Alfa Ja Omega, vol. 2

Pääsiäinen ja helluntai

Ensimmäinen näistä juhla-ajoista, pääsiäinen eli happamattoman leivän juhla, oli juutalaisen vuoden ensimmäisessä eli aabib-kuussa, joka vastaa maaliskuun loppua ja huhtikuun alkua. Kylmä talvi oli tällöin takana päin, myöhäisempi sadekausi oli ohitse, ja koko luonto uhosi kevään tuoreutta ja kauneutta. Kukkuloilla ja laaksoissa viheriöi ruoho, ja luonnon kukat pukivat kaikkialla kedot väriloistoonsa. Täydenkuun lähetessä olivat illat kuutamossa viehättäviä. Se oli sitä vuodenaikaa, jota innoitettu laulaja kuvailee niin kauniisti: AO2 131.1

»Talvi on väistynyt,
sateet ovat ohitse,
ovat menneet menojaan.
Kukkaset ovat
puhjenneet maahan,
laulun aika on tullut,
ja metsäkyyhkysen ääni
kuuluu maassamme.
Viikunapuu tekee
keväthedelmää,
viiniköynnökset ovat kukassa
ja tuoksuavat.» Kork.v. 2:11-13. AO2 131.2

Kaikkialla maassa oli pyhiinvaeltajien ryhmiä matkalla Jerusalemiin. Lammaspaimenet laumojensa luota, karjapaimenet vuorilta, kalastajat Galileanmereltä, peltomiehet vainioiltaan ja profeettain oppilaat pyhistä kouluistaan - kaikki suuntasivat kulkunsa sitä paikkaa kohden, jossa Jumala ilmaisi läsnäolonsa. He vaelsivat lyhyin päivämatkoin, sillä monet kulkivat jalkaisin. Kara-vaanit saivat matkalla jatkuvasti lisäväkeä ja kasvoivat usein varsin suuriksi ennen kuin pääsivät pyhään kaupunkiin. AO2 131.3

Luonnon riemullinen raikkaus sai israelilaiset iloitsemaan ja kiittämään kaiken hyvän Antajaa. Laulettiin juhlavia heprealaisia psalmeja, jotka ylistivät Herran kunniaa ja majesteettiutta. Merkkitorven kajahtaessa ja kymbaalien soidessa sadat äänet kaiuttivat kiitosvirtensä: AO2 131.4

»Minä iloitsin,
kun minulle sanottiin:
Menkäämme Herran
huoneeseen’.
Meidän jalkamme saavat seisoa
sinun porteissasi,
Jerusalem,--
jonne sukukunnat vaeltavat, AO2 131.5

Herran sukukunnat, - -
kiittämään Herran nimeä. - -
Toivottakaa rauhaa
Jerusalemille,
menestykööt ne,
jotka sinua rakastavat.» Ps. 122:1-6. AO2 132.1

Nähdessään vuoret, joilla pakanoiden oli tapana viritellä alttarituliaan, Israelin lapset lauloivat: AO2 132.2

»Minä nostan silmäni
vuoria kohti:
mistä tulee minulle apu?
Apu minulle tulee Herralta,
joka on tehnyt
taivaan ja maan.» Ps. 121:1,2.

AO2 132.3

»Jotka Herraan turvaavat, ovat
kuin Siionin vuori: se ei horju,
vaan pysyy iankaikkisesti.
Vuoret ympäröivät
Jerusalemia,
ja Herra ympäröi kansaansa, nyt ja iankaikkisesti.» Ps. 125:1, 2. AO2 132.4

Pyhä kaupunki näkyi jo heidän ylittäessään vuoret, ja kunnioittavin katsein he seurasivat, miten jumalanpalvelijoiden joukot astelivat temppeliä kohti. He näkivät suitsutussavun kohoavan, ja kun he kuulivat leeviläisten pasuunoillaan julistavan pyhän palveluksen alkavan, he puhkesivat juhlahetken innoittamina laulamaan: AO2 132.5

»Suuri on Herra
ja korkeasti ylistettävä
meidän Jumalamme
kaupungissa,
pyhällä vuorellansa.
Kauniina kohoaa,
kaiken maan ilona,
pohjan puolella Siionin vuori,
suuren kuninkaan kaupunki.» Ps. 48:1, 2.

AO2 132.6

»Rauha olkoon
sinun muuriesi sisällä,
olkoon onni sinun linnoissasi.»
»Avatkaa minulle
vanhurskauden portit,
käydäkseni niistä sisälle
kiittämään Herraa.»
»Minä täytän
lupaukseni Herralle
kaiken hänen kansansa edessä
Herran huoneen esikartanoissa,
sinun keskelläsi, Jerusalem.
Halleluja!» Ps. 122: 7; 118: 19; 116: 18, 19. AO2 132.7

Kaikki Jerusalemin talot avasivat ovensa pyhiinvaeltajille ja tarjosivat heille huoneensa ilmaiseksi, mutta ne eivät riittäneet tuolle valtavalle joukolle, ja niin pystytettiin telttoja, missä niille vain oli tilaa kaupungissa ja ympäröivillä kukkuloilla. AO2 132.8

Kuukauden neljäntenätoista päivänä, illan tultua, vietettiin pääsiäistä. Sen vaikuttavat juhlamenot muistuttivat Egyptin orjuudesta vapauttamisesta ja vintasivat eteenpäin siihen uhriin, joka vapauttaisi heidät synnin orjuudesta. Vapahtajan uhratessa henkensä Golgatalla pääsiäisen merkitys lakkasi, ja Herran ehtoollinen asetettiin saman tapahtuman muistoksi, jota pääsiäinen oli esikuvannut. AO2 132.9

Pääsiäistä seurasi seitsenpäiväinen happamattoman leivän juhla. Ensimmäisenä ja seitsemäntenä päivänä oli pyhä kokous, eikä niinä päivinä saanut tehdä mitään arkityötä. Juhlan toisena päivänä oli vuoden sadon uutiset tuotava Herran eteen. Ohra oli Palestiinan varhaisin viljalaji, ja juhlan alussa se alkoi kypsyä. Pappi toimitti ohran uutislyhteen heilutuksen alttarin edessä tunnustuk-seksi siitä, että kaikki oli hänen. Satoa ei saanut korjata ennen kuin tämä toimitus oli suoritettu. AO2 132.10

Viisikymmentä päivää uutisten uhraamisesta oli helluntaihin, jota kutsuttiin myös leikkuujuhlaksi ja viikkojuhlaksi. Kiitollisuuden osoitukseksi ruoaksi val-mistetusta viljasta tuotiin Herran eteen kaksi paistettua hapanleipää. Helluntaita vietettiin vain yhtenä päivänä, joka omistettiin kokonaan jumalanpalvelukseen. AO2 133.1