Alfa Ja Omega, vol. 6

Luku 5—Luvattu voima

Antaessaan opetuslapsilleen lupauksen Hengestä Kristus lähestyi maallisen toimintansa loppua. Hän seisoi ristin varjossa ja käsitti täysin syyllisyyden taakan, mikä tulisi painamaan häntä synnin kantajana. Ennen jättäytymistään uhrattavaksi hän selosti ope-tuslapsilleen erittäin oleellista ja täydellistä lahjaa, jonka hän oli antava seuraajilleen - lahjaa, joka toisi hänen armonsa äärettömät varat heidän ulottuvilleen. »Minä olen rukoileva Isää», hän sanoi, »ja hän antaa teille toisen Puolustajan olemaan teidän kanssanne iankaikkisesti, totuuden Hengen, jota maailma ei voi ottaa vastaan, koska se ei näe häntä eikä tunne häntä; mutta te tunnette hänet, sillä hän pysyy teidän tykönänne ja on teissä oleva» (Joh. 14: 16, 17). Vapahtaja viittasi eteenpäin siihen aikaan, jolloin Pyhä Henki tulisi suorittamaan voimallista työtä hänen edustajanaan. Pyhän Hengen jumalallinen voima tulisi vastustamaan vuosisatojen aikana kerääntynyttä pahuutta. AO6 37.1