Aikakausien Toivo

Luku 87—Kunnian kuningas

“Isä, minä tahdon, että missä minä olen, siellä nekin, jotka sinä olet minulle antanut, olisivat minun kanssani.” AT 796.1

Aika oli tullut, jolloin Kristus nousisi Isänsä valtaistuimelle. Jumalallisena voittajana Hän oli palaamaisillaan voitonmerkkeineen taivaan saleihin. Ennen kuolemaansa Hän oli lausunut Isälleen: “Minä olen täyttänyt sen työn, jonka Sinä annoit minun tehtäväkseni.” Joh. 17:4. Ylösnousemuksensa jälkeen Hän viipyi jonkin aikaa maan päällä, jotta Hänen opetuslapsensa saisivat nähdä Hänet Hänen ylösnousseessa ja kirkastetussa ruumiissaan. Nyt Hän oli valmis lausumaan jäähyväiset. Hän oli todistanut olevansa elävä Vapahtaja. Opetuslasten ei enää tarvitse ajatella Hänen yhteydessään hautaa. He voivat ajatella Häntä kirkastettuna kaikkien taivaitten asukkaitten edessä. AT 796.2

Taivaaseenastumisensa paikaksi Jeesus valitsi seudun, jonka Hänen läsnäolonsa niin usein oli pyhittänyt Hänen eläessään ihmisten keskuudessa. Ei Siionin vuori, missä Daavidin kaupunki sijaitsi, eikä Moorian vuori, jolla seisoi temppeli, saanut tätä kunniaa. Siellä Häntä oli pilkattu ja Hänet oli kielletty. Siellä armon aallot, jotka palasivat vielä voimakkaampana rakkauden virtana, olivat murtuneet kivikoviin sydämiin. Sieltä Jeesus väsyneenä ja raskain sydämin oli lähtenyt Oljymäelle etsimään lepopaikkaa. Jumalan pyhä kirkkaus, joka oli'adonnut ensimmäisestä temppelistä, oli loistanut vielä itäisellä vuoella, ikäänkuin haluttomana jättämään tuon valitun kaupungin, ja liin Kristus seisoi Öljymäellä katsellen kaihoten yli Jerusalemin, uon vuoren lehdot ja notkot olivat Hänen rukoustensa ja kyynelensä pyhittämiä. Sen jyrkänteet olivat kaikuneet kansan huudoista, jotka julistivat Hänet kuninkaaksi. Sen rinteeltä Hän oli löytänyt •codin Lasaruksen luota Betaniasta. Sen juurella olevassa Getsemanen puutarhassa Hän oli yksin rukoillut ja ollut suuressa tuskassa. Tältä vuorelta Hän oli nouseva taivaaseen. Sen huipulla Hän on seisova, kun Hän jälleen tulee takaisin. Ei kipujen miehenä, vaan voitokkaana kunnian Kuninkaana Hän on seisova Öljymäellä hebrealaisten hallelujahuutojen sekaantuessa pakanain hoosiannoihin, ja koko valtava lunastettujen joukko on yhtyvä huutoon: “Kruunatkaa Hänet kaiken Herraksi!” AT 796.3

Nyt Jeesus oli yhdentoista opetuslapsensa kanssa matkalla vuorelle. Heidän kulkiessaan ulos Jerusalemin portista monet katsoivat ihmetellen tätä pientä joukkoa, jonka johtajan hallitusmiehet muutamia viikkoja aikaisemmin olivat tuominneet ja ristiinnaulinneet. Opetuslapset eivät tienneet, että tämä olisi heidän viimeinen yhdessäolonsa Mestarin kanssa. Jeesus käytti aikansa keskustellen heidän kanssaan ja toistaen aikaisempia opetuksiaan. Heidän lähestyessään Getsemanea Hän pysähtyi, jotta he voisivat palauttaa mieleensä niitä opetuksia, joita Hän oli antanut heille suuren tuskan yönä. Hän näki jälleen siellä viiniköynnöksen, jonka avulla Hän oli kuvannut seurakunnan yhteyttä Häneen ja Hänen Isäänsä, ja Hän toisti uudelleen silloin lausumansa totuudet. Kaikki ympärillä oleva muistutti Hänen rakkaudestaan, joka ei ollut herättänyt vastarakkautta. Vieläpä opetuslapsetkin, jotka olivat olleet niin rakkaita Hänen sydämelleen, olivat Hänen alennuksensa hetkellä nuhdelleet Häntä ja kieltäneet Hänet. AT 797.1

