Alfa Ja Omega, vol. 1

Luku 12—Aabraham Kanaanissa

Palatessaan Kanaaniin »Aabraham oli hyvin rikas: hänellä oli karjaa, hopeata ja kultaa”. Loot oli yhä hänen kanssaan, ja niin he tulivat Beeteliin ja pystyttivät telttansa lähelle alttaria, jonka olivat aiemmin rakentaneet. Mutta pian he joutuivat toteamaan, että omaisuuden lisääntyminen kartutti myös vaikeuksia. Niiden keskellä he olivat tähän asti asuneet sovussa keskenään, mutta riitaantumisen vaara oli myös lähellä. Laidunmaata ei riittänyt molempien lampaille ja karjalle, ja paimenet toivat tuon tuostakin riitojaan isäntiensä ratkaistaviksi. Edessä näytti olevan väistämätön ero. Aabraham oli Lootia vanhempi, ylempi sukuasemaltaan ja varakkaampikin, mutta hän oli valmis sovitteluihin, jotta rauha säilyisi. Vaikka Jumala itse oli antanut hänelle koko tämän maan, hän kohteliaasti sivuutti tuon oikeutensa. AO1 116.1

»Älköön olko riitaa meidän vä-lillämme», hän sanoi, »minun ja sinun, älköönkä minun paimenteni ja sinun paimentesi välillä, sillä olemmehan veljeksiä. Eikö koko maa ole avoinna edessäsi? Eroa minusta. Jos sinä menet vasemmalle, niin minä menen oikealle tahi jos sinä menet oikealle, niin minä menen vasemmalle.» AO1 116.2

Näin Aabraham ilmaisi jalon, epäitsekkään mielenlaatunsa. Miten monet olisivatkaan vastaavassa tilanteessa pitäneet kynsin hampain kiinni etuoikeuksistaan! Miten monia perhesuhteita onkaan näin rikkoutunut! Miten monet seurakunnat ovatkaan näin hajonneet kahtia ja antaneet ju-malattomille aiheen pilkata ja moittia totuuden asiaa! »Älköön olko riitaa meidän välillämme”, sanoi Aabraham, »sillä olemmehan veljeksiä», ei vain sukulaisuuden perusteella vaan myös oikean Jumalan palvojina. Jumalan lapset ovat kaikkialla maailmassa samaa perhettä, ja saman rakkauden ja sovinnollisuuden mielialan tulisi vallita heidän keskuudessaan. »Olkaa veljellisessä rakkaudessa helläsydämiset toisianne kohtaan; toinen toisenne kunnioittamisessa kilpailkaa keskenänne” (Room. 12: 10), opettaa Vapahtajamme. Puolet elämän ikävyyksistä väistyisi, jos harrastaisimme kohteliaisuutta ja olisimme halukkaat tekemään toisille samoin kuin toivoisimme heidän te- kevän meille. Pöyhkeilevä mielen-laatu on saatanallista, mutta Kris-tuksen rakkautta vaalivassa sydä-messä on sitä rakkautta, joka ei etsi omaansa. Sellaiset noudattavat jumalallista kehotusta: »Alkää katsoko vain omaa parastanne, vaan toistenkin parasta” (Fil. 2:4, UTN). AO1 116.3

Vaikka Loot olikin vaurastunut nimenomaan Aabrahamin yhteydessä, hän ei osoittanut vähääkään kiitollisuutta hyväntekijälleen. Kohteliaisuus olisi vaatinut, että hän olisi antanut Aabrahamin valita, mutta hän halusi mieluummin kahmaista itselleen parhaat alueet. Hän »nosti silmänsä ja näki koko Jordanin lakeuden olevan runsasvetistä seutua, Sooariin saakka niinkuin Herran puutarha, niinkuin Egyptin maa”. Jordanin laakso oli koko Palestiinan viljavinta seutua ja muistutti kadotettua paratiisia. Maa oli yhtä kaunista ja hyötyisää kuin Niilin rehevöittämät tasangot, joilta he juuri äsken olivat palanneet. Siellä oli vauraita ja kauniita kaupunkejakin, joiden vilkkailla markkinoilla saattoi tehdä hyviä kauppoja. Häikäistyneenä maailmallisen voiton näkymistä Loot ei huomannut siellä uhkaavia siveellisiä ja hengellisiä vaaroja. Lakeuden »kansa oli kovin pahaa ja syntistä Herran edessä», mutta sitä Loot ei tiennyt, tai jos tiesikin, välitti vähät koko asiasta. Hän »valitsi itselleen koko Jordanin lakeuden - - ja siirtyi siirtymistään telttoineen Sodomaan asti”. Miten vähän hän aavistikaan itsekkään valintansa hirveitä seurauksia! AO1 117.1

Erottuaan Lootista Aabraham sai Herralta jälleen lupauksen koko maasta. Pian tämän jälkeen hän muutti takaisin Hebroniin, pystytti telttansa Mamren varjoisaan tammistoon ja rakensi sen lähelle alttarin Herralle. Noiden ylätasankojen raikkaassa ilmastossa, keskellä oliivilehtoja ja viinitarhoja, lainehtivia viljavainioita ja kukkuloiden rinnelaitumia hän vietti tyytyväisenä yksinkertaista patriarkan elämäänsä ja antoi Lootin asua puolestaan Sodoman laakson vaarallisen ylellisyyden keskellä. AO1 117.2