Alfa Ja Omega, vol. 6

252/317

Luku 46—Vapaana

Samaan aikaan kun Paavalin työ Roomassa menestyi monien sielujen kääntyessä ja uskovien saadessa voimaa ja rohkeutta, alkoi kerääntyä pilviä, jotka eivät uhanneet vain hänen omaa turvallisuuttaan vaan myös seurakunnan menestystä. Saavuttuaan Roomaan hän oli joutunut keisarilli-sen vartioston päällikön huostaan. Tämä oli oikeudenmukainen ja re-hellinen mies, jonka lempeyden johdosta apostoli oli saanut suhteellisen vapaasti jatkaa evankelioimistyötään. Mutta ennen kuin Paavalin kaksivuotinen vankeus päättyi, mainutun miehen tilalle astui virkailija, jolta apostoli ei voinut odottaa mitään erityisiä suosionosoituksia. AO6 333.1

Juutalaiset olivat nyt entistä tarmokkaampia puuhissaan Paavalia vastaan. He saivat pystyvän auttajan siveettömästä naisesta, jonka Nero oli ottanut toiseksi vaimokseen ja joka juutalaisena käännynnäisenä turvautui kaikkeen vaikutusvaltaansa edistääkseen heidän verenhimoisia suunnitelmiaan kristinuskon esitaistelijaa vastaan. AO6 333.2

Paavali saattoi toivoa perin vähäistä oikeudenmukaisuutta keisarilta, johon hän oli vedonnut. Nero oli moraaliltaan alhaisempi ja luonteeltaan kevytmielisempi kuin kukaan häntä edeltänyt hallitsija. Hän oli myös valmis hirvittävämpiin julmuuksiin kuin kukaan toinen. Hallinnon ohjia ei olisi voitu luovuttaa tyrannimaisemmalle hallitsijalle. Hallintokautensa ensimmäisenä vuotena hän surmasi myrkyttämällä nuoren velipuolensa, valtaistuimen oikean perijän. Nero oli laskeutunut yhä syvemmälle paheen ja rikoksen syövereihin, kunnes oli murhannut oman äitinsä ja sitten vaimonsa. Ei ollut kauheutta, johon hän ei olisi ryhtynyt, ei kataluutta, johon hän ei olisi alentunut. Jokaisessa jalossa mielessä hän synnytti pelkkää kammoa ja halveksuntaa. AO6 333.3

Hänen hovissaan harjoitettu jumalattomuus on liian häpeällistä, liian hirvittävää tarkemmin kuvattavaksi. Hänen julkea pahuutensa herätti vastenmielisyyttä ja inhoa monissa sellaisissakin, joiden oli pakko osallistua hänen rikoksiinsa. He odottivat joka hetki pelolla, mitä kauheuksia hän ehdottaisi seuraavaksi. Mutta sellaisetkaan rikokset, joita Nero teki, eivät horjuttaneet hänen alamaistensa kuuliaisuutta. Hänet tunnustettiin koko sivistyneen maailman itsevaltiaaksi. Kaiken lisäksi hän sai osakseen jumalallista kunnioitusta ja häntä palvottiin jumalana. AO6 333.4

Inhimillisen arvion mukaan Paavalin tuomituksitulo tällaisen tuomarin edessä oli varma. Mutta apostoli tunsi, että niin kauan kuin hän oli kuuliainen Jumalalle, hänellä ei ollut mitään pelättävää. Sama, joka oli aikaisemminkin ollut hänen varjelijansa, kykeni suojelemaan häntä yhä juutalaisten pahansuopaisuutta ja keisarin valtaa vastaan. AO6 334.1

Jumala suojelikin palvelijaansa. Paavalia tutkittaessa häntä vastaan esitetyt syytökset kumottiin. Vastoin yleistä ennakko-odotusta ja osoittaen luonteestaan poikkeavaa oikeudenmukaisuutta Nero julisti vangin syyttömäksi. Paavalin kahleet irrotettiin; hän oli jälleen vapaa. AO6 334.2

Jos hänen tutkimistaan olisi lykätty pitempään tai jos hän olisi jostain syystä joutunut jäämään Roomaan seuraavaan vuoteen, hän olisi epäilemättä menehtynyt vainossa, joka tuolloin toimeenpantiin. Paavalin vankeuden aikana oli kristinuskoon kääntyneitä ilmaantunut niin suuret määrät, että he alkoivat saada osakseen viranomaisten huomiota ja viha-mielisyyttä. Keisarin suuttumusta herätti erityisesti hänen oman huonekuntansa jäsenten kääntyminen, ja hän löysi pian verukkeen, jonka nojalla hän saattoi kohdistaa kristittyihin säälimättömän julmuutensa. AO6 334.3

Näihin aikoihin Roomassa sattui hirvittävä tulipalo, jossa tuhoutui lähes puolet kaupunkia. Huhun mukaan palon oli pannut alulle Nero itse, mutta välttyäkseen epäilyltä hän oli osoittavinaan suurta jalomielisyyttä auttamalla kodittomia ja turvattomia. Häntä kuitenkin syytettiin tapahtuneesta rikoksesta. Kansa oli kiihdyksissään ja raivoissaan, ja vapautuakseen syytöksistä ja samalla hävittääkseen kaupungista väestönosan, jota hän pelkäsi ja vihasi, Nero kohdisti syytökset kristittyihin. Hänen juonensa onnistui, ja tuhansia Kristuksen seuraajia - miehiä, naisia ja lapsia - surmattiin julmalla tavalla. AO6 335.1

Paavali pelastui tästä hirvittävästä vainosta, sillä hän oli lähtenyt Roomasta pian vapautumisensa jälkeen. Tämän viimeisen vapaudessaoloaikansa hän käytti tarkoin hyväkseen työskentelemällä seurakuntien keskuudessa. Hän pyrki luomaan lujemman yhteyden kreikkalaisten ja itäisten seurakuntien välille ja varustamaan uskovaisten mieltä niitä vääriä oppeja vastaan, joita vai-vihkaa ilmaantui turmelemaan uskoa. AO6 335.2

Koettelemukset ja ahdistukset, jotka Paavali oli kestänyt, olivat vähentäneet hänen ruumiinvoimiaan. Hän kärsi vanhuuden vaivoista. Hän tunsi tekevänsä nyt viimeistä työtään, ja sitä mukaa kuin hänen toimintansa läheni loppuaan, hän ponnisteli entistä kiihkeämmin. Hänen innollaan ei tuntunut olevan rajoja. Tavoitteessaan päättäväisenä, toimissaan ripeänä, uskossaan vahvana hän matkasi seurakunnasta seu-rakuntaan monissa maissa. Hän pyrki kaikilla käytettävissään olevilla keinoilla tukemaan uskovia, jotta he kykenisivät uskollisesti voittamaan sieluja Jeesukselle ja jotta he niinä koetuksen hetkinä, jotka heitä jo tuolloin odottivat, pitäisivät lujasti kiinni evankeliumista ja todistaisivat uskollisesti Kristuksen puolesta. AO6 335.3