Aikakausien Toivo
Luku 16—Hengen asunto
“Viekää pois nämä täältä. Älkää tehkö minun Isäni huonetta markkinahuoneeksi.” AT 135.1
Senjälkeen Jeesus meni alas Kapernaumiin, “Hän ja Hänen äitinsä ja veljensä ja opetuslapsensa; ja siellä he eivät viipyneet monta päivää. Ja juutalaisten pääsiäinen oli lähellä, ja Jeesus meni ylös Jerusalemiin.” AT 135.2
Matkalla Jeesus liittyi erääseen niistä suurista joukoista, joita oli menossa pääkaupunkiin. Hän ei ollut vielä julkisesti ilmaissut tehtäväänsä, ja siksi Hän kenenkään huomaamatta liittyi joukkoon. Näissä tilaisuuksissa oli usein keskustelun aiheena Messiaan tuleminen, jolla Johanneksen julistuksessa oli niin huomattava sija. Yhä kasvavalla innostuksella puhuttiin kansallisen suuruuden toivosta. Jeesus tiesi, että tämä toivo tulisi pettämään, sillä se perustui väärään Raamatun tulkintaan. Hartaana ja innokkaana Hän selitti ennustuksia ja koetti saada ihmiset tarkemmin tutkimaan Jumalan sanaa. AT 135.3
Juutalaiset johtajat olivat sanoneet kansalle, että heitä Jerusalemissa opetettaisiin palvelemaan Jumalaa. Sinne kokoontui pääsiäisviikolla suuria kansanjoukkoja Palestiinan kaikista osista ja kaukaisistakin maista. Kirjava joukko täytti temppelin esikartanot. Monet eivät voineet tuoda mukanaan uhreja, joita oli uhrattava tuon yhden suuren uhrin esikuvana. Näitä varten tuotiin temppelin ulompaan esikartanoon eläimiä myytäväksi. Sinne kokoontui kaikkiin luokkiin kuuluvia ostamaan uhreja. Siellä vaihdettiin kaikenlaista ulkomaan rahaa temppelin rahaksi. AT 135.4
Jokaista juutalaista vaadittiin vuosittain maksamaan puoli sekeliä “sovitusmaksuksi hengestään”, 2 Moos. 30: 12 — 16, ja näin koottu raha käytettiin temppelin ylläpitoon. Sitäpaitsi tuotiin suuria summia vapaaehtoisina uhreina talletettaviksi temppelin rahastoon. Vaadittiin myös, että kaikki ulkomaan raha pitäisi vaihtaa rahaksi, jota nimitettiin temppelin sekeliksi. Tätä rahaa käytettiin temppelipalvelukseen. Rahanvaihtaminen antoi tilaisuuden petokseen ja kiskomiseen, ja siitä oli tullut häpeällinen liiketoimi, joka oli pappien tulolähteenä. AT 136.1
Myyjät vaativat myytävistä eläimistä kohtuuttomia hintoja, ja he jakoivat voittonsa pappien ja hallitusmiesten kanssa, jotka näin rikastuivat kansan kustannuksella. Jumalanpalvelukseen saapuvia oli opetettu uskomaan, että elleivät he uhraa uhreja, ei Jumalan siunaus lepää heidän lastensa tai maittensa yllä. Näin voitiin eläimistä saada korkea hinta, sillä tultuaan näin pitkälle ihmiset eivät halunneet palata kotiinsa suorittamatta sitä hartaudenharjoitusta, jota varten he olivat tulleet. AT 136.2
Pääsiäisen aikaan uhrattiin suuri määrä uhrieläimiä, ja niiden myynti temppelissä oli hyvin suuri. Tästä aiheutuva sekasorto muistutti pikemmin meluisia karjamarkkinoita kuin Jumalan pyhää temppeliä. Siellä kuultiin äänekästä kaupankäyntiä, karjan ammuntaa, lampaitten määkimistä ja kyyhkysten kuherrusta sekaantuneena rahan kilinään ja vihaiseen väittelyyn. Hämminki oli niin suuri, että jumalanpalveluksen osanottajat häiriintyivät, ja Korkeimmalle lausutut sanat hukkuivat hälinään, joka täytti koko temppelin. Juutalaiset olivat erittäin ylpeitä hurskaudestaan. He iloitsivat temppelistään ja pitivät sitä häpäiseviä sanoja jumalanpilkkana. He olivat hyvin tarkkoja siihen liittyvien menojen noudattamisessa, mutta rahanhimo oli voittanut heidän tunnontarkkuutensa. He tuskin huomasivat, kuinka kauas he olivat joutuneet Jumalan itsensä säätämän jumalanpalveluksen alkuperäisestä tarkoituksesta. AT 136.3
