Aikakausien Toivo

Luku 3—Aikakausien toivo

“Kun aika oli täytetty, lähetti: Jumala Poikansa.” AT 23.1

“Kun aika oli täytetty, lähetti Jumala Poikansa,... lunastamaan lain alaiset, että me pääsisimme lapsen asemaan.” Gal. 4: 4, 5. AT 23.2

Vapahtajan tuleminen oli ennustettu jo Eedenissä. Kun Aadam ja Eeva ensi kerran kuulivat lupauksen, he luulivat sen pian täyttyvän. Riemuiten he tervehtivät esikoistaan toivoen hänen olevan Lunastajan. Mutta lupauksen täyttyminen viipyi. Ne, joille se ensiksi annettiin, kuolivat täyttymystä näkemättä. Eenokin päivistä lähtien lupaus uudistettiin patriarkkain ja profeettain välityksellä. Se piti yllä toivoa Hänen ilmestymisestään, mutta Häntä ei kuitenkaan kuulunut. Danielin ennustus ilmaisi Hänen tulemisensa ajan, mutta kaikki eivät käsittäneet oikein tätä ennustusta. Vuosisata toisensa jälkeen kului, ja profeettain ääni vaikeni. Sortajan käsi painoi raskaana Israelia, ja monet olivat valmiit huudahtamaan: “Aika venyy pitkälle, ja tyhjään raukeavat kaikki näyt.” Hes. 12: 22. AT 23.3

Kuten tähdet järkkymättä kiertävät niille määrättyjä suuria ratojaan, niin eivät myöskään Jumalan suunnitelmat tiedä kiireestä tai viivyttelystä. Pilkkopimeän ja suitsuavan pätsin vertauskuvien kautta Jumala oli Aabrahamille ilmoittanut Israelin orjuuden Egyptissä ja sanonut heidän muukalaisuutensa kestävän neljäsataa vuotta. “Ja sitten”, Hän sanoi, “he pääsevät lähtemään, mukanaan paljon tavaraa”. 1 Moos. 15: 14. Tätä sanaa vastaan faraon ylpeän valtakunnan koko sotavoima taisteli turhaan. “Juuri sinä päivänä”, joka oli määrätty jumalallisessa lupauksessa, “kaikki Herran joukot lähtivät Egyptin maasta”. 2 Moos. 12: 41. Samoin taivaan neuvostossa oli päätetty Kristuksen tulemisen hetki. Kun ajan suuri kello osoitti tuota hetkeä, Jeesus syntyi Beetlehemissä. AT 23.4

“Kun aika oli täytetty, lähetti Jumala Poikansa.” Kaitselmus oli ohjannut kansojen vaiheita ja inhimillisen pyrkimyksen ja vaikutuksen suuntaa, kunnes koko maailma oli kypsä Vapahtajan tulolle. Kansat olivat yhdistetyt yhden hallituksen vallan alle. Yksi kieli oli laajalle levinnyt puhekielenä ja kaikkialla tunnustettu kirjakieleksi. Kaikista maista kokoontuivat hajalla asuvat juutalaiset Jerusalemiin vuotuisiin juhliinsa. Palattuaan asuinpaikkoihinsa he saattoivat levittää tietoa Messiaan tulosta kautta maailman. AT 24.1

Tähän aikaan pakanalliset uskonnot olivat menettämässä otteensa kansaan. Ihmiset olivat väsyneitä ulkonaiseen loistoon ja taruihin. He kaipasivat uskontoa, joka voisi tyydyttää sydäntä. Kun totuuden valo näytti kadonneen ihmisten keskuudesta, oli sieluja, jotka etsivät valoa ja olivat ahdistuksen ja surun vallassa. He janosivat tietoa elävästä Jumalasta, jotakin varmuutta elämästä kuoleman jälkeen. AT 24.2

Kun juutalaiset olivat luopuneet Jumalasta, heidän uskonsa oli heikentynyt ja tulevaisuuden toivonsa melkein sammunut. Profeettojen sanoja ei ymmärretty. Suurimmalle osalle kansaa kuolema oli kauhistuttava salaisuus, ja sen takana oli epävarmuutta ja synkkyyttä. Profeetan korviin ei kantautunut vain Beetlehemin äitien valitus, vaan koko ihmiskunnan sydämestä purkautuva huuto, Raa- masta kuuluva ääni, “itku ja iso parku; Raakel itkee lapsiansa eikä lohdutuksesta huoli, kun heitä ei enää ole”. Matt. 2: 18. “Kuoleman varjon laaksossa” ihmiset istuivat lohduttomina. Kaipaavin katsein he odottivat Vapahtajan tuloa, jolloin pimeys hälvenisi ja tulevaisuuden salaisuudet paljastuisivat. AT 24.3

