Alfa Ja Omega, vol. 2

Luku 33—Daavid Siklagissa

Daavid ja hänen väkensä eivät olleet osallistuneet Saulin ja filistealaisten väliseen taisteluun, vaikka olivatkin marssineet filistealaisten mukana taistelupaikalle. Joukkojen valmistautuessa yhteenottoon lisain poika tunsi asemansa hyvin tukalaksi. Hänen odotettiin taistelevan filistealaisten puolella. Jos hän ottelun tuoksinassa poistuisi määrätyltä paikaltaan ja taistelukentältä, häntä ei pidettäisi vain pelkurina vaan myös kiittämättömänä ja petollisena Aakista kohtaan, joka oli suojannut häntä ja luottanut häneen. Moinen teko saattaisi hänen nimensä häpeään ja hänet itsensä Sauliakin pelottavampien vihollis-ten vihan alaiseksi. Kuitenkaan hän ei voinut hetkeksikään suostua taistelemaan Israelia vastaan. Jos hän sen tekisi, hänestä tulisi maansa kavaltaja ja sekä Jumalan että hänen kansansa vihollinen. Se estäisi häntä koskaan pääsemästä Israelin valtaistuimelle; ja jos Saul kaatuisi taistelussa, hänen kuolemastaan syytettäisiin Daavidia. AO2 269.1

Daavid sai tuntea kulkeneensa pahoin harhaan. Paljon parempi hänen olisi ollut hakeutua turvaan Jumalan lujiin vuorilinnoituksiin kuin Herran ja hänen kansansa vihollisten luo. Mutta suuressa armossaan Herra ei rangaissut palvelijaansa tästä virheestä jättämällä hänet yksikseen tukalaan ahdinkoonsa. Sillä vaikka Daavid olikin menetettyään otteensa Jumalan voimasta horjahdellut ja poikennut ehdottoman tunnollisuuden tieltä, hän kuitenkin halusi sydämestään pysyä uskollisena Jumalalle. Saatanan auttaessa joukkoineen Jumalan ja Israelin vastustajia kukistamaan kuningasta, joka oli luopunut Jumalasta, Herran enkelit pyrkivät puolestaan vapauttamaan Daavidin siitä vaarasta, johon hän oli saattanut itsensä. Taivaalliset sanansaattajat herättivät filistealaisten ruhtinaat esittämään vastalauseensa Daavidin ja hänen väkensä mukanaolosta heidän armeijassaan lähestyvän taistelun aikana. AO2 269.2