Kun Herra laskeutui Siinain vuorelle, pyhitti Hänen läsnäolonsa tuon paikan. Mooseksen käskettiin panna rajat vuoren ympärille ja pyhittää se, ja Herran sana kuului varoittavana: “Varokaa nousemasta vuorelle tai koskettamasta sen juureen. Jokainen, joka vuoreen koskee, rangaistakoon kuolemalla. Älköön kenenkään käsi häneen koskeko, vaan hänet kivitettäköön tai ammuttakoon kuoliaaksi. Olipa eläin tai ihminen, ei se saa jäädä eloon.” 2 Moos. 19: 12, 13. Näin annettiin opetus, että missä vain Jumalan läsnäolo ilmestyy, se paikka on pyhä. Jumalan temppelin alueita olisi tullut pitää pyhinä. Mutta voitonhimo sai ihmiset unohtamaan kaiken tämän. AT 136.4
Papit ja hallitusmiehet oli kutsuttu Jumalan edustajiksi kansalle, ja heidän olisi tullut korjata temppelialueen väärinkäyttö. Heidän olisi tullut antaa kansalle esimerkki puhtaudesta ja säälistä. Sensijaan, että he ajattelivat vain omaa hyötyään, heidän olisi tullut ottaa huomioon jumalanpalveluksessa kävijöiden asema ja tarpeet ja olla valmiit auttamaan niitä, jotka eivät voineet ostaa vaadittuja uhreja. Mutta näin he eivät tehneet. Ahneus oli paaduttanut heidän sydämensä. AT 137.1
Tähän juhlaan saapui kärsiviä, puutteessa ja ahdistuksessa olevia. Siellä oli sokeita, rampoja ja kuuroja. Joitakuita kannettiin paareilla. Monia tuli, jotka olivat liian köyhiä ostaakseen pienintäkään uhria Herralle, vieläpä liian köyhiä ostaakseen ravintoa oman nälkänsä tyydyttämiseksi. Näitä pappien puheet suuresti masensivat. Papit kerskasivat hurskaudestaan, he väittivät olevansa kansan vartijoita, mutta heiltä puuttui myötätuntoa ja sääliä. Köyhät, sairaat ja kuolevat anoivat turhaan heiltä apua. Näiden kärsimykset eivät herättäneet pappien sydämessä mitään sääliä. AT 137.2
Kun Jeesus saapui temppeliin, Hän näki kaiken tämän. Hän näki väärät liiketoimet. Hän näki köyhien hädän, kun he luulivat, ettei ilman veren vuodattamista ollut heidän synneilleen anteeksiantamusta. Hän näki temppelinsä ulomman esikartanon muutettuna epäpyhäksi liikepaikaksi. Pyhä alue oli yhtenä ainoana suurena kauppapaikkana. Kristus näki, että jotakin oli tehtävä. Kansan noudatettavaksi oli annettu useita menoja, joiden tärkeyttä ei ollut sille oikealla tavalla opetettu. Jumalanpalvelukseen osaaottavat uhrasivat uhrejaan käsittämättä, että ne kuvasivat ainoaa täydellistä uhria. Ja heidän keskellään seisoi tuntemattomana ja kenenkään kunnioittamatta Hän, jota heidän koko jumalanpalveluksensa kuvasi. Hän oli antanut uhreja koskevat määräykset. Hän ymmärsi niiden vertauskuvallisen arvon ja Hän näki, että ne oli nyt vääristelty ja väärinymmärretty. Hengellinen jumalanpalvelus oli häviämässä. Ei mikään side liittänyt pappeja ja hallitusmiehiä heidän Jumalaansa. Kristuksen tehtävänä oli järjestää kokonaan toisenlainen jumalanpalvelus. AT 137.3
