Aikakausien Toivo

Luku 85—Kohtaus merenrannalla

“Simon, Johanneksen poika, rakastatko sinä minua enemmän kuin nämä?” AT 775.1

Jeesus oli sanonut kohtaavansa opetuslapsensa Galileassa, ja kohta pääsiäisviikon kuluttua he suuntasivat kulkunsa sinne. Heidän poistumisensa Jerusalemista juhlan aikana olisi tulkittu nurjamielisyydeksi ja harhaoppisuudeksi, siksi he jäivät sinne loppuun saakka, mutta sen päätyttyä he iloiten kääntyivät kotiinpäin kohdatakseen Vapahtajansa, kuten Hän oli määrännyt. AT 775.2

Matkalle lähti seitsemän opetuslasta. He olivat pukeutuneet yksinkertaisiin kalastajan vaatteisiin, he olivat köyhiä tämän maailman tavarasta, mutta rikkaita totuuden tuntemisessa ja noudattamisessa, mikä taivaan silmissä antoi heille korkeimman arvon opettajina. He eivät olleet opiskelleet profeettain koulussa, mutta kolmen vuoden ajan heitä oli opettanut suurin kasvattaja, mitä maailma koskaan on tuntenut. Hänen opettaminaan heistä oli tullut jaloja, älykkäitä ja hienostuneita välikappaleita, joiden avulla ihmisiä voidaan saattaa totuuden tuntoon. AT 775.3

Kristus oli suuren osan toiminta-ajastaan viettänyt lähellä Galilean merta. Kun opetuslapset nyt kokoontuivat paikkaan, missä he luultavasti saisivat olla häiriintymättä, he huomasivat kaiken siellä muistuttavan Jeesuksesta ja Hänen ihmeellisistä töistään. Tällä merellä, kun kauhu täytti heidän sydämensä ja raju myrsky oli saattamaisillaan heidät tuhon omiksi, Jeesus oli kävellyt aaltoja pitkin heidän avukseen. Täällä Hänen sanansa oli vaientanut myrskyn. He näkivät myös sen rannikon, missä yli kymmenentuhatta henkeä oli ruokittu muutamalla leivällä ja kalalla. Ei ollut kaukana myöskään Kapernaum, niin monien ihmetöiden tapahtumapaikka. Kun opetuslapset katselivat tätä maisemaa, heidän mieleensä tulvi Vapahtajan sanoja ja tekoja. AT 775.4

Ilta oli ihana, ja Pietari, jolla vielä oli paljon vanhaa kiintymystään veneitä ja kalastusta kohtaan, ehdotti, että he lähtisivät merelle ja heittäisivät verkkonsa. Kaikki olivat valmiit yhtymään tähän suunnitelmaan, sillä he olivat ruoan ja vaatteiden tarpeessa, minkä puutteen yhden menestyksellisen yön kalansaalis voisi poistaa. Niin he lähtivät ulos venheessään, mutta eivät saaneet mitään. Koko yön he työskentelivät, mutta tuloksetta. Yön hetkinä he puhelivat poissaolevasta Herrastaan ja muistelivat niitä ihmeellisiä tekoja, joita he olivat nähneet Hänen suorittavan tämän meren rannalla. He pohtivat omaa tulevaisuuttaan, mikä sai heidät hyvin alakuloisiksi. AT 776.1

Koko ajan seurasi heitä silmillään muuan yksinäinen katselija rannalta, vaikka Hän itse olikin näkymätön. Vihdoin aamu koitti. Vene oli vain vähän matkan päässä rannasta ja opetuslapset näkivät rannalla seisovan muukalaisen, joka tervehti heitä kysyen: “Lapset, onko teillä mitään syötävää?” Kun he vastasivat. “Ei ole”, “Hän sanoi heille: ‘Heittäkää verkko oikealle puolelle venhettä, niin saatte.’ He heittivät verkon, mutta eivät jaksaneet vetää sitä ylös kalojen paljouden tähden.” AT 776.2

