Alfa Ja Omega, vol. 3

Luku 7—Jisreelistä Hoorebille

Baalin profeettain surmaaminen teki mahdolliseksi voimakkaan hengellisen uskonpuhdistuksen edistämisen pohjoisen valtakunnan kymmenen heimon keskuudessa. Elia oli osoittanut kansalle sen luopumuksen ja kehottanut kaikkia nöyrryttämään sydämensä ja kääntymään Herran tykö. Taivaan rangaistukset oli toimeenpantu. Kansa oli tunnustanut syntinsä ja isiensä Jumalan eläväksi Jumalaksi. Nyt oli taivaan kirouksen määrä lakata ja elämän ajallisten siunausten aika palautua. Sateen oli aika virvoittaa maata. »Nouse, syö ja juo», sanoi Elia Ahabille, »sillä sateen kohina kuuluu.» Sitten profeetta nousi vuoren huipulle rukoilemaan. AO3 53.1

Sadekuurojen lankeamisesta ei vielä näkynyt mitään ulkonaisia merkkejä, joiden nojalla Elia olisi voinut niin luottavasti kehottaa Ahabia valmistautumaan sadetta varten. Profeetta ei nähnyt mitään pilviä taivaalla eikä kuullut mitään ukkosenjyrinää. Hän puhui yksinkertaisesti sen, mitä Herran Henki oli pannut hänet puhumaan hänen oman vahvan uskonsa perusteella. Kaiken päivää hän oli järkähtämättä toteuttanut Jumalan tahtoa ja osoittanut luottavansa ehdottomasti Jumalan sanan lupauksiin. Nyt kun hän oli tehnyt kaiken voitavansa, hän tiesi, että taivas auliisti antaisi ennustetut siunaukset. Sama Jumala, joka oli lähettänyt kuivuuden, oli luvannut runsaasti sadetta oikein tekemisen palkkioksi, ja nyt Elia odotti sen luvattua vuodatusta. Nöyrästi hän »kumartui maahan ja painoi kasvonsa polviensa väliin» rukoillessaan Jumalaa katuvan Israelin puolesta. AO3 53.2

Moneen kertaan Elia lähetti palvelijansa korkeaan paikkaan, josta saattoi nähdä Välimerelle, saadakseen tietää, joko ilmenisi jotakin näkyvää merkkiä siitä, että Jumala oli kuullut hänen rukouksensa. Joka kerta palvelija palattuaan sanoi: »Ei näy mitään.» Profeetta ei silti tullut kärsimättömäksi eikä menettänyt uskoaan, vaan rukoili edelleen hartaasti. Kuudesti palvelija palasi ja kertoi, ettei vasken kaltaisella taivaalla näkynyt mitään sateen merkkiä. Lannistumatta siitä Elia lähetti hänet matkaan vielä kerran. Nyt palvelija toi tullessaan tiedon: »Katso, pieni pilvi, miehen kämmenen kokoinen, nousee merestä.» AO3 53.3

Tämä riitti. Elian ei tarvinnut odottaa taivaan vetäytyvän täyteen pilveen. Uskossa hän näki runsaasti sadetta tuossa pienessä pilvessä. Hän myös toimi uskonsa mukaisesti ja lähetti palvelijansa nopeasti viemään Ahabille sanomaa: »Valjasta ja lähde alas, ettei sade sinua pidättäisi.» AO3 54.1