Tutkivin katsein Jeesus tarkastelee edessään olevaa näkyä seisoessaan temppelipihan portailla. Profeetallisella silmällään Hän näkee tulevaisuuteen, ei ainoastaan vuosia, vaan vuosisatoja ja aikakausia. Hän näkee, miten papit ja hallitusmiehet tulevat epäämään tarvitsevilta heidän oikeutensa ja kieltämään julistamasta evankeliumia köyhille. Hän näkee, miten Jumalan rakkaus salataan syntisiltä, ja ihmiset tekevät Hänen armostaan kauppatavaran. Hänen katsellessaan tätä näkyä Hänen kasvoillaan kuvastuu suuttumusta, arvokkuutta ja voimaa. Kansan huomio kiintyy Häneen. Epäpyhää kauppaa harjoittavien silmät ovat kuin naulitut Hänen kasvoihinsa. He eivät voi irroittaa katsettaan Hänestä. He tuntevat, että tämä mies lukee heidän sisimmät ajatuksensa ja näkee heidän salaiset vaikuttimensa. Jotkut koettavat kätkeä kasvojaan, ikäänkuin heidän pahat tekonsa olisivat kirjoitetut heidän kasvoihinsa noiden tutkivien silmien luettaviksi. AT 138.1
Melu on vaimentunut. Liikenteen ja kaupankäynnin häly on lakannut. Hiljaisuus käy painostavaksi. Pelon tunne valtaa läsnäolijat. Tuntuu, kuin heidät olisi haastettu Jumalan tuomioistuimen eteen vastaamaan teoistaan. Katsoessaan Kristukseen he näkevät jumaluuden välähtävän inhimillisen verhon läpi. Taivaan Majesteetti seisoo siinä, niinkuin Tuomari viimeisenä päivänä — tosin vailla sitä kirkkautta, joka Hänellä silloin tulee olemaan, mutta omaten saman voiman lukea ajatuksia. Hänen katseensa seuraa kansanjoukkoa pysähtyen jokaiseen yksilöön. Hänen hahmonsa näyttää kohoavan heidän ylitseen valtavan arvokkaana, ja jumalallinen valo kirkastaa Hänen kasvonsa. Hän puhuu, ja Hänen selvä, sointuva äänensä, sama, joka Siinain vuorelta julisti sen lain, jota papit ja kirjanoppineet nyt rikkovat, kaikuu temppelin holveissa: “Viekää pois nämä täältä. Älkää tehkö minun Isäni huonetta markkinahuoneeksi.” AT 138.2
Hitaasti laskeutuen portaita ja kohottaen niistä nuorista tekemänsä ruoskan, joita Hän oli kerännyt aitaukseen astuessaan, Hän käskee kauppaakäyvän joukon poistua pyhäkön alueelta. Kiivaudella ja ankaruudella, jollaista Hän ei koskaan aikaisemmin ole osoittanut, Hän kaataa rahanvaihtajien pöydät kumoon. Rahat putoavat kilisten marmorilattialle. Ei kukaan rohkene epäillä Hänen valtaansa. Ei kukaan uskalla kumartua poimimaan vääryydellä saatuja rahoja. Jeesus ei lyö heitä nuoraruoskallaan, mutta Hänen kädessään tuo yksinkertainen ruoska näyttää hirveältä kuin leimuava miekka. Temppelipalvelijat, keinottelevat papit, rahanvaihtajat ja karjakauppiaat lampaineen ja härkineen syöksyvät paikalta ainoana ajatuksenaan paeta Hänen läsnäolonsa tuomiota. AT 138.3
Pakokauhu valtaa joukon, joka tuntee Hänen jumaluutensa voiman. Sadoilta kalvenneilta huulilta kuuluu kauhun huutoja. Opetuslapsetkin vapisevat. Jeesuksen sanat ja käytös, jotka niin suuresti poikkeavat Hänen tavallisesta käyttäytymisestään, saattavat heidät pelon valtaan. He muistavat, että Hänestä on kirjoitettu: “Kiivaus Sinun huoneesi puolesta on minut kuluttanut.” Ps. 69: 10. Pian on hälisevä joukko kauppatavaroineen ajettu pois Herran temppelistä. Esikartanot ovat vapautuneet epäpyhästä kaupankäynnistä, ja syvä, vakava hiljaisuus laskeutuu äsken niin meluisan paikan ylle. Herran läsnäolo, joka muinoin pyhitti vuoren, on nyt pyhittänyt Hänen kunniakseen rakennetun temppelin. AT 140.1
