Alfa Ja Omega, vol. 6

Luku 7—Varoitus ulkokultaisuudesta

Kun opetuslapset julistivat evankeliumin totuuksia Jerusalemissa, Jumala vahvisti heidän sanansa ja monet uskoivat. Juutalaisten jyrkkä kiihkomielisyys johti siihen, että monet näistä ensimmäisistä uskovaisista joutuivat perheja ystäväpiirinsä ulkopuolelle, ja niinpä heille oli järjestettävä ruokaa ja asunto. AO6 52.1

Raamatussa todetaan: »Ei myöskään ollut heidän seassaan ketään puutteenalaista» ja selitetään, kuinka tarpeet saatiin tyydytetyiksi. Ne uskovaiset, joilla oli rahaa ja omaisuutta, uhrasivat ne ilomielin hädänalaisten auttamiseksi. He myivät talonsa tai maansa ja laskivat saamansa rahat apostolien jalkojen juureen, »ja jokaiselle jaettiin sen mukaan, kuin hän tarvitsi». AO6 52.2

Tämä uskovaisten anteliaisuus oli seurausta Hengen vuodatuksesta. Evankeliumiin kääntyneiden joukossa oli »yksi sydän ja yksi sielu”. Yksi yhteinen pyrkimys ohjasi heitä - heille uskotun lähetystyön menestyminen. Ahneudella ei ollut minkäänlaista sijaa heidän elämässään. Heidän rakkautensa veljiään ja omaksumaansa asiaa kohtaan oli suurempi kuin heidän kiintymyksensä rahaan ja omaisuuteen. Heidän tekonsa osoittivat, että he pitivät ihmisten sielua suuriarvoisempana kuin maallista rikkautta. AO6 52.3

Näin on oleva aina, milloin Jumalan Henki saa elämän hallintaansa. Ne, joiden sydän on täynnä Kristuksen rakkautta, seuraavat hänen esimerkkiään, joka meidän tähtemme tuli köyhäksi, jotta me hänen köyhyydestään rikastuisimme. Rahaa, aikaa, vaikutusvaltaa - kaikkia Jumalan kädestä saamiaan lahjoja he arvostavat vain evankelioimistyön edistämisen välikappaleina. Näin oli alkuseurakunnassa, ja kun nykypäivän seurakunnassa on todettavissa, että jäsenet ovat Hengen voimasta vieraantuneet maailmallisista ja että he ovat halukkaat tekemään uhrauksia, jotta heidän lähimmäisensä kuulisivat evankeliumin, julistetuilla totuuksilla on voimallinen vaikutus kuulijoihin. AO6 52.4