Johannes tunsi muukalaisen ja huudahti Pietarille: “Se on Herra.” Pietari oli niin haltioissaan ja iloinen, että innoissaan heittäytyi veteen, ja kohta hän seisoikin Mestarinsa vierellä. Muut opetuslapset tulivat venheessä vetäen perässään verkkoa kaloineen. “Kun he astuivat maalle, näkivät he siellä hiilloksen ja kalan pantuna sen päälle, sekä leipää.” AT 776.3

He olivat liian hämmästyneitä kysyäkseen, mistä hiillos ja ruoka olivat tulleet. “Jeesus sanoi heille: ‘Tuokaa tänne niitä kaloja, joita nyt saitte.’” Pietari riensi verkon luo, josta hän äsken oli hellittänyt, ja auttoi veljiään vetämään sitä maihin. Kun tämä oli tehty ja valmistukset suoritettu, Jeesus pyysi opetuslapsiaan tulemaan syömään. Hän mursi ruoan ja jakoi sen heille, ja silloin kaikki seitsemän tunsi- vat ja tunnustivat Hänet. Heidän mieleensä tuli nyt viidentuhannen ruokkiminen vuoren rinteellä, mutta he olivat salaperäisen pelon vallassa ja katselivat ääneti ylösnoussutta Vapahtajaa. AT 776.4

He muistivat elävästi sen hetken meren rannalla, jolloin Jeesus oli pyytänyt heitä seuraamaan itseään. He muistivat, miten he Hänen käskystään olivat vieneet venheensä syvälle ja laskeneet verkkonsa, ja saalis oli ollut niin runsas, että verkot olivat täyttyneet repeilemiseen asti. Sitten Jeesus oli pyytänyt heitä jättämään kalastajaveneensä ja luvannut tehdä heistä ihmisten kalastajia. Johtaakseen tämän tapauksen heidän mieleensä ja syventääkseen sen vaikutusta Hän oli jälleen suorittanut ihmetyön. Hänen tekonsa oli opetuslapsille annetun määräyksen uusintaa. Se osoitti heille, että heidän Mestarinsa kuolema ei ollut vähentänyt heidän velvollisuuttaan suorittaa Hänen heille antamaansa työtä. Vaikka heiltä riistettäisiin Hänen henkilökohtainen läsnäolonsa ja heidän aikaisemman ammattinsa suoma toimeentulo, niin ylösnoussut Vapahtaja kuitenkin huolehtisi heistä. Heidän tehdessään Hänen työtään Hän huolehtisi heidän tarpeistaan. Ja Jeesuksella oli tarkoituksensa pyytäessään heitä heittämään verkkonsa oikealle puolelle venhettä. Sillä puolella Hän seisoi rannalla. Se oli uskon puoli. Jos he työskentelisivät yhdessä Hänen kanssaan— jos Hänen jumalallinen voimansa yhtyisi heidän ihmisponnistuksiinsa — he eivät voisi epäonnistua. AT 778.1

Kristuksella oli vielä toinenkin opetus, joka koski erikoisesti Pietaria. Pietarin kieltäminen oli ollut hänen aikaisempien uskollisuudenlupaustensa häpeällinen vastakohta. Hän oli häväissyt Mestariaan ja saanut osakseen veljiensä epäluottamuksen. Heidän mielestään hän ei enää saisi saada entistä asemaansa heidän keskuudessaan, ja hän itse tunsi menettäneensä luottamustehtävänsä. Ennenkuin hänet jälleen kutsuttaisiin apostolin tehtävään, hänen tulisi heidän kaikkien edessä antaa todistus katumuksestaan. Ellei hän näin tekisi, niin vaikka hän katuisikin syntiään, se voisi turmella hänen vaikutuksensa Kristuksen palvelijana. Vapahtaja antoi hänelle tilaisuuden hankkia takaisin veljiensä luottamuksen, ja mikäli mahdollista poistaa sen häpeän, jonka hän oli evankeliumille tuottanut. AT 778.2