Temppelin puhdistamisella Jeesus ilmaisi tehtävänsä Messiaana ja ryhtyi varsinaiseen työhönsä. Tuo temppeli joka oli pystytetty Jumalan asumukseksi, oli tarkoitettu vertauskuvaksi Israelille, ja koko maailmalle. Jumalan tarkoitus iankaikkisista ajoista oli, että jokainen luotu kirkkaasta, pyhästä serafista ihmiseen asti, olisi temppeli, jossa Luoja asuisi. Synnin tähden ihmiskunta lakkasi olemasta Jumalan temppelinä. Synnin pimentämänä ja tahraamana ihmissydän ei enää ilmaissut Jumalan kunniaa. Mutta Jumalan Pojan tullessa lihaksi taivaan tarkoitus täyttyi. Jumala ottaa asuntonsa ihmisessä, ja pelastavan armon kautta ihmissydämestä tulee jälleen Hänen temppelinsä. Jumalan tarkoitus oli, että Jerusalemin temppeli alituiseen muistuttaisi siitä korkeasta asemasta, jonka jokainen sielu voi saavuttaa. Mutta juutalaiset eivät ymmärtäneet sen rakennuksen merkitystä, josta he niin suuresti ylpeilivät. He eivät antautuneet pyhinä temppeleinä Jumalan Hengen asuttaviksi. Jerusalemin temppelin esikartanot, jotka olivat täynnä melua ja epäpyhää kaupankäyntiä, kuvasivat liiankin hyvin sydämen temppeliä, joka oli aistillisten himojen ja epäpyhien ajatusten tahraama. Puhdistaessaan temppelin maailmallisista ostajista ja myyjistä Jeesus osoitti tehtävänsä olevan puhdistaa sydän synnin saastutuksesta — maallisista haluista, itsekkäistä himoista ja pahoista tavoista, jotka turmelevat sielun. “Ja äkisti on tuleva temppeliinsä Herra, jota te etsitte, ja liiton enkeli, jota te halajatte. Katso, Hän tulee, sanoo Herra Sebaot. Mutta kuka kestää Hänen tulemisensa päivän, ja kuka voi pysyä, kun Hän ilmestyy? AT 140.2
Sillä Hän on niinkuin kultasepän tuli, ja niinkuin pesijäin saippua. Ja Hän istuu ja sulattaa ja puhdistaa hopean, Hän puhdistaa Leevin pojat, saa ne puhtaiksi kuin kullan ja hopean.” Mal. 3: 1—3. AT 141.1
“Ettekö tiedä, että te olette Jumalan temppeli ja että Jumalan Henki asuu teissä? Jos joku turmelee Jumalan temppelin, on Jumala turmeleva hänet; sillä Jumalan temppeli on pyhä, ja sellaisia te olette.” 1 Kor. 3: 16, 17. Ei kukaan ihminen voi omalla voimallaan ajaa pois sitä pahaa joukkoa, joka on vallannut sydämen. Vain Kristus voi puhdistaa sielun temppelin. Mutta Hän ei väkisin pyri sisään. Hän ei tule sydämeen, kuten muinoin temppeliin, vaan Hän sanoo: “Katso, minä seison ovella ja kolkutan; jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, niin minä käyn hänen tykönsä sisälle.” Ilm. 3: 20. Hän tulee eikä vain yhdeksi päiväksi sillä Hän sanoo: “Minä olen heissä asuva ja vaeltava heidän keskellään... ja he ovat minun kansani.” “Hän polkee maahan meidän pahat tekomme. Kaikki heidän syntinsä sinä heität meren syvyyteen.” 2 Kor. 6: 16. Miika 7: 19. Hänen läsnäolonsa puhdistaa ja pyhittää sielun, niin että se on pyhä temppeli Herralle ja “Jumalan asumus Hengessä”. Ef. 2: 21, 22. AT 141.2