Vieraitten kansojen keskuudesta nousi miehiä, jotka ennustivat jumalallisen opettajan ilmestymisestä. Nämä miehet etsivät totuutta, ja he saivat jumalallisen innoituksen. Tällaisia opettajia oli esiintynyt toinen toisensa jälkeen loistaen tähtinä pimeässä yössä. Heidän en nustuksensa olivat herättäneet toivoa tuhansissa sydämissä pakanain keskuudessa. AT 24.4

Satoja vuosia aikaisemmin Kirjoitukset oli käännetty kreikan kielelle, jota puhuttiin laajalti kautta koko Rooman valtakunnan. Juutalaisia asui hajallaan kaikkialla, ja pakanat omaksuivat osaksi heidän toivonsa Messiaan tulemisesta. Niiden joukossa, joita juutalaiset nimittivät pakanoiksi, oli miehiä, jotka ymmärsivät Kirjoitusten Messiasta koskevia ennustuksia paremmin kuin Israelin opettajat. Muutamat odottivat Hänen tulevan päästämään heidät heidän synneistään. Filosofit koettivat tutkia heprealaisen järjestelmän salaisuuksia. Mutta juutalaisten kiihkoilu esti valoa leviämästä. Koska heidän tarkoituksensa oli jatkuvasti eristäytyä muista kansoista, he eivät halunneet levittää toisille tietoa vertauskuvallisesta jumalanpalveluksestaan. Sen oikean tulkitsijan täytyi tulla. Hänen, johon kaikki nämä vertauskuvat viittasivat, täytyi selittää niiden merkitys. AT 25.1

Jumala oli puhunut maailmalle luonnon, esikuvien ja vertauskuvien, patriarkkojen ja profeettain välityksellä. Ihmiskuntaa täytyi opettaa heidän omalla kielellään. Liiton enkelin täytyi puhua. Hänen äänensä piti kuulua Hänen omassa temppelissään. Kristuksen täytyi tulla lausumaan sanoja, jotka selvästi ja varmasti ymmärrettäisiin. Hänen, totuuden alkuperän, piti erottaa totuus ihmispuheen akanoista, jotka olivat tehneet sen tehottomaksi. Jumalan hallitusperi- aatteet ja lunastussuunnitelma piti selvästi määritellä. Vanhan testamentin opetukset tuli täydellisesti selvittää ihmisille. AT 25.2

Juutalaisten keskuudessa oli kuitenkin uskollisia sieluja, sen pyhän suvun jälkeläisiä, jonka välityksellä tieto Jumalasta oli säilynyt. Nämä odottivat yhä isille annetun lupauksen täyttymistä. He vahvistivat uskoaan muistelemalla Mooseksen välityksellä annettua vakuutusta: “Profeetan, minun kaltaiseni, Herra Jumala on teille herättävä veljienne joukosta; Häntä kuulkaa kaikessa, mitä Hän teille puhuu.” Apt. 3: 22. Edelleen he lukivat, kuinka Herra voitelisi Erään “julistamaan ilosanomaa nöyrille”, “sitomaan särjettyjä sydämiä, julistamaan vangituille vapautusta” ja “julistamaan Herran otollista vuotta”. Jes. 61: 1, 2. He lukivat, kuinka Hän saattaisi “oikeuden maan päälle”, kuinka “meren saaret odottavat Hänen opetustansa”, kuinka kansat vaeltaisivat Hänen valkeuttansa kohti ja kuninkaat Hänen koitteensa kirkkautta kohti. Jes. 42: 4; 60: 3. AT 25.3