Tässä on opetus kaikille Kristuksen seuraajille. Evankeliumi ei tee minkäänlaisia sopimuksia synnin kanssa. Se ei voi puolustaa syntiä. Salaiset synnit on tunnustettava salaa Jumalalle, mutta julkisynti vaatii julkista tunnustusta. Opetuslapsen synnin häpeä pannaan Kristuksen päälle. Se saa Saatanan riemuitsemaan ja heikot sielut kompastumaan. Osoittamalla katumusta tulee opetuslapsen, mikäli se on hänen vallassaan, poistaa tämä häpeä. AT 778.3

Kristuksen ja opetuslasten aterioidessa yhdessä merenrannalla Vapahtaja sanoi Pietarille: “Simon, Johanneksen poika, rakastatko sinä minua enemmän kuin nämä?” viitaten hänen veljiinsä. Pietari oli kerran lausunut: “Vaikka kaikki loukkaantuisivat Sinuun, niin minä en koskaan loukkaannu.” Matt. 26: 33. Mutta nyt hän osasi paremmin arvostella itseään. “Rakastan, Herra”, hän vastasi, “Sinä tiedät, että olet minulle rakas.” Hän ei enää kiihkeästi vakuuta, että hänen rakkautensa on suurempi kuin hänen veljiensä. Hän ei lausu omaa käsitystään rakkaudestaan. Hän pyytää Häntä, joka tuntee jokaisen sydämen vaikuttimet, arvostelemaan hänen vilpittömyyttään — “Sinä tiedät, että olet minulle rakas.” Ja Jeesus pyytää häntä: “Ruoki minun karitsoitani!” AT 779.1

Jeesus panee Pietarin jälleen koetukselle toistaen aikaisemmat sanansa: “Simon, Johanneksen poika, rakastatko minua?” Tällä kertaa Hän ei kysynyt Pietarilta, rakastiko tämä Häntä enemmän kuin hänen veljensä. Toinen vastaus oli kuten ensimmäinenkin vapaa liioittelevasta itseluottamuksesta: “Rakastan, Herra, Sinä tiedät, että olet minulle rakas.” Jeesus sanoi hänelle: “Kaitse, minun lampaitani.” Vielä kerran Vapahtaja teki tutkivan kysymyksensä: “Simon, Johanneksen poika, olenko minä sinulle rakas?” Pietari oli murheellinen, sillä hän luuli Jeesuksen epäilevän hänen rakkauttaan. Hän tiesi, että Hänen Herrallaan oli syytä epäillä häntä, ja kirvelevin sydämin hän vastasi: “Herra, Sinä tiedät kaikki; Sinä tiedät, että olet minulle rakas.” Jälleen Jeesus sanoi hänelle: “Ruoki minun lampaitani.” AT 779.2

Kolme kertaa Pietari oli julkisesti kieltänyt Herransa, ja kolme kertaa Jeesus vaati häneltä vakuutuksen hänen rakkaudestaan ja uskollisuudestaan painaen tuon tarkoituksellisen kysymyksen terävän nuolen tavoin hänen haavoitettuun sydämeensä. Jeesus paljasti kokoontuneille opetuslapsille Pietarin katumuksen syvyyden ja osoitti, kuinka tuo kerran niin kerskaileva opetuslapsi oli nyt perinpohjin nöyrtynyt. AT 779.3

Pietari oli luonnostaan rohkea ja äkkipikainen, ja Saatana oli käyttänyt hyväkseen näitä ominaisuuksia voittaakseen hänet. Jeesus oli sanonut Pietarille juuri ennen hänen lankeemustaan: “Saatana on tavoitellut teitä valtaansa, seuloakseen teitä niinkuin nisuja; mutta minä olen rukoillut sinun puolestasi, ettei sinun uskosi raukeaisi tyhjään. AT 779.4