Kauhun vallassa papit ja hallitusmiehet olivat paenneet temppelin pihalta ja Hänen tutkivaa katsettaan, joka näki heidän sydämeensä. Paetessaan he tapasivat toisia matkalla temppeliin, ja he pyysivät näitä kääntymään takaisin kertoen, mitä olivat nähneet ja kuulleet. Kristus katseli pakenevia miehiä tuntien hellää sääliä heidän pelkonsa vuoksi ja sen vuoksi, että he eivät tienneet, mitä todellinen jumalanpalvelus oli. Tässä näyssä Hän näki vertauskuvan koko Juudan kansan hajaannuksesta sen pahuuden ja katumattomuuden tähden. AT 141.3
Miksi papit sitten pakenivat temppelistä? Miksi he eivät pysyneet paikallaan? Hän, joka käski heidän mennä, oli puusepän poika, köyhä galilealainen, vailla maallista arvoa tai valtaa. Miksi he eivät vastustaneet Häntä? Miksi he jättivät rumalla tavalla hankkimansa voiton ja pakenivat niin vaatimattoman näköisen miehen käskystä? AT 141.4
Kristus puhui kuninkaan vallalla, ja Hänen olemuksessaan ja äänensävyssään oli sellaista, jota heillä ei ollut voimaa vastustaa. Hänen käskevän sanansa kuullessaan he käsittivät paremmin kuin koskaan ennen oikean asemansa teeskentelijöinä ja ryöväreinä. Kun jumaluus loisti läpi ihmisyyden, eivät he ainoastaan nähneet suuttumusta Kristuksen kasvoilla, vaan he myös käsittivät Hänen sanojensa tärkeän merkityksen. He tunsivat olevansa ikäänkuin iankaikkisen AT 141.5
Tuomarin valtaistuimen edessä, missä heille oli langetettu tuomio aikaa ja iäisyyttä varten. Hetken he olivat vakuuttuneita, että Kristus oli profeetta, ja monet uskoivat Hänen olevan Messiaan. Pyhä Henki väläytti heidän mieleensä Kristusta koskevia profeettain lausuntoja. Seuraisivatko he tätä vakaumusta? AT 142.1
Katua he eivät tahtoneet. He tiesivät, että Kristuksen myötätunto köyhiä kohtaan oli herännyt. He tiesivät olevansa syyllisiä kiskomiseen kaupankäynnissään ihmisten kanssa. Koska Kristus tiesi heidän ajatuksensa, he vihasivat Häntä. Hänen julkinen nuhteensa oli nöyryyttävää heidän ylpeydelleen, ja he kadehtivat Hänen kasvavaa vaikutusvaltaansa kansaan. He päättivät vaatia Hänet tilille siitä, millä vallalla Hän oli ajanut heidät pois ja kuka oli antanut Hänelle tämän vallan. AT 142.2
Hitaasti ja ajatuksissaan, mutta viha sydämessään he palasivat temppeliin. Mutta millainen muutos olikaan tapahtunut heidän poissaollessaan! Heidän paetessaan köyhät jäivät sinne, ja nyt nämä katselivat Jeesusta, jonka kasvoilta kuvastui rakkaus ja sääli. Kyyneleet silmissään Hän sanoi ympärillään oleville vapiseville sieluille: Älä pelkää, minä lunastan sinut ja sinä olet kirkastava minua. Tämän tähden tulin maailmaan. AT 142.3
Kansa tunkeutui lähelle Kristusta hartain, liikuttavin pyynnöin: Mestari, siunaa minua. Hänen korvansa kuuli jokaisen huudon. Säälillä, joka ylitti hellän äidinkin säälin, Hän kumartui kärsivien pienokaisten puoleen. Kaikki saivat huomiota osakseen. Jokainen parannettiin siitä sairaudesta, mikä Hänellä oli. Mykkien huulet avautuivat kiitokseen, sokeat katselivat parantajansa kasvoja. Kärsivien sydämet tehtiin iloisiksi. AT 142.4