Jaakobin kuollessaan lausumat sanat antoivat heille toivoa: “Ei siirry valtikka pois Juudalta eikä hallitsijansauva hänen polviensa välistä, kunnes tulee Hän, jonka se on ja jota kansat tottelevat.” 1 Moos. 49: 10. Israelin heikentyvä valta todisti, että Messiaan tulo oli lähellä. Danielin ennustus kuvaili, miten Hän kunniassa hallitsisi valtakuntaa, joka voittaisi kaikki maalliset valtakunnat ja josta profeetta sanoi: “Se itse on pysyvä iankaikkisesti.” Dan. 2: 44. Vain harvat ymmärsivät Kristuksen tehtävän luonnetta, kun taas laajat piirit odottivat mahtavaa ruhtinasta, joka perustaisi valtakuntansa Israeliin ja josta tulisi kansojen vapauttaja. AT 25.4

Ajan täyttymishetki oli tullut. Ihmiskunta, joka synnissä elettyjen aikakausien kuluessa oli huonontumistaan huonontunut, odotti Lunastajan tuloa. AT 26.1

Saatana oli koettanut luoda taivaan ja maan välille ylipääsemättömän kuilun. Hän oli valheillaan rohkaissut ihmisiä syntiin. Hänen tarkoituksensa oli kuluttaa Jumalan kärsivällisyys loppuun ja sammuttaa Hänen rakkautensa ihmistä kohtaan, niin että Hän jättäisi maailman Saatanan hallintaan. AT 26.2

Saatana koetti estää ihmisiä saamasta tietoa Jumalasta, kääntää heidän huomionsa pois Jumalan pyhäköstä ja perustaa oman valtakuntansa. Hänen valtataistelunsa oli näyttänyt miltei täydellisesti onnistuneen. On kyllä totta, että Jumalalla oli välikappaleita jokaisen sukupolven keskuudessa. Pakanainkin keskuudessa oli miehiä, joiden välityksellä Kristus toimi kohottaakseen ihmiset synnistä ja alennustilasta. Mutta näitä miehiä halveksittiin ja vihattiin. Monet heistä kärsivät väkivaltaisen kuoleman. Tumma varjo, jonka Saatana oli heittänyt maailman yli, kävi yhä synkemmäksi. AT 26.3

Pakanuuden avulla Saatana oli aikoja sitten kääntänyt ihmisten mielet pois Jumalasta, mutta suurimman voittonsa hän sai turmelles- saan Israelin uskon. Ajattelemalla ja palvelemalla omia käsityksiään pakanat olivat kadottaneet tiedon Jumalasta ja turmeltuneet yhä enemmän. Niin oli Israelinkin laita. Käsitys, että ihminen voi pelastaa itsensä omilla töillään, oli jokaisen pakanauskonnon perustana, ja nyt siitä oli tullut juutalaistenkin uskonnon periaate. Saatana oli herättänyt tämän periaatteen. Siellä, missä sitä noudatetaan, ei ihmisillä ole mitään sulkua syntiä vastaan. AT 26.4

Pelastussanoman välittävät ihmiset ihmisille. Mutta juutalaiset olivat koettaneet tehdä yksinoikeudekseen totuuden, joka on iankaik- kinen elämä. He olivat keränneet varastoon elävää mannaa, ja se oli pilaantunut. Uskonnosta, jota he koettivat säilyttää vain itsellään, tuli loukkauskivi. He riistivät Jumalalta Hänen kunniansa ja pettivät maailmaa väärennetyllä evankeliumilla. He olivat kieltäytyneet jättäytymästä Jumalalle pelastaakseen maailman, ja niin heistä tuli Saatanan välikappaleita maailman turmioksi. AT 26.5

Kansasta, jonka Jumala oli kutsunut totuuden pylvääksi ja perustukseksi, oli tullut Saatanan edustaja. He toimivat hänen tahtonsa mukaan esittäen Jumalan luonteen väärässä valossa, niin että maailma piti Häntä hirmuvaltiaana. Pyhäkössä palvelevat papitkaan eivät enää käsittäneet suorittamansa pyhäkköpalveluksen merkitystä. He eivät enää nähneet vertauskuvan esittämää asiaa. He toimittivat pyhät uhrit ikäänkuin olisivat olleet näyttelijöitä jossakin näytelmä- kappaleessa. Jumalan itsensä määräämät pyhät toimitukset saatettiin sokaisemaan ihmismieli ja paaduttamaan ihmissydän. Jumala ei näiden välikappaleiden avulla voinut enää toimia ihmisen hyväksi. Koko järjestelmä oli kumottava. AT 27.1

