Alfa Ja Omega, vol. 3

106/273

Luku 25—Vapautus Assyriasta

Kun Assyrian joukot tunkeutuivat Juudaan ja maa oli suuressa vaarassa, näytti siltä, ettei mikään voisi pelastaa Jerusalemia täydeltä tuholta. Tällöin Hiskia kutsui koolle valtakuntansa joukot torjumaan järkkymättömän urheasti pakanalliset ahdistajansa ja luottamaan siihen, että Herra kykeni voimallaan vapauttamaan kansansa. Hän rohkaisi Juudan miehiä: »Olkaa lujat ja rohkeat, älkää peljätkö älkääkä arkailko Assurin kuningasta ja kaikkea joukkoa, joka on hänen kanssansa; sillä se, joka on meidän kanssamme, on suurempi kuin se, joka on hänen kanssansa. Hänen kanssansa on lihan käsivarsi, mutta meidän kanssamme on Herra, meidän Jumalamme, meitä auttamassa ja meidän sotiamme sotimassa» (2 Aikak. 32: 7,8). AO3 176.1

Hiskia ei suotta puhunut asioiden näin varmasta lopputuloksesta. Vaikka Jumala jonkin aikaa käyttikin pöyhkeää Assyriaa vihansa vitsana, jolla hän kuritti kansoja, ei sen valta pysyisi jatkuvasti (ks. Jes. 10: 5). »Älä pelkää Assuria», oli Herra sanonut Jesajan välityksellä joitakin vuosia aikaisemmin Siionissa asuville. »Sillä lyhyt hetki vielä — ja Herra Sebaot heiluttaa ruoskaa häntä vastaan, niinkuin silloin, kun Midian lyötiin Oorebin kalliolla, ja hänen sauvansa on ojennettuna meren yli, ja hän kohottaa sen niinkuin muinoin Egyptiä vastaan. Sinä päivänä heltiää hänen kuormansa sinun hartioiltasi ja hänen ikeensä sinun niskaltasi, sillä ies särkyy lihavuuden pakosta» (jakeet 24-27). AO3 176.2

Eräässä toisessa profeetallisessa sanomassa, joka julistettiin »kuningas Aahaan kuolinvuotena», profeetta oli lausunut: »Herra Sebaot on vannonut sanoen: Totisesti, mitä minä olen ajatellut, se tapahtuu, mitä minä olen päättänyt, se toteutuu: minä muserran Assurin maassani ja tallaan hänet vuorillani, niin että hänen ikeensä heltiää heidän päältään ja hänen kuormansa heltiää heidän hartioiltansa. Tämä on päätös, päätetty kaikesta maasta, tämä on käsi, ojennettu kaikkien kansojen yli. Sillä Herra Sebaot on päättänyt, - kuka sen tyhjäksi tekee? Hänen kätensä on ojennettu, ‘ kuka sen torjuu?» (Jes. 14: 28, 24-27). AO3 176.3