Kun papit ja temppelin virkailijat katselivat tätä suurta työtä, mitä heille ilmaisivatkaan heidän korviinsa kuuluvat äänet! Ihmiset kertoivat kärsimistään tuskista, pettyneistä toiveistaan, tuskallisista päivistä ja unettomista öistä. Kun viimeinenkin toivon kipinä näytti sammuneen, Kristus oli parantanut heidät. Eräs sanoi: Taakkani oli niin raskas, mutta olen löytänyt auttajan. Hän on Jumalan Kristus, ja haluan pyhittää elämäni Hänen palvelukseensa. Vanhemmat sanoivat lapsilleen: Hän on pelastanut henkenne, korottakaa äänenne Häntä ylistämään. Lasten ja nuorten, isien ja äitien, ystävien ja katselijoiden äänet yhtyivät kiitokseen ja ylistykseen. Toivo ja ilo täyttivät heidän sydämensä. Rauha laskeutui heidän sieluunsa. Heidän sielunsa ja ruumiinsa oli parannettu, ja he palasivat kotiinsa kertoen jokaiselle Jeesuksen verrattomasta rakkaudesta. AT 142.5
Kun Kristus ristiinnaulittiin, eivät ne, jotka Hän täten oli parantanut, yhtyneet roskajoukon kanssa huutamaan: “Ristiinnaulitse, ristiinnaulitse!” He tunsivat myötätuntoa Jeesusta kohtaan, sillä he olivat itse saaneet Häneltä osakseen myötätuntoa ja kokeneet Hänen ihmeellistä voimaansa. He tiesivät Hänen olevan Vapahtajan, sillä Hän oli parantanut sekä heidän sielunsa että ruumiinsa. He kuuntelivat apostolien julistusta, ja Jumalan sanan tunkeutuminen heidän sydämeensä antoi heille ymmärrystä. Heistä tuli Jumalan armon välikappaleita ja Hänen pelastuksensa välittäjiä. AT 143.1
Temppelistä paennut joukko palasi hetken kuluttua hitaasti takaisin. He olivat jo osaksi toipuneet pakokauhusta, joka heidät oli vallannut, mutta heidän kasvoiltaan kuvastui epäröinti ja arkuus. Hämmästyneinä he katselivat Jeesuksen tekoja vakuuttuneina siitä, että Hänessä täyttyivät Messiasta koskevat ennustukset. Pyhäkön saastuttaminen oli suureksi osaksi pappien syytä. Heidän toimestaan temppelipiha oli muutettu markkinapaikaksi. Kansa oli suhteellisen syytön tähän. Jeesuksen jumalallinen voima oli tehnyt heihin syvän vaikutuksen, mutta pappien ja hallitusmiesten vaikutus oli heihin nähden määräävä. He pitivät Kristuksen työskentelyä jonakin uutena keksintönä ja kysyivät, mitä oikeutta Hänellä oli sekaantua temppeli- viranomaisten asioihin. He olivat loukkaantuneita siitä, että kauppa oli keskeytetty, ja he tukahduttivat Pyhän Hengen varoitukset. AT 143.2
Pappien ja hallitusmiesten olisi ennen muita pitänyt nähdä Jeesus Jumalan Voideltuna, sillä heidän käsissään olivat ne pyhät kirjakääröt, jotka kertoivat Hänen tehtävästään, ja he myös tunsivat, että temppelin puhdistaminen oli korkeamman voiman ilmaus. Niin suuresti kuin he vihasivatkin Jeesusta, he eivät voineet vapautua ajatuksesta, että Hän saattoi olla profeetta, jonka Jumala oli lähettänyt palauttamaan temppelin pyhyyden ennalleen. Tämä pelko sai heidät kunnioittaen lähestymään Häntä ja kysymään: “Minkä merkin sinä näytät meille, koska näitä teet?” AT 143.3
Jeesus oli näyttänyt heille merkin. Antamalla valon välähtää heidän sydämeensä ja tekemällä heidän silmiensä edessä tekoja, joita Messiaan oli määrä tehdä, Hän oli antanut vakuuttavan todistuksen luonteestaan. Kun he nyt pyysivät merkkiä, Hän vastasi heille vertauksen muodossa osoittaen nähneensä heidän pahuutensa ja mihin se heidät viimein johtaisi. “Hajoittakaa maahan tämä temppeli”, Hän sanoi, “niin minä pystytän sen kolmessa päivässä”. AT 143.4
