Alfa Ja Omega, vol. 3

Jeremian neuvo kuninkaalle

Kuningas lähetti jälleen hakemaan Jeremian yksityisesti luokseen ja pyysi häntä kertomaan mitään salaamatta, mitä Jumala aikoi tehdä Jerusalemille. Mutta Jeremia vastasi: »Jos minä sinulle jotakin ilmoitan, niin sinähän surmautat minut. Ja jos minä sinua neuvon, et sinä minua kuule.» Silloin kuningas teki profeetan kanssa salaisen sopimuksen. »Niin totta kuin Herra elää, joka on luonut tämän meidän elämämme», lupasi Sidkia, »minä en sinua surmauta enkä jätä sinua näiden miesten käsiin, jotka etsivät sinun henkeäsi» (jakeet 15,16). AO3 242.3

Kuninkaan oli vielä mahdollista ilmaista haluavansa ottaa vaarin Herran varoituksista ja siten saada armoa lievittämään rangaistuksia, jotka jo parhaillaan kohtasivat kaupunkia ja kansakuntaa. »Jos sinä menet Baabelin kuninkaan päämiesten tykö», kuului kuninkaalle esitetty sanoma, »niin sinun henkesi säilyy, eikä tätä kaupunkia tulella polteta, ja sinä ja sinun huoneesi saatte elää. Mutta jos sinä et mene Baabelin kuninkaan päämiesten tykö, niin tämä kaupunki annetaan kaldealaisten käsiin, ja he polttavat sen tulella, etkä sinäkään pelastu heidän käsistänsä.» AO3 242.4

»Minä pelkään niitä juutalaisia, jotka ovat menneet kaldealaisten puolelle», kuningas vastasi, »pelkään, että minut jätetään heidän käsiinsä ja he pitävät minua pilkkanansa.» Mutta profeetta lupasi: »Ei jätetä.» Ja hän lisäsi esittäen vakavan kehotuksen: »Kuule vain Herran ääntä, kuule, mitä minä sinulle puhun, niin sinun käy hyvin, ja sinun henkesi säilyy» (jakeet 17-20). AO3 242.5

Näin Jumala viime hetkeen asti ilmaisi olevansa valmis osoittamaan armoa niille, jotka suostuisivat hänen oikeudenmukaisiin vaatimuksiinsa. Jos kuningas olisi totellut, kansa olisi voinut jäädä henkiin ja kaupunki säästynyt suurpalolta. Mutta hän arveli menneensä liian pitkälle voidakseen enää perääntyä. Hän pelkäsi juutalaisia, pilkkaa ja henkeänsä. Kapinoituaan vuosikaudet Jumalaa vastaan Sidkia piti liian nöyryyttävänä sanoa kansalleen: Hyväksyn Jeremian julistaman Herran sanan enkä rohkene kaikkien näiden varoitusten vastaisesti käydä sotimaan vihollista vastaan. AO3 242.6