Alfa Ja Omega, vol. 2

Luku 38—Daavidin viimeiset vuodet

Absalomin kukistaminen ei heti palauttanut rauhaa valtakuntaan. Kansasta oli niin suuri osa yhtynyt kapinaan, ettei Daavid halunnut palata pääkaupunkiinsa eikä ruveta hallitsemaan saamatta kutsua heimoilta. Tilanne oli Ab-salomin tappion jälkeen niin sekava, ettei kuninkaan palauttamiseksi valtaan ryhdytty mihinkään ripeisiin ja ratkaiseviin toimiin. Ja kun lopulta Juuda otti palaut-taakseen Daavidin, toiset heimot tulivat siitä kateellisiksi, ja seurauksena oli vastavallankumous. Tämä kukistettiin kuitenkin nopeasti, ja niin Israel pääsi jälleen rauhoittumaan. AO2 325.1

Daavidin vaiheet selvittävät erittäin valaisevasti niitä vaaroja, joita valta, rikkaus ja maailman kunnia herättävät uhkaamaan ihmistä. Ja kuitenkin juuri niitä ihmiset innokkaimmin tavoittelevat. Harvat ovat saaneet kokea siinä määrin kuin Daavid sellaista, joka on omiaan valmistamaan ihmistä kestämään tuollaista koetusta. Nuoruutensa paimenvuosina Daavid oppi olemaan nöyrä, työskentelemään ahkerasti ja hoitamaan hellästi lampaitaan. Vuorten yksinäisyydessä hän pääsi lähelle luontoa, ja se kehitti hänen musikaalisia ja runollisia lahjojaan ja suuntasi hänen ajatuksensa Luojaan. Pitkäaikaisen erämaaelämän ankaruus kasvatti rohkeutta, lujuutta, kärsivällisyyttä ja uskoa Jumalaan, ja sen avulla Herra halusi valmistaa häntä Israelin kuninkaaksi. Daavid oli saanut ihmeellisesti kokea Jumalan rakkautta, ja Herra oli suonut hänelle runsaasti Henkeään. Saulin vaiheista hän oli oppinut näkemään inhimillisen viisauden arvottomaksi. Mutta sittenkin maailmallinen menestys ja kunnia heikensivät Daavidin luonnetta, niin että kiusaaja toistuvasti voitti hänet. AO2 325.2