Näillä Hänen sanoillaan oli kaksinkertainen merkitys. Hän ei viitannut ainoastaan Jerusalemin temppeliin ja jumalanpalveluksen hävittämiseen, vaan myös omaan kuolemaansa, — ruumiinsa temppelin tuhoamiseen. Sitä juutalaiset jo suunnittelivatkin. Kun papit ja hallitusmiehet palasivat temppeliin, he aikoivat surmata Jeesuksen ja täten vapautua häiritsijästään. He eivät kuitenkaan ymmärtäneet Häntä, kun Hän osoitti heille heidän tarkoituksensa. He sovelluttivat Hänen sanansa vain Jerusalemin temppeliin ja huudahtivat suuttuneina: “Neljäkymmentä kuusi vuotta on tätä temppeliä rakennettu, ja sinäkö pystytät sen kolmessa päivässä?” Heistä tuntui nyt, että heillä oli täysi oikeus epäillä Jeesusta, ja heidän päätöksensä kieltää Hänet yhä vahvistui. AT 144.1
Kristus ei ajatellutkaan, että epäuskoiset juutalaiset tai edes Hänen opetuslapsensakaan olisivat silloin ymmärtäneet Hänen sanojaan. Hän tiesi vihollistensa tulevan tulkitsemaan niitä väärin ja kääntävän ne Häntä vastaan. Oikeudenkäynnissä ne esitettäisiin syytöksenä ja Golgatalla niitä käytettäisiin pilkkapuheena. Mutta jos Hän nyt ne selittäisi, saisivat Hänen opetuslapsensa tiedon Hänen kärsimyksistään, eivätkä he voisi vielä kestää tätä surua. Ja selitys paljastaisi juutalaisille ennen aikojaan heidän ennakkoluulojensa ja epäuskonsa seuraukset. He olivat jo astuneet sille tielle, jota he jatkuvasti vaeltaisivat, kunnes Hänet vietäisiin teurastettavaksi kuten karitsa. AT 144.2
Kristus lausui nämä sanansa niiden tähden, jotka tulivat uskomaan Häneen. Hän tiesi, että niitä tultaisiin toistamaan. Koska ne lausuttiin pääsiäisenä, ne tulisivat tuhansien ihmisten korviin ja leviäisivät maailman ääriin. Niiden merkitys selvenisi vasta Hänen noustuaan kuolleista, ja ne olisivat monelle ratkaiseva todistus Hänen jumaluudestaan. AT 144.3
Hengellisen pimeytensä vuoksi eivät Jeesuksen opetuslapsetkaan aina käsittäneet Hänen opetuksiaan. Mutta monet näistä opetuksista selvisivät heille jonkin jälkeenpäin sattuneen tapauksen johdosta. Kun Hän ei enää vaeltanut heidän keskuudessaan, Hänen sanansa olivat heidän sydämensä tukena. AT 144.4
Jerusalemin temppeliin sovellettuina Vapahtajan sanoilla “Hajoittakaa maahan tämä temppeli, niin minä pystytän sen kolmessa päivässä”, oli syvällisempi merkitys kuin mitä Hänen kuulijansa käsittivät. AT 144.5
Kristus oli temppelin perustus ja sen elämä. Siellä suoritetut jumalanpalvelukset kuvasivat Jumalan Pojan uhria. Papisto oli järjestetty kuvaamaan Kristuksen välitystyötä. Koko uhrijärjestemä oli esikuva Vapahtajan kuolemasta maailman lunastamiseksi. Näiden uhrien merkitys oli lakkaava, kun täyttyi se suuri tapahtuma, johon ne kautta aikojen olivat viitanneet. AT 145.1
Koska koko juhlamenojärjestelmä oli vertauskuva Kristuksesta, ei sillä ollut mitään arvoa ilman Häntä. Kun juutalaiset lopullisesti kielsivät Kristuksen antamalla Hänet kuolemaan, he kielsivät kaiken, mikä antoi merkityksen temppelille ja sen jumalanpalveluksille. AT 145.2