Ja kun sinä kerran palajat, niin vahvista veljiäsi.” Luuk. 22:31, 32. Se aika oli nyt tullut, ja Pietarissa tapahtunut muutos oli ilmeinen. Herran tutkiviin, häntä niin läheisesti koskeviin kysymyksiin ei ollut tullut ainoatakaan nenäkästä, itsetietoista vastausta, ja nöyrtymisensä ja katumuksensa tähden Pietari oli nyt soveliaampi kuin milloinkaan aikaisemmin toimimaan lauman paimenena. AT 780.1

Ensimmäinen tehtävä, jonka Kristus antoi Pietarille ottaessaan hänet jälleen palvelukseensa, oli karitsojen ruokkiminen. Tässä työssä Pietarilla oli vain vähän kokemusta. Se vaati paljon huolta ja hellyyttä, paljon kärsivällisyyttä ja kestävyyttä. Se kutsui häntä palvelemaan niitä, jotka olivat nuoria uskossa, opettamaan tietämättömiä, selittämään heille kirjoituksia ja kasvattamaan heistä hyödyllisiä Kristuksen palvelijoita. Tähän asti Pietari ei ollut ollut sovelias tähän eikä edes ymmärtänyt sen merkitystä. Mutta tähän työhön Kristus nyt kutsui hänet. Hänen kärsimyksensä ja katumuksensa olivat valmistaneet häntä tähän työhön. AT 780.2

Ennen lankeamistaan Pietari oli aina puhunut harkitsemattomasti hetken mielijohteesta. Hän oli aina valmis oikaisemaan toisia ja lausumaan mielipiteensä, ennenkuin hänellä itselläänkään oli selvää käsitystä siitä, mitä hän aikoi sanoa. Mutta kääntynyt Pietari oli aivan toisenlainen. Entinen into säilyi kyllä hänessä, mutta Kristuksen armo hillitsi hänen kiihkoaan. Hän ei enää ollut kärsimätön, itseensäluottava ja pöyhkeilevä, vaan tyyni, maltillinen ja oppivainen. Nyt hän saattoi ruokkia sekä Kristuksen lauman karitsoja että lampaita. AT 780.3

Vapahtajan tapa kohdella Pietaria oli opetukseksi sekä hänelle i että hänen veljilleen. Se opetti heitä kohtelemaan langennutta kärsivällisesti, myötätuntoisesti ja anteeksiantavasti. Vaikka Pietari oli; kieltänyt Herransa, ei Jeesuksen rakkaus häntä kohtaan koskaan horjunut. Juuri sellaista rakkautta tuli alipaimenen tuntea huostaansa uskottuja lampaita ja karitsoja kohtaan. Muistaen oman heikkoutensä ja lankeemuksensa Pietarin tuli kohdella laumaansa yhtä hellästi, kuin Kristus oli kohdellut häntä. AT 780.4

Kysymys, jonka Kristus oli tehnyt Pietarille, oli merkityksellinen. Hän mainitsi vain yhden opetuslapseuden ja palveluksen ehdon. “Rakastatko minua?” Hän sanoi. Tämä on välttämätön edellytys. Vaikka Pietarilla olisi kaikki muu paitsi Kristuksen rakkautta, ei hän voisi olla Herran lauman uskollinen paimen. Tieto, hyvyys, kaunopuheisuus, kiitollisuus ja into ovat avuksi hyvässä työssä, mutta ellei sydämessä ole Jeesuksen rakkautta, ei Kristuksen palvelijan työ voi onnistua. AT 780.5

