Alfa Ja Omega, vol. 1

Luku 4—Lunastussuunnitelma

Ihmisen lankeemus aiheutti suuren surun koko taivaassa. Synnin kirous oli turmellut Jumalan luoman maailman, jota kurjuuteen ja kuolemaan tuomitut olennot nyt asuttivat. Lakia rikkoneilla ei näyttänyt olevan mitään toivoa. Enkelien ylistyslaulut vaikenivat. Kaikkialla taivaan kartanoissa vallitsi suru synnin aiheuttamasta tuhosta. AO1 45.1

Jumalan Poika, taivaallisten joukkojen kunniakas Päämies, tunsi syvää sääliä langennutta ihmissukua kohtaan. Rajaton myötätunto liikutti hänen miel-tään, kun hän kuuli kadotetun maailman valitukset. Mutta jumalallinen rakkaus oli laatinut suunnitelman, jonka mukaan ihminen voitiin pelastaa. Rikottu Jumalan laki vaati syntisen kuolemaa. Koko kaikkeudessa oli vain yksi, joka saattoi täyttää sen vaatimukset ihmisen puolesta. Koska juma-lallinen laki on yhtä pyhä kuin Jumala, vain Jumalan vertainen saattoi suorittaa sen rikkomisen sovituksen. Kukaan muu kuin Kristus ei voinut lunastaa langennutta ihmistä lain kirouksesta ja palauttaa häntä sopusointuun taivaan kanssa. Kristus ottaisi kärsiäkseen synnin syyllisyyden ja häpeän - synnin, joka oli niin vastenmielistä pyhälle Jumalalle, että se erotti Isän Pojastaan. Kristus laskeutuisi kurjuuden syvyyksiin pelastaakseen tuhonalaisen ihmissuvun. AO1 45.2

Hän puhui Isän edessä hartaasti syntisen puolesta, ja koko taivaan joukko odotti tulosta sanoin kuvaamattoman kiinnostuneena. Kauan kesti tuo salaperäinen neuvottelu - »rauhan neuvo” (Sak. 6:13) , joka koski langenneita ihmislapsia. Pelastussuunnitelma oli laadittu ennen maan luomista, sillä Kristus on teurastettu Karitsa »hamasta maailman perustami-sesta” (Ilm 13: 8). Kuitenkin täytyi jopa kaikkeuden Kuninkaan käydä mielessään kamppailua, ennen kuin hän taipui antamaan Poikansa kuolla syyllisen ihmissuvun puolesta. Mutta »niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä” (Joh. 3: 16). Oi sitä lunastuksen salaisuutta! Oi sitä rakkautta, joka Jumalalla oli maailmaa kohtaan, joka ei rakastanut häntä! Kuka voi käsittää sen rakkauden syvyyttä, »joka on kaikkea tietoa ylempänä»? Halki loputtomien aikakausien kuole-mattomat olennot yrittävät käsittää tuon käsittämättömän rakkauden salaisuutta ihmetellen ja ihaillen sitä. AO1 45.3

Jumala ilmaisi itsensä Kristuksessa »ja sovitti maailman itsensä kanssa» (2 Kor. 5: 19). Synti oli niin turmellut ihmisen, ettei tämä voinut omin avuin päästä sopusointuun hänen kanssaan, jonka luonne on puhdas ja hyvä. Mutta kun Kristus lunasti ihmisen lain tuomiosta, hän saattoi jakaa jumalallista voimaa inhimillisen yrityksen tueksi. Näin siis katumalla syntejään ja uskomalla Kristukseen Aadamin langenneista lapsista voi jälleen tulla »Jumalan lapsia» (1 Joh. 3: 2). AO1 46.1