Alfa Ja Omega, vol. 3

Sapatinvieton uudistaminen

Toisena seurauksena seurustelusta epäjumalanpalvojien kanssa oli se, että israelilaiset eivät enää kunnioittaneet sapattia, joka erotti heidät kaikista muista kansoista tosi Jumalan palvelijoiksi. Nehemia huomasi, että naapurimaiden kauppiaat olivat käynneillään Jerusalemissa saaneet monet israelilaisetkin yhtymään tähän kaupankäyntiin ja tavarain kuljetukseen sapattisin. Muutamia ei suostutteluillakaan saatu poikkeamaan periaatteista, mutta toiset luopuivat niistä ja ryhtyivät yhdessä pakanoiden kanssa houkuttelemaan tunnontarkkoja voittamaan arkuutensa. Monet rohkenivat aivan avoimesti rikkoa sapattia. »Siihen aikaan», Nehemia kirjoittaa, »minä näin Juudassa niitä, jotka sapattina polkivat viinikuurnaa ja jotka kuljettivat viljaa ja kuormittivat aaseja sillä sekä viinillä, rypäleillä, viikunoilla ja kaikenlaisella muulla kuormatavaralla. Ja he toivat niitä Jerusalemiin sapatinpäivänä. — Sinne oli myös asettunut tyyrolaisia, jotka toivat kalaa ja kaikenlaista kauppatavaraa ja myivät Juudan kansalle sapattina.» AO3 379.2

Asioiden kehittyminen tällaisiksi olisi voitu estää, jos päämiehet olisivat toimineet käskyvaltansa mukaisesti, mutta oman edun tavoittelu oli saanut heidätkin suosimaan jumalattomia. Pelkäämättä Nehemia nuhteli heitä velvollisuuden laiminlyömisestä. »Kuinka te teette näin pahasti ja rikotte sapatinpäivän», hän kysyi ankarasti. »Eikö Jumalamme juuri sen tähden, että teidän isänne näin tekivät, antanut kaiken tämän onnettomuuden kohdata meitä ja tätä kaupunkia? Ja te tuotatte nyt vielä suuremman vihan Israelin ylitse, kun rikotte sapatinpäivän.» Sitten hän käski, että »niin pian kuin oli tullut pimeä ennen sapattia Jerusalemin porteissa», ne oli suljettava, ja ne sai avata vasta sapatin jälkeen. Ja luottaen omiin palvelijoihinsa enemmän kuin Jerusalemin esimiesten nimittämiin hän asetti heidät porteille valvomaan käskyjensä noudattamista. AO3 379.3

Haluamatta luopua eduistaan »kauppiaat ja kaikenlaisen tavaran myyjät jäivät yöksi Jerusalemin ulkopuolelle, kerran ja toisen» toivoen pääsevänsä jonkinlaiseen kaupantekoon joko kaupunkilaisten tai maalaisten kanssa. Nehemia varoitti, että heitä tultaisiin rankaisemaan, jos tällaista vielä jatkuisi. »Minkätähden te jäätte yöksi muurin edustalle», hän kysyi. “‘Jos te vielä kerran teette sen, niin minä käyn teihin käsiksi.’ Sen jälkeen he eivät enää tulleet sapattina.» Hän käski lisäksi leeviläisten vartioida portteja, koska hän tiesi väestön kunnioittavan heitä enemmän kuin tavallisia palvelijoita, ja välittömästi Jumalan palvelukseen osallistuvina heidän saattoi odottaa pitävän muita innokkaammin huolta hänen lakinsa noudattamisesta. AO3 379.4