Jeesus kulki yksin Pietarin kanssa, sillä oli jotakin, jonka Hän tahtoi ilmoittaa vain hänelle. Ennen kuolemaansa Jeesus oli sanonut hänelle: “Mihin minä menen, sinne sinä et voi nyt minua seurata, mutta vastedes olet minua seuraava.” Tähän Pietari oli vastannut: “Herra, miksi en nyt voi seurata Sinua? Henkeni minä annan Sinun edestäsi.” Joh. 13: 36, 37. Näin sanoessaan hän ei aavistanut, mihin korkeuksiin ja syvyyksiin Kristuksen askeleet vielä johtaisivat. Pietari oli koetuksen tullessa langennut, mutta hän saisi jälleen tilaisuuden osoittaa rakkauttaan Kristusta kohtaan. Jotta hän voisi vahvistua viimeistä uskonkoetustaan varten, Vapahtaja paljasti hänelle hänen tulevaisuutensa. Hän kertoi hänelle, että hänen elettyään hyödyllistä elämää, kun iän painaessa hänen voimansa alkaisivat vähentyä, hän todella tulisi seuraamaan Herraansa. Jeesus sanoi: “Kun olit nuori, niin sinä vyötit itsesi ja kuljit, minne tahdoit; mutta kun vanhenet, niin sinä ojennat kätesi, ja sinut vyöttää toinen ja vie sinut, minne et tahdo.” “Mutta sen Hän sanoi antaakseen tietää, minkäkaltaisella kuolemalla Pietari oli kirkastava Jumalaa.” AT 781.1

Näin Jeesus teki Pietarille tiettäväksi, millä tavalla hän tulisi kuolemaan, vieläpä ennusti senkin, että hänen kätensä ojennettaisiin ristille. Ja Hän pyysi jälleen tätä opetuslastaan: “Seuraa minua.” Pietari ei masentunut tästä ilmoituksesta. Hän oli halukas kärsimään millaisen kuoleman tahansa Herransa tähden. AT 781.2

Tähän asti Pietari oli tuntenut Kristuksen lihan mukaan, kuten monet tuntevat Hänet nyt, mutta hän ei enää olisi näin rajoitettu. Hän ei enää tuntenut Häntä samalla tavoin kuin seurustellessaan Hänen kanssaan ihmisyydessä. Hän oli rakastanut Häntä ihmisenä, taivaan lähettämänä Opettajana, nyt hän rakasti Häntä Jumalana. Hän oli oppinut sen läksyn, että hänelle Kristus oli kaikki kaikessa. Nyt hän oli valmis osallistumaan Herransa uhrikuolemaan. Kun hänet vihdoin tuotiin ristin luo, hänet hänen omasta pyynnöstään ristiinnaulittiin pää alaspäin. Hän piti liian suurena kunniana kärsiä samalla tavalla kuin Mestari. AT 781.3

Pietarille sanat “Seuraa minua” olivat täynnä opetuksia. Ne eivät sisältäneet opetusta vain hänen kuolemaansa varten, vaan jokaista hänen elämänsä askelta varten. Tähän asti Pietari oli ollut taipuvainen toimimaan riippumattomasti. Hän oli koettanut tehdä suunnitelmia Jumalan työn hyväksi, sensijaan, että olisi odottanut, seuratakseen Jumalan suunnitelmia. Mutta ei hyödyttänyt kiirehtiä Herran edelle. Jeesus pyytää häntä: “Seuraa minua.” Älä kiiruhda minun edelleni. Silloin et joudu yksin kohtaamaan Saatanan joukkoja. Anna minun kulkea edelläsi, niin vihollinen ei sinua voita. AT 781.4

