Alfa Ja Omega, vol. 1

Luku 26—Punaiseltamereltä Siinaille

Punaiseltamereltä Israelin joukot jatkoivat edelleen matkaansa pilvenpatsaan johtamina. Maisemat vaikuttivat kovin ikäviltä - puutonta, vuorista autiomaata ja karuja tasankoja. Kaukana aukeni meri, jonka rannalla vielä oli heidän vihollistensa ruumiita. Mutta tietoisuus vapaudesta sai heidän mielensä iloiseksi, ja tyytymättömät ajatukset olivat tyystin hälventyneet. AO1 273.1

Mutta kolmen vaelluspäivän ai-kana he eivät löytäneet yhtään juomavettä. Mukana tuodut varastot olivat loppuneet, eivätkä he voineet millään sammuttaa janoaan laahustaessaan väsyneinä pitkin auringon paahtamia tasankoja. Seutu oli Moosekselle tuttua, ja hän tiesi, vaikka muut eivät olleet siitä selvillä, että lähimmässä keidaspaikassa Maarassa lähteen vesi ei kelvannut juotavaksi. Huolissaan hän tarkkaili opastavaa pilveä. Häntä suretti, kun hän kuuli iloisia huutoja: »Vettä! Vettä!» Miehiä, naisia ja lapsia riensi iloissaan lähteelle, mutta kohta alkoi joukosta kuulua tuskaisia huutoja - vesi olikin karvasta. AO1 273.2

Kauhuissaan ja epätoivoisina he moittivat Moosesta siitä, että tämä oli johtanut heitä sellaista tietä, eivätkä he muistaneet, että tuohon salaperäiseen pilveen kätkeytynyt jumalallisuuden läsnäolo oli opastanut häntä samoin kuin heitäkin. Suruissaan ja nähdessään heidän hätänsä Mooses teki sen, mikä heiltä oli unohtunut: rukoili hartaasti apua Jumalalta. »Ja Herra osoitti hänelle puun, jonka hän heitti veteen, ja vesi tuli makeaksi.” Täällä Israel sai Mooseksen välittämänä lupauksen: »Jos sinä kuulet Herraa, Jumalaasi, ja teet, mikä on oikein hänen silmissänsä, tarkkaat hänen käskyjänsä ja noudatat kaikkea hänen lakiansa, niin minä en pane sinun kärsittäväksesi yhtäkään niistä vaivoista, jotka olen pannut egyptiläisten kärsittäviksi, sillä minä olen Herra, sinun parantajasi.” AO1 273.3