Kristus oli vaeltanut täällä maailmassa kolmekymmentäkolme vuotta; Hän oli kärsinyt herjausta, pilkkaa, ja ivaa; Hänet oli kielletty ja ristiinnaulittu. Nyt, kun Hän on astumaisillaan kunniansa valtaistuimelle ja näkee niiden ihmisten kiittämättömyyden, joita Hän tuli pelastamaan, eikö Hän nyt lakkaa säälimästä ja rakastamasta heitä? Eikö Hänen rakkautensa kohdistu siihen valtakuntaan, missä Häntä pidetään arvossa ja missä synnittömät enkelit odottavat täyttääkseen Hänen käskynsä? — Ei, vaan Hänen lupauksensa niille rakkailleen, jotka Hän jättää tänne maailmaan, kuuluu: “Minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti.” Matt. 28: 20. AT 797.2

Saavuttuaan Öljymäelle Jeesus kulki yli sen huipun Betanian lähelle. Täällä Hän seisahtui, ja opetuslapset kokoontuivat Hänen ympärilleen. Hänen kasvoistaan näytti loistavan säteilevä valo, kun Hän hellästi katsoi heitä. Hän ei nuhdellut heitä heidän virheistään ja erehdyksistään. Hellät, rakastavat sanat olivat viimeiset, jotka heidän korviinsa kaikuivat heidän Herransa huulilta. Kädet ojennettuina siunaamaan ja ikäänkuin vakuuttamaan heitä Hänen huolenpidostaan Hän hitaasti nousi ylös heidän joukostaan kohoten taivasta kohti voiman vetämänä, joka oli kaikkia maallisia vetovoimia suurempi. Hänen noustessaan yhä ylemmäksi pelon valtaamat opetuslapset tirkistelivät taivaalle nähdäkseen viimeisen vilahduksen taivaaseenastuvasta Herrastaan. Kirkas pilvi peitti Hänet heidän näkyvistään ja kun enkelit ottivat Hänet pilvivaunuihinsa, opetuslapset kuulivat sanat: “Katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti.” Samalla kaikui heidän korviinsa enkelikuoron ihana ja riemukas laulu. AT 798.1

Opetuslasten vielä katsellessa ylöspäin he kuulivat viereltään äänen, joka soi kuin kaunein musiikki. He kääntyivät ja näkivät kaksi enkeliä ihmismuodossa, ja nämä puhuivat heille sanoen: “Galilean miehet, mitä te seisotte ja katsotte taivaalle? Tämä Jeesus, joka otettiin teiltä ylös taivaaseen, on tuleva samalla tavalla, kuin te näitte Hänen taivaaseen menevän.” AT 798.2

Nämä enkelit kuuluivat siihen joukkoon, joka oli loistavana pilvenä odottanut saattaakseen Jeesuksen Hänen taivaalliseen kotiinsa. Mahtavimpina koko enkelijoukosta he olivat tulleet haudalle Jeesuksen noustessa ylös, ja he olivat olleet Hänen kanssaan koko Hänen maallisen vaelluksensa ajan. Koko taivas oli hartaasti odottanut, että Hänen olonsa synnin kirouksen tahraamassa maailmassa päättyisi. Nyt oli tullut hetki, jolloin taivaan joukot saivat vastaanottaa Kuninkaansa. Varmasti nämäkin kaksi enkeliä olisivat mieluummin liittyneet siihen joukkoon, joka oli lausumassa Jeesusta tervetulleeksi. Mutta säälistä ja rakkaudesta niitä kohtaan, jotka Hän oli jättänyt, he odottivat voidakseen lohduttaa heitä. “Eivätkö he kaikki ole palvelevia henkiä, palvelukseen lähetettyjä niitä varten, jotka saavat autuuden periä?” Hepr. 1: 14. AT 798.3

Kristus oli noussut taivaaseen ihmismuodossa. Opetuslapset olivat nähneet pilven peittävän Hänet. Sama Jeesus, joka oli vaeltanut, puhunut ja rukoillut heidän kanssaan, joka oli murtanut leipää heidän kanssaan, joka oli ollut heidän kanssaan heidän veneessään järvellä ja joka juuri sinä samana päivänä oli ponnistellut heidän kanssaan ylös Öljymäen rinnettä, tämä sama Jeesus oli nyt mennyt istumaan Isänsä kanssa Hänen valtaistuimelleen. Ja enkelit olivat vakuuttaneet heille, että juuri Hän, jonka he olivat nähneet nousevan ylös taivaaseen, oli tuleva takaisin samalla tavalla, kuin Hän oli mennytkin. Hän on tuleva “pilvissä, ja kaikki silmät saavat nähdä Hänet”. “Itse Herra on tuleva alas taivaasta käskyhuudon, ylienkelin äänen ja Jumalan pasuunan kuuluessa, ja Kristuksessa kuolleet nousevat ylös ensin.” “Mutta kun Ihmisen Poika tulee kirkkaudessaan ja kaikki enkelit Hänen kanssaan, silloin Hän istuu kirkkautensa valtaistuimelle.” Ilm. 1: 7; 1 Tess. 4: 16; Matt. 25: 31. Silloin täyttyy Herran oma lupaus opetuslapsilleen: “Ja vaikka minä menen valmistamaan teille sijaa, tulen minä takaisin ja otan teidät tyköni, että tekin olisitte siellä, missä minä olen.” Joh. 14: 3. Opetuslapsina oli todella syytä iloita toivoessaan Herransa palaamista. AT 799.1