Kun Pietari kulki Jeesuksen rinnalla, hän näki Johanneksen tulevan perässä. Hänessä heräsi halu saada tietää tämänkin tulevaisuudesta, ja hän “sanoi Jeesukselle: ‘Herra, kuinka sitten tämän käy?’ Jeesus sanoi hänelle: ‘Jos minä tahtoisin, että hän jää tänne siihen asti, kunnes minä tulen, mitä se sinuun koskee? Seuraa sinä minua.’” j Pietarin olisi pitänyt ajatella, että hänen Herransa ilmaisisi hänelle kaikki, mitä hänelle oli hyväksi tietää. Jokaisen velvollisuus on seu- L rata Kristusta tarpeettomasti huolehtimatta toisille uskotusta työstä. Sanoessaan Johanneksesta “Jos minä tahtoisin, että hän jää tänne siihen asti, kunnes minä tulen” Jeesus ei antanut minkäänlaista vakuutusta siitä, että tämä opetuslapsi eläisi Herran toiseen tulemukseen asti. Hän sillä vain osoitti omaa suurta voimaansa, ja että vaikka Hän haluaisikin niin käyvän, se ei millään tavalla vaikuttaisi Pietarin työhön. Sekä Johanneksen että Pietarin tulevaisuus oli heidän Herransa kädessä. Kummankin velvollisuus oli kuuliaisesti seurata Häntä. AT 782.1

Miten monet tänä aikana ovatkaan Pietarin kaltaisia! He ovat kiinnostuneita toisten asioista ja halukkaita tietämään, mikä on näitten velvollisuus, samalla kun he ovat vaarassa laiminlyödä omansa. Meidän tehtävämme on katsoa Kristukseen ja seurata Häntä. Voimme nähdä erehdyksiä toisten elämässä ja puutteita heidän luonteessaan. Ihmiset ovat täynnä heikkouksia. Mutta Kristuksessa löydämme täydellisyyden. Häntä katselemalla me muutumme. AT 782.2

Johannes eli hyvin vanhaksi. Hän näki Jerusalemin hävityksen ja komean temppelin tuhon, joka oli vertauskuva maailman lopullisesta perikadosta. Johannes seurasi uskollisesti Herraansa elämänsä loppuun asti. Hänen seurakunnille antamansa todistuksen pääsisältö oli: “Rakkaani, rakastakaamme toinen toisiamme”; “joka pysyy rakkaudessa, pysyy Jumalassa, ja Jumala pysyy hänessä”. 1 Joh. 4: 7, 16. 1 AT 782.3

Pietari oli päässyt takaisin apostolien asemaan, mutta hänen Kristukselta saamansa kunnia ja valta ei antanut hänelle ylivaltaa hänen veljiensä yli. Kristus oli tehnyt tämän selväksi vastatessaan Pietarin kysymykseen: “Kuinka sitten tämän käy?” Hän oli sanonut: “Mitä se sinuun koskee? Seuraa sinä minua.” Pietarille ei suotu kunniaa tulla seurakunnan pääksi. Suosio, jota Kristus oli häntä kohtaan osoittanut antaessaan hänelle hänen luopumuksensa anteeksi ja uskoessaan hänelle laumansa ruokkimisen, ja Pietarin oma uskollisuus Kristuksen seuraamisessa hankkivat hänelle hänen veljiensä luottamuksen. Hänellä oli suuri vaikutusvalta seurakunnassa. Mutta Pietari säilytti halki elämänsä tämän opetuksen, jonka Kristus oli hänelle antanut Galilean meren rannalla. Kirjoittaessaan Pyhän Hengen innoittamana seurakunnille hän sanoi: AT 782.4

“Vanhimpia teidän joukossanne minä siis kehoitan, minä, joka myös olen vanhin ja Kristuksen kärsimysten todistaja ja osallinen myös siihen kirkkauteen, joka vastedes on ilmestyvä; kaitkaa teille uskottua Jumalan laumaa, ei pakosta, vaan vapaaehtoisesti, Jumalan tahdon mukaan, ei häpeällisen voiton tähden, vaan sydämen halusta, ei herroina halliten niitä, jotka ovat teidän osallenne tulleet, vaan ollen laumalle esikuvina, niin te, Ylipaimenen ilmestyessä, saatte kirkkauden kuihtumattoman seppeleen.” 1 Piet. 5: 1 —4. AT 783.1