Alfa Ja Omega, vol. 6

Luku 45—Kirjeitä Roomasta

Apostoli Paavalille suotiin jo kristillisen vaelluksensa alkuvaiheessa erikoisia mahdollisuuksia tulla tuntemaan Jumalan tahto Jeesuksen seuraajien suhteen. Hänet »temmattiin kolmanteen taivaaseen», »paratiisiin”, missä hän »kuuli sanomattomia sanoja, joita ihmisen ei ole lupa puhua». Hän itse viittasi moniin saamiinsa »näkyihin ja Herran ilmestyksiin”. Kyvyltään ymmärtää evankeliumin totuuksia hän ei ollut »noita isoisia apostoleja huonompi» (2 Kor. 12: 2, 4, 1, 11). Hänellä oli selkeä ja täydellinen käsitys siitä, »mikä leveys ja pituus ja korkeus ja syvyys on”, millainen on Kristuksen rakkaus, »joka on kaikkea tietoa ylempänä» (Ef. 3:18,19). AO6 322.1

Paavali ei voinut kertoa kaikkea, mitä oli nähnyt näyssä, sillä hänen kuulijoittensa joukossa oli muutamia, jotka olisivat käyttäneet väärin hänen sanojaan. Mutta se, mitä hänelle ilmoitettiin, auttoi häntä toimimaan johtajana ja viisaana opettajana sekä muokkasi niitä sanomia, joita hän myöhempinä vuosina lähetti seurakunnille. Se vaikutelma, minkä hän sai näyssä, seurasi häntä alati auttaen häntä edustamaan oikealla tavalla kristillistä luonnetta. Suullisesti ja kirjeitse hän julisti sanomaa, joka on aina noista ajoista asti ollut apuna ja tukena Jumalan seurakunnalle. Tämän päivän uskoville tuo sanoma puhuu selkeästi seurakuntaa uhkaavista vaaroista ja vääristä opeista, joita he joutuvat kohtaamaan. AO6 322.2

Apostoli toivoi, etteivät ne, joille hän osoitti valistavat ja kannustavat kirjeensä, »enää olisi alaikäisiä, jotka ajelehtivat ja joita viskellään kaikissa opintuulissa», vaan että he kaikki pääsisivät »yhteyteen uskossa ja Jumalan Pojan tuntemisessa, täyteen miehuuteen, Kristuksen täyteyden täyden iän määrään». Hän kehotti Jeesuksen seuraajia pakanayhteiskunnissa välttämään vaeltamasta »niinkuin pakanat vaeltavat mielensä turhuudessa, — pimentyneinä ymmärrykseltään ja vieraantuneina Jumalan elämästä — sydämensä paatumuksen tähden» ja menettelemään harkitusti, »ei niinkuin tyhmät, vaan niinkuin viisaat”, ottaen vaarin »oikeasta hetkestä» (Ef. 4: 14, 13, 17, 18; 5: 15, 16). Hän kannusti uskovia odottamaan ilolla aikaa, jolloin Kristus, joka »rakasti seurakun- taa ja antoi itsensä alttiiksi sen edestä”, asettaisi »eteensä kirkas-tettuna seurakunnan, jossa ei olisi tahraa eikä ryppyä eikä mitään muuta sellaista» - seurakunnan, joka on »pyhä ja nuhteeton» (Ef. 5: 25, 27). AO6 322.3

Nämä viestit eivät ole kirjoitetut ihmisen vaan Jumalan voimalla. Ne sisältävät opetuksia, joita kaikkien tulisi tutkistella ja joita on hyödyllistä toistaa useasti. Niissä selvitetään käytännön jumalisuutta, esitetään periaatteita, joita tulisi noudattaa jokaisessa seurakunnassa, ja selostetaan tietä, joka johtaa iankaikkiseen elämään. AO6 323.1