Kun opetuslapset menivät takaisin Jerusalemiin, ihmiset katselivat heitä hämmästyneinä. Kristuksen oikeudenkäynnin ja ristiinnaulitsemisen jälkeen heidän oli luultu olevan masentuneita ja häpeissään. Viholliset luulivat näkevänsä heidän kasvojensa kuvastavan surua ja epäonnistumista. Sen sijaan ne säteilivät iloa ja voitonriemua. Niiltä loisti sellainen onni, joka ei ollut kotoisin tästä maailmasta. He eivät surreet pettyneitä toiveitaan, vaan olivat täynnä kiitosta ja ylistystä. Iloiten he esittivät ihmeellisen kertomuksen Jeesuksen ylösnousemuksesta ja taivaaseenastumisesta, ja monet ottivat heidän todistuksensa vastaan. AT 799.2

Opetuslapset eivät enää olleet levottomia tulevaisuudestaan. He tiesivät, että Jeesus oli taivaassa, ja että Hänen myötätuntonsa yhä seurasi heitä. He tiesivät, että heillä oli ystävä Jumalan valtaistuimen luona, ja he paloivat halusta saada esittää pyyntönsä Isälle Jeesuksen nimessä. Syvää kunnioitusta tuntien he kumartuivat rukoukseen toistaen vakuutusta: “Jos te anotte jotakin Isältä, on Hän sen teille antava minun nimessäni. Tähän asti te ette ole anoneet mitään minun nimessäni; anokaa, niin te saatte, että teidän ilonne olisi täydellinen.” Joh. 16: 23, 24. He kohottivat uskon kätensä yhä korkeammalle tämän voimakkaan johtopäätöksen perusteella: “Kristus Jeesus on se, joka on kuollut, onpa vielä herätettykin, ja Hän on Jumalan oikealla puolella, ja Hän myös rukoilee meidän edestämme.” Room. 8: 34. Ja helluntaipäivänä heidän ilonsa tuli täydelliseksi Lohduttajan saapuessa, kuten Kristus oli luvannut. AT 799.3

Koko taivas odotti saadakseen lausua Vapahtajan tervetulleeksi taivaan saleihin. Noustessaan taivaaseen Hän näytti tietä, ja Häntä seurasi joukko vankeja, jotka olivat vapautuneet Hänen ylösnousemuksessaan. Tätä riemukasta kulkuetta seurasi vielä enkelijoukko ylistyshuudoin ja taivaallisin lauluin. AT 800.1

Heidän lähestyessään Jumalan kaupunkia huutavat Kristusta saattavat enkelit: AT 800.2

“Nostakaa päänne, te portit, nostakaa päänne, te ikuiset ovet,
Kunnian Kuninkaan käydä sisälle!” AT 800.3

Riemuiten vastaavat odottavat vartijat: AT 800.4

“Kuka on se Kunnian Kuningas?” AT 800.5

He eivät sano näin siksi, etteivät he tietäisi, kuka Hän on, vaan saadakseen kuulla riemuisaa ylistystä tulvivan vastauksen: AT 800.6

“Hän on Herra, väkevä ja voimallinen,
Herra, voimallinen sodassa.
Nostakaa päänne, te portit, nostakaa päänne, te ikuiset ovet,
Kunnian Kuninkaan käydä sisälle!” AT 800.7

Jälleen kuuluu vaativa kysymys: “Kuka on se Kunnian Kuningas? sillä enkelit eivät koskaan väsy kuulemaan Hänen nimensä ylistystä. Saattavat enkelit vastaavat: AT 800.8

Hän on Herra Sebaot,
Hän on Kunnian Kuningas?” Ps. 24: 7-10. AT 800.9

Silloin Jumalan kaupungin portit avautuvat selkoselälleen, ja enkelijoukko astuu sisään myrskyisten sävelten pauhatessa. AT 800.10