Synnin petos oli saavuttanut huippunsa. Kaikki voimat oli pantu liikkeelle ihmissielun turmelemiseksi. Katsoessaan maailmaa näki Jumalan Poika vain kurjuutta ja kärsimyksiä. Säälien Hän katseli, miten ihmiset joutuivat Saatanan julmuuden uhreiksi. Hän tunsi myötätuntoa niitä kohtaan, jotka tulivat turmelluiksi, surmatuiksi ja kadotetuiksi. He olivat valinneet itselleen hallitsijan, joka kahlitsi heidät vankeina vaunuihinsa. Eksytettynä ja petettynä tämä synkkä kulkue vaelsi ikuista perikatoaan kohden, — kuolemaan, missä ei enää ole toivoa elämästä, yöhön, jota ei aamu seuraa. Saatanan voimat olivat yhdistyneet ihmisten kanssa. Ihmisruumiista, joka oli luotu Jumalan asunnoksi, oli tullut riivaajien asumus. Ihmisten aistit, hermot, intohimot ja elimet olivat yliluonnollisten voimien vaikutuksesta kaikkein inhottavimpien paheitten palveluksessa. Riivaajat olivat painaneet leimansa ihmisten ulkomuotoonkin. Heidän kasvoillaan oli heitä vallitsevien pahuuden legioiden aikaansaama ilme. Tällainen näköala avautui maailman Lunastajan katseelle. Mikä näytelmä Äärettömän Puhtauden katseltavaksi! AT 27.2

Synti oli tullut tieteeksi, ja paheita kunnioitettiin uskontoon kuuluvina. Kapinallisuus oli tunkenut juurensa syvälle ihmissydämeen, ja ihmisen kiihkein viha kohdistui taivasta vastaan. Tämä osoitti koko maailmankaikkeudelle, ettei ihmiskuntaa voitu kohottaa, jos se jatkuvasti pysyi erillään Jumalasta. Maailman Luojan piti antaa sille uutta elämää ja voimaa. AT 27.3

Lankeamattomat maailmat olivat suunnattoman kiinnostuneina odottaneet näkevänsä Jehovan nousevan ja tuhoavan maan asukkaat. Ja jos Jumala tekisi näin, Saatana oli valmis toteuttamaan suunnitelmansa saada taivaan olennot puolelleen. Hän oli julistanut, että Jumalan hallituksen periaatteet tekevät anteeksiannon mahdottcmaksi. Jos maailma olisi tuhottu, hän olisi väittänyt, että hänen syytöksensä osoittautuivat oikeiksi. Hän oli valmis vyöryttämään syyn Jumalan niskoille ja levittämään kapinansa kautta maailmojen. Mutta sensijaan, että Jumala olisi tuhonnut maailman, hän lähetti Poikansa pelastamaan sen. Vaikka turmelusta ja vihaa näkyi luon vieraan maan joka osassa, laadittiin suunnitelma sen pelastamiseksi. Ratkaisevalla hetkellä, jolloin Saatana näytti olevan saamaisillaan voiton, Jumalan Poika tuli tuoden jumalallisen armon sanoman. Kautta kaikkien aikojen, joka hetki, Jumala oli ilmaissut rakkauttaan langennutta ihmissukua kohtaan. Ihmisten pahuudesta huolimatta Hän oli jatkuvasti näyttänyt merkkejä suuresta armostaan. Ja kun aika oli täyttynyt, Jumala kirkastui vuodattamalla maailmaan parantavan armon virran, joka ei tukkeutuisi eikä kuivuisi, ennenkuin pelastussuunnitelma täyttyisi. AT 28.1

Saatana riemuitsi siitä, että hänen oli onnistunut turmella Jumalan kuva ihmisessä. Silloin Jeesus tuli palauttamaan ihmiseen hänen Luojansa kuvan. Ei kukaan muu kuin Kristus voi uudistaa synnin turmelemaa luonnetta. Hän tuli karkoittamaan ne pahat vallat, jotka olivat hallinneet ihmisen tahtoa. Hän tuli kohottamaan meidät ylös tomusta muovatakseen turmeltuneen luonteemme oman jumalallisen luonteensa kaltaiseksi ja kaunistaakseen sen omalla kirkkaudellaan. AT 28.2