällikkö, oli herransa hyvin arvossa pitämä ja suurta kunnioitusta nauttiva mies, sillä hänen kauttansa Herra oli antanut Aramille voiton; ja hän oli sotaurho, mutta pitalitautinen.» AO3 111.1

Benhadad, Aramin kuningas, oli lyönyt Israelin joukot taistelussa, jossa Ahab sai surmansa. Siitä lähtien aramilaiset olivat jatkuvasti kahakoineet Israelin rajalla, ja eräällä ryöstöretkellään he olivat vieneet mukanaan pienen tytön, joka vankeutensa maassa »joutui palvelukseen Naemanin puolisolle». Vaikka olikin orja ja kaukana kodistaan, tämä pieni tyttö oli silti Jumalan todistaja. Tietämättään hän täytti sitä tarkoitusta, jota varten Jumala oli valinnut Israelin kansakseen. Palvellessaan tuossa pakanallisessa kodissa hän alkoi suhtautua myötätuntoisesti isäntäänsä. Muistaessaan Elisan suorittamat suurenmoiset parannusihmeet hän sanoi emännälleen: »Oi, jospa herrani kävisi profeetan luona Samariassa! Hän kyllä päästäisi hänet hänen pitalistansa.» Hän tiesi, että Elisalla oli taivaan voimaa, ja hän uskoi, että tämä voima voisi parantaa Naemanin. AO3 111.2

Käyttäytymisellään tuossa pakanallisessa kodissa tuo vankityttö todistaa voimakkaasti varhaisen kotikasvatuksen voimasta. Ei ole mitään korkeampaa luottamustehtävää kuin isille ja äideille uskottu lasten hoito ja kasvatus. Vanhemmilla on osuutensa lasten tapojen ja luonteen perustusten laskemisessa. Esimerkillään ja opetuksellaan he ratkaisevat suureksi osaksi lastensa tulevaisuuden. AO3 111.3

Onnellisia ovat ne vanhemmat, joiden elämä on jumalallisen aitoa heijastusta, niin että Jumalan lupaukset ja käskyt herättävät lapsessa kiitollisuutta ja kunnioitusta. Hellyydellään, oikeudenmukaisuudellaan ja kärsivällisyydellään he tulkitsevat lapselle Jumalan hellyyttä, oikeamielisyyttä ja pitkämielisyyttä. Opettamalla lasta rakastamaan ja tottelemaan heitä sekä luottamaan heihin he opettavat häntä myös rakastamaan ja tottelemaan taivaallista Isäänsä sekä luottamaan häneen. Vanhemmat, jotka antavat lapsilleen tällaisen lahjan, ovat siten lahjoittaneet hänelle aarteen, joka on kaikkien aikojen rikkaut- ta arvokkaampi, aarteen, joka kestää ikuisesti. AO3 111.4

Emme tiedä, millä alalla lapsemme voivat joutua palvelemaan. He saattavat viettää elämänsä kodin piirissä, kenties antautua harjoittamaan jotakin tavallista ammattia tai vaikkapa lähteä evankeliumin opettajina pakanamaihin, mutta kaikki ovat samalla tavoin kutsutut toimimaan maailmassa Jumalan lähetystyöntekijöinä ja armon palvelijoina. Heidän tulee saada sellainen kasvatus, joka auttaa heitä suorittamaan epäitsekästä palvelusta Kristuksen rinnalla. AO3 112.1

Kun tuon heprealaisen tytön vanhemmat opettivat hänelle Jumalan tuntemista, he eivät tienneet hänen tulevaa kohtaloaan. Mutta he suorittivat uskollisesti luottamustehtävänsä, ja Aramin kuninkaan sotapäällikön kodissa heidän lapsensa todisti Jumalasta, jota oli oppinut kunnioittamaan. AO3 112.2