Sen pyhyys oli silloin hävinnyt. Se oli tuomittu tuhoutumaan. Siitä | päivästä lähtien uhritoimitukset ja niihin liittyvät jumalanpalvelusmenot olivat merkityksettömiä. Kuten Kainin uhri eivät nekään ilmaisseet uskoa Vapahtajaan. Surmauttaessaan Kristuksen juutalai set itse asiassa tuhosivat temppelinsä. Kun Kristus oli ristiinnaulittu, temppelin esirippu repeytyi kahtia ylhäältä alas asti osoittaen, että lopullinen uhri nyt oli suoritettu ja uhrijärjestelmä ainiaaksi lopetettu. AT 145.3
“Minä pystytän sen kolmessa päivässä.” Vapahtajan kuollessa pi, meyden vallat näyttivät päässeen voitolle ja riemuitsevan voitostaan.Mutta Joosefin avatusta haudasta Jeesus astui esiin voittajana. “Hän riisui aseet hallituksilta ja valloilta ja asetti heidät julkisen häpeän alaisiksi; Hän sai heistä Hänen kauttaan voiton riemun.” Kol. 2: 15. Kuolemansa ja ylösnousemuksensa nojalla Hänestä tuli pappi “siinä oikeassa majassa, jonka on rakentanut Herra eikä ihminen”. Hepr. 8: 2. Ihmiset pystyttivät juutalaisten ilmestysmajan ja ihmiset ra kensivat juutalaisten temppelin, mutta kukaan ihminen ei rakentanut taivaassa olevaa pyhäkköä, jonka kuva maallinen oli. “Katso, mies nimeltä Vesa!... Herran temppelin Hän on rakentava ja valtasuu ruutta Hän on kantava, ja Hän on istuva ja hallitseva valtaistuimel- 1 tansa, Hän on oleva pappi valtaistuimellansa.” Sak. 6: 12, 13. AT 145.4
Kristukseen viitannut uhrijärjestelmä lakkasi, mutta ihmisten kat seet kääntyivät todelliseen uhriin, joka annettiin maailman syntien puolesta. Maallinen pappeus lakkasi, mutta me katsomme Jeesukseen, uuden liiton pappiin, ja käymme “vihmontaveren tykö, joka puhuu parempaa kuin Aabelin veri”. “Tie kaikkeinpyhimpään vielä on ilmoittamatta, niin kauan kuin etumainen maja vielä seisoo... Mutta kun Kristus tuli tulevaisen hyvän ylimmäiseksi papiksi, niin Hän suuremman ja täydellisemmän majan kautta, joka ei ole käsin tehty,... meni,... oman verensä kautta kerta kaikkiaan kaikkeinpyhimpään ja sai aikaan iankaikkisen lunastuksen.” Hepr. 12: 24; 9: 8 — 12. AT 145.5
“Jonka tähden Hän myös voi täydellisesti pelastaa ne, jotka Hänen kauttaan Jumalan tykö tulevat, koska Hän aina elää rukoillakseen heidän puolestansa.” Hepr. 7: 25. Vaikka pappeus siirrettäisiin maallisesta pyhäköstä taivaalliseen ja vaikka pyhäkkö ja suuri ylimmäinen pappimme olisivat ihmissilmälle näkymättömiä, eivät opetuslapset joutuisi kärsimään mitään tappiota. He eivät tuntisi yhteyden katkeavan tai voiman vähenevän Vapahtajan poistuttua maan päältä. Jeesuksen suorittaessa palvelustyötään taivaallisessa pyhäkössä Hän on yhä Henkensä kautta maan päällä olevan seurakunnan pappina. Häntä ei nähdä ihmissilmin, mutta Hänen lähtiessään antamansa lupaus täyttyy: “Katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti.” Matt. 28: 20. Vaikka Hän on valtuuttanut alemmat papit käyttämään Hänen valtaansa, Hänen innoittava läsnäolonsa vaikuttaa yhä seurakunnassa. AT 146.1
“Kun meillä siis on suuri ylimmäinen pappi,... Jeesus, Jumalan Poika, niin pitäkäämme kiinni tunnustuksesta. Sillä meillä ei ole sellainen ylimmäinen pappi, joka ei voi sääliä meidän heikkouksiamme, vaan joka on ollut kaikessa kiusattu samalla lailla kuin mekin, kuitenkin ilman syntiä. Käykäämme sentähden uskalluksella armon istuimen eteen, että saisimme laupeuden ja löytäisimme armon, avuksemme oikeaan aikaan.” Hepr. 4: 14 — 16. AT 146.2