Siellä on valtaistuin ja sen ympärillä lupauksen kaari. Siellä ovat kerubit ja serafit. Enkelijoukkojen johtajat, Jumalan pojat, lankea- mattomien maailmojen edustajat ovat koolla. Taivaan neuvosto, jonka edessä Lusifer oli syyttänyt Jumalaa ja Hänen Poikaansa, niiden synnittömien maailmojen edustajat, joihin Saatana oli aikonut ulottaa valtansa, kaikki ovat siellä lausumassa Lunastajan tervetulleeksi. He haluavat juhlia Hänen voittoaan ja ylistää Kuningastaan. AT 800.11

Mutta Hän viittaa heidät takaisin. Ei vielä, sillä Hän ei nyt voi ottäa vastaan kunnian kruunua ja kuningasviittaansa. Hän astuu Isänsä eteen. Hän näyttää haavoitettua päätään, lävistettyä kylkeään ja naulojen repimiä jalkojaan. Hän kohottaa kätensä, joissa näkyvät myös naulojen jäljet. Hän viittaa voitonmerkkeihinsä ja tuo Jumalan eteen heilutuslyhteen, ne, jotka nousivat ylös Hänen kanssaan edustaen sitä suurta joukkoa, joka tulee astumaan esiin haudasta Hänen tullessaan toisen kerran. Hän lähestyy Isäänsä, joka iloitsee yhdestäkin syntisestä, joka tekee parannuksen ja riemuitsee kiitos- lauluin yhdestä ainoastakin sielusta. Ennen maailman perustamista Isä ja Poika tekivät liiton lunastaakseen ihmisen, jos hän joiftuisi Saatanan valtaan. He olivat liittäneet kätensä yhteen juhlallisesti luvaten, että Kristus tulisi ihmiskunnan takaajaksi. Tämän lupauksen Kristus oli täyttänyt. Kun Hän ristillä huusi: “Se on täytetty!” nämä sanat oli tarkoitettu Isälle. Sopimus oli täydellisesti täytetty. Nyt Hän lausuu: “Isä, se on täytetty. Olen tehnyt Sinun tahtosi, oi Jumalani. Olen suorittanut lunastustyön. Jos Sinun vaatimuksesi ovat tyydytetyt, —minä tahdon että missä minä olen, siellä nekin, jotka Sinä olet minulle antanut, olisivat minun kanssani.” Joh. 19:30; 17:24. AT 801.1

Jumalan äänen kuullaan julistavan, että vaatimukset on täytetty. Saatana on voitettu. Kristuksen omat, jotka maan päällä taistelevat ja kilvoittelevat, ovat vastaanotetut “siinä rakastetussa”. Ef. 1:6. Heidät on julistettu vanhurskaiksi taivaan enkelien ja lankeamattomien maailmojen edustajain edessä. Missä Hän on, siellä seurakuntakin on oleva. “Armo ja totuus tapaavat toisensa täällä, vanhurskaus ja rauha antavat suuta toisillensa.” Ps. 85: 10. Isän käsivarret ovat Hänen Poikansa ympärillä, ja käsky kuuluu: “Ja kumartakoot Häntä kaikki Jumalan enkelit.” Hepr. 1: 6. AT 801.2

Sanomattomalla ilolla hallitukset, vallat ja voimat tunnustavat Elämän Ruhtinaan ylivallan. Enkelijoukot heittäytyvät maahan Hänen eteensä, ja taivaan saleissa kaikuvat ilohuudot: “Karitsa, joka on teurastettu, on arvollinen saamaan voiman ja rikkauden ja viisauden ja väkevyyden ja kunnian ja kirkkauden ja ylistyksen!” Ilm. 5. 12. Voittolaulut yhtyvät enkelien harppujen helinään, kunnes koko taivas on tulvillaan kiitosta ja ylistystä. Rakkaus on voittanut. Kadotettu on löydetty. Koko taivas kaikuu valtavista sävelistä, jotka yhtyvät ylistykseen: “Hänelle, joka valtaistuimella istuu, ja Karitsalle ylistys ja kunnia ja kirkkaus ja valta aina ja iankaikkisesti!” Ilm. 5: 13. AT 801.3

Tuosta taivaallisesta riemujuhlasta kantautuu luoksemme maan päälle kaiku Kristuksen omista ihanista sanoista: “Minä menen ylös minun Isäni tykö ja teidän Isänne tykc, minun Jumalani tykö ja teidän Jumalanne tykö.” Joh. 20: 17. Taivaallinen perhe ja maan päällä oleva perhe ovat yhtä. Meidän tähtemme Herramme astui taivaisiin ja meidän tähtemme Hän elää. “Jonka tähden Hän myös voi täydellisesti pelastaa ne, jotka Hänen kauttaan Jumalan tykö tulevat, koska Hän aina elää rukoillakseen heidän puolestansa.” Hepr. 7: 25. AT 802.1