Alfa Ja Omega, vol. 3

Luku 32—Baabelin vankeuteen

Sidkian yhdeksäntenä hallitusvuotena »kävi Nebukadnessar, Baabelin kuningas, hän ja koko hänen sotajoukkonsa, Jerusalemin kimppuun» ja alkoi piirittää sitä (2 Kun. 25: 1). Juudan asema oli toivoton. »Katso, minä käyn sinun kimppuusi», Herra itse julisti Hesekielin välityksellä. »Minä, Herra, olen vetänyt miekkani tupestaan; eikä se siihen enää palaja. — Kaikki sydämet raukeavat, kaikki kädet herpoavat, kaikkien henki tyrmistyy, kaikki polvet käyvät veltoiksi kuin vesi. - Minä vuodatan sinun ylitsesi kiivastukseni, puhallan sinuun vihani tulen ja annan sinut raakain miesten käsiin, turmiontekijäin» (Hes. 21: 3, 5-7, 31). AO3 240.1

Egyptiläiset koettivat tulla auttamaan saarrettua kaupunkia, ja kaldealaiset lakkasivat joksikin aikaa piirittämästä Juudean pääkaupunkia työntääkseen heidät takaisin. Tämä herätti toivoa Sidkiassa, ja hän lähetti sanansaattajan Jeremian luo pyytämään, että tämä rukoilisi Jumalaa heprealaisten kansakunnan puolesta. AO3 240.2

Profeetan pelottava vastaus kuului, että kaldealaiset palaisivat ja hävittäisivät kaupungin. Käsky oli annettu, eikä katumaton kansakunta voinut välttää jumalallista tuomiota. »Älkää pettäkö itseänne», Herra varoitti kansaansa, »kaldealaiset — eivät lähde. Ja vaikka te voittaisitte koko kaldealaisten sotajoukon, joka sotii teitä vastaan, niin ettei heistä jäisi jäljelle kuin muutamia haavoitettuja miehiä, niin nämä nousisivat pystyyn, kukin teltassansa, ja tulella polttaisivat tämän kaupungin» (Jer. 37: 9, 10). Juudan jäljelle jääneet joutuisivat vankeuteen ja siellä vaikeissa oloissa oppimaan ne läksyt, joita he eivät halunneet oppia suotuisammissa oloissa. Tästä taivaan päätöksestä ei voitu vedota mihinkään. AO3 240.3