Aikakausien Toivo

12/88

Luku 10—Huutavan ääni

“Tehkää parannus, sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle.” AT 77.1

Israelin uskollisten keskuudesta, jotka olivat kauan odottaneet Messiaan tuloa, nousi Kristuksen edelläkävijä. Iäkäs pappi Sakarias ja hänen vaimonsa Elisabet olivat “molemmat hurskaita Jumalan edessä”, ja heidän hiljaisesta ja pyhästä elämästään loisti uskon valo kirkkaan tähden tavoin tuon pahan ajan pimeyteen. Tälle hurskaalle pariskunnalle oli annettu lupaus pojasta, joka olisi “käyvä Herran edellä valmistaakseen Hänen teitään”. AT 77.2

Sakarias asui “Juudean vuorimaassa”, mutta hän oli mennyt Jerusalemiin suorittaakseen viikon ajan temppelipalvelusta, jollaista vaadittiin kahdesti vuodessa jokaisen osaston papeilta. “Niin tapahtui, kun hänen osastonsa palvelusvuoro tuli ja hän toimitti papillisia tehtäviä Jumalan edessä, että hän tavanmukaisessa pappistehtävien arpomisessa sai osaksensa mennä Herran temppeliin suitsuttamaan.” AT 77.3

Hän seisoi kultaisen alttarin edessä temppelin pyhässä paikassa. Suitsutuspilvi Israelin rukousten kera oli nousemassa Jumalan eteen. Äkkiä hän tunsi jumalallisen olennon läsnäolon. Herran enkeli seisoi “suitsutusalttarin oikealla puolella”. Enkelin sijainti ilmaisi suosiota, mutta Sakarias ei kiinnittänyt siihen huomiota. Monta vuotta hän oli rukoillut Lunastajan tulemista. Nvt taivas oli lähettänyt sanansaattajansa ilmoittamaan, että näihin rukouksiin vastattaisiin, mutta Jumalan armo näytti hänestä liian suurelta, jotta hän olisi voinut uskoa. Hän oli pelon ja itsesyytösten vallassa. AT 77.4

Mutta enkeli tervehti häntä iloisesti vakuuttaen: “Älä pelkää, Sa- karias, sillä sinun rukouksesi on kuultu, ja vaimosi Elisabet on synnyttävä sinulle pojan, ja sinun on annettava hänelle nimi Johannes. Ja hän on oleva sinulle iloksi ja riemuksi, ja monet iloitsevat hänen syntymisestään. Sillä hän on oleva suuri Herran edessä; viiniä ja väkijuomaa hän ei juo, ja hän on oleva täytetty Pyhällä Hengellä... Ja hän kääntää monta Israelin lapsista Herran, heidän Jumalansa tykö. Ja hän käy Hänen edellään Eliaan hengessä ja voimassa, kääntääksensä Isien sydämet lasten puoleen ja tottelemattomat vanhurskasten mielenlaatuun, näin Herralle toimittaaksensa valmistetun kansan. Niin Sakarias sanoi enkelille: ‘Kuinka minä tämän käsittäisin? Sillä minä olen vanha, ja minun vaimoni on iälliseksi tullut.’” AT 78.1

Sakarias tiesi hyvin, miten Aabrahamille hänen vanhalla iällään annettiin lapsi koska hän luotti sen uskollisuuteen, joka oli lupauksen antanut. Mutta vanhan papin ajatukset kääntyvät hetkeksi inhimilliseen heikkouteen. Hän unohtaa, että mitä Jumala lupaa, sen Hän myös voi täyttää. Millainen vastakohta onkaan hänen epäuskonsa ja Marian, Nasaretin neitsyen, suloisen lapsenuskon välillä, jonka vastaus enkelin ihmeelliseen ilmoitukseen kuului: “Katso, minä olen Herran palvelijatar; tapahtukoon minulle sinun sanasi mukaan.” Luuk. 1: 38. AT 78.2

Pojan syntyminen Sakariaalle, samoinkuin Aabrahamille ja Marialle opettaa meille suuren hengellisen totuuden, totuuden, jonka hitaasti opimme ja helposti unohdamme. Itsessämme olemme kykenemättömiä mihinkään hyvään, mutta sen, mitä me emme voi tehdä, suorittaa Jumalan voima jokaisessa nöyrässä ja uskovassa sielussa. Uskon kautta annettiin lupauksen lapsi. Uskon kautta syntyy hengellinen elämä, ja me kykenemme tekemään vanhurskauden tekoja. AT 78.3

Sakariaan kysymykseen enkeli vastasi: “Minä olen Gabriel, joka seison Jumalan edessä, ja minä olen lähetetty puhumaan sinulle ja julistamaan sinulle tämän ilosanoman.” Viisisataa vuotta aikaisemmin Gabriel oli ilmoittanut Danielille sen profeetallisen ajanjakson, joka ulottuisi Kristuksen tulemiseen asti. Tieto siitä, että tämän ajanjakson loppu oli lähellä, oli saanut Sakariaan rukoilemaan Messiaan tuloa. Nyt juuri sama sanansaattaja, jonka välityksellä tämä ennus- tus annettiin, oli tullut ilmoittamaan sen täyttymistä. AT 78.4

Enkelin sanat “Minä olen Gabriel, joka seison Jumalan edessä”, osoittavat, että hänellä on taivaassa korkea kunnia-asema. Tuodessaan sanoman Danielille hän sanoi: “Ei ole ketään muuta vahvistamassa minua heitä vastaan paitsi teidän enkeliruhtinaanne Miikael.” Dan. 10: 21. Vapahtaja puhuu Gabrielista Ilmestyskirjassa sanoessaan: “Sen Hän lähettämänsä enkelin kautta antoi tiedoksi palvelijalleen Johannekselle.” Ilm. 1: 1. Ja Johannekselle enkeli lausui: “Minä olen sinun ja sinun veljiesi, profeettain, kanssapalvelija.” Ilm. 22: 9. On ihmeellistä ajatella, että enkeli, joka arvoltaan on lähinnä Jumalan Poikaa, on valittu paljastamaan Jumalan tarkoituksia syntisille ihmisille. AT 79.1

Sakarias oli osoittanut epäilevänsä enkelin sanoja. Hän ei siksi tulisi puhumaan, ennenkuin ne täyttyisivät. “Katso”, sanoi enkeli, “sinä tulet mykäksi... siihen päivään saakka, jona tämä tapahtuu, sentähden ettet uskonut minun sanojani, jotka käyvät aikanansa toteen”. Papin velvollisuus tässä jumalanpalveluksessa oli rukoilla kansan syntejä anteeksi sekä Messiaan tulemista, mutta kun Sakarias yritti tehdä näin, hän ei voinut lausua sanaakaan. AT 79.2

Tullessaan ulos siunatakseen kansaa “hän viittoi heille ja jäi mykäksi”. He olivat odottaneet kauan ja alkaneet pelätä, että Jumalan tuomio olisi kohdannut häntä. Mutta kun hän tuli ulos pyhästä paikasta ja hänen kasvonsa loistivat Jumalan kirkkautta, “silloin he ymmärsivät, että hän oli nähnyt näyn temppelissä”. Sakarias tiedotti heille, mitä hän oli nähnyt ja kuullut, “ja kun hänen virkatoimensa päivät olivat päättyneet, meni hän kotiinsa”. AT 79.3

Heti luvatun lapsen syntymän jälkeen isän kieli vapautui, “ja hän puhui kiittäen Jumalaa. Ja tuli pelko kaikille heidän ympärillään asuvaisille, ja koko Juudean vuorimaassa puhuttiin kaikista näistä tapahtumista; ja kaikki, jotka niistä kuulivat, panivat ne mieleensä ja sanoivat: ‘Mikähän tästä lapsesta tulee?’” Kaikki tämä oli omiaan kiinnittämään huomiota Messiaan tulemiseen, jolle Johanneksen oli valmistettava tietä. AT 79.4

Pyhä Henki oli Sakariaan yllä, ja hän ennusti poikansa tehtävästä seuraavin kauniin sanoin: AT 79.5

“Ja sinä, lapsukainen, olet kutsuttava Korkeimman profeetaksi, sillä sinä olet käyvä Herran edellä valmistaaksesi Hänen teitään, antaaksesi Hänen kansalleen pelastuksen tuntemisen heidän syntiensä anteeksisaamisessa, meidän Jumalamme sydämellisen laupeuden tähden, jonka kautta meidän puoleemme katsoo aamun koitto korkeudesta, loistaen meille, jotka istumme pimeydessä ja kuoleman varjossa, ja ohjaten meidän jalkamme rauhan tielle.” AT 79.6

“Ja lapsi kasvoi ja vahvistui hengessä. Ja hän oli erämaassa siihen päivään asti, jona hän oli astuva Israelin eteen.” Ennen Johanneksen syntymää enkeli oli sanonut: “Hän on oleva suuri Herran edessä; viiniä ja väkijuomaa hän ei juo, ja hän on oleva täytetty Pyhällä Hengellä.” Jumala oli kutsunut Sakariaan pojan suureen työhön, suurimpaan, mitä ihmiselle on annettu. Voidakseen suorittaa tämän työn hänen oli saatava Herra työskentelemään kanssaan. Ja Jumalan Henki oli oleva hänen kanssaan, jos hän noudattaisi enkelin ohjeita. AT 80.1

Johanneksen oli lähdettävä Jumalan sanansaattajana viemään ihmisille Hänen valoaan. Hänen oli annettava heidän ajatuksilleen uusi suunta. Hänen oli saatava heidät vakuuttuneiksi Jumalan vaatimusten pyhyydestä ja Hänen täydellisen vanhurskautensa tarpeesta. Sellaisen sanansaattajan täytyi olla pyhä. Hänen tuli olla temppeli, jossa Jumalan Henki asui. Voidakseen täyttää tehtävänsä hänellä täytyi olla terve ruumiinrakenne sekä henkistä ja hengellistä voimaa. Siksi hänen oli välttämätöntä hallita ruokahaluaan ja intohimojaan. Hänen täytyi niin kyetä hallitsemaan kaikkia voimiaan, että hän voi seisoa ihmisten keskellä olosuhteista huolimatta yhtä järkkymättömänä kuin erämaan kalliot ja vuoret. AT 80.2

Johannes Kastajan aikoihin olivat rahanhimo ja ylellisyyden ja komeilun halu levinneet laajalti. Aistilliset nautinnot, juhlat ja juomingit aiheuttivat fyysillistä sairautta ja rappeutuneisuutta, tylsyt- täen hengellisen käsityskyvyn ja vähentäen herkkyyttä syntiin nähden. Johanneksen oli esiinnyttävä uskonpuhdistajana. Pidättyväisellä elämällään ja yksinkertaisella puvullaan hänen oli nuhdeltava aikansa kohtuuttomuutta. Tästä johtuivat Johanneksen vanhemmille annetut määräykset — taivaan valtaistuimen luota lähetetyn enkelin pitämä raittiussaarna. AT 80.3

Lapsuudessa ja nuoruudessa luonne on kaikkein vastaanottavin. Silloin olisi hankittava itsehillinnän voima. Kotilieden ääressä ja perheen ruokapöydässä saadaan vaikutelmia, joiden seuraukset ulottuvat ikuisuuteen. Enemmän kuin luonnonlahjat ratkaisevat lapsuudessa hankitut tavat sen, tuleeko ihminen voittamaan vai häviämään taistelussa. Nuoruus on kylvöaikaa. Se määrää sadon laadun sekä tätä että tulevaa elämää varten. AT 80.4

Profeetta Johannes oli kääntävä “isien sydämet lasten puoleen ja tottelemattomat vanhurskasten mielenlaatuun, näin Herralle toimittaaksensa valmistetun kansan”. Valmistaessaan tietä Kristuksen ensimmäiselle tulemiselle hän oli niiden esikuva, jotka valmistavat kansaa Herramme toista tulemista varten. Maailma on nautintojen orja. Väärät opit ja tarut ovat vallalla. Saatana lisää ansojaan sielujen tuhoksi. Kaikkien, jotka haluavat täydellistä pyhyyttä Jumalan pelossa, on opittava kohtuullisuuden ja itsensähillinnän läksy. Halut ja himot on pidettävä korkeampien sielunvoimien alaisina. Tämä itsekuri on välttämätöntä voidaksemme saavuttaa sen henkisen voiman ja hengellisen näkemyksen, joka tekee meidät kykeneviksi ymmärtämään ja käytännössä toteuttamaan Jumalan sanan pyhiä totuuksia. Tästä syystä raittiudella on paikkansa valmistautumistyössä Kristuksen toista tulemista varten. AT 81.1

Luonnollisen asiain järjestyksen mukaan Sakariaan poika olisi kasvatettu papiksi. Mutta rabbiinien koulukasvatus olisi tehnyt hänet sopimattomaksi työhönsä. Jumala ei lähettänyt häntä jumaluusopin opettajain luo oppimaan, miten kirjoituksia selitetään. Hän kutsui hänet erämaahan, jotta hän oppisi luonnosta ja luonnon Jumalalta. AT 81.2

Autiosta seudusta hän löysi kotinsa, kuivien kukkuloiden, jyrkkien rotkojen ja kallioluolien keskeltä. Mutta hän halusi luopua elämän nautinnoista ja komeudesta ja noudattaa ankaraa itsekuria erämaassa. Tämä ympäristö oli otollinen yksinkertaisille tavoille ja it- sensäkieltämiselle. Maailman melun häiritsemättä hän saattoi täällä syventyä tutkimaan luonnon, ilmestyksen ja kaitselmuksen opetuksia. Johanneksen jumalaapelkäävät vanhemmat olivat usein toistaneet hänelle enkelin Sakariaalle lausumia sanoja. Lapsuudesta asti hänen tehtävänsä oli pidetty hänen silmäinsä edessä, ja hän oli ottanut tämän pyhän tehtävän vastaan. Hänelle erämaan yksinäisyys oli tervetullut pako yhteiskunnasta, missä epäluulot, epäusko ja irstai- suus olivat saaneet miltei ylivallan. Hän epäili omia voimiaan vastustaa kiusauksia ja karttoi kaikkea kosketusta synnin kanssa, jottei hän kadottaisi käsitystä sen kauheasta synnillisvydestä. AT 81.3

Pyhitettynä Jumalalle nasiirina syntymästään saakka hän teki itse lupauksen elinikäisestä pyhityksestä. Hän pukeutui muinaisten profeettain pukuun, joka oli tehty kamelinkarvoista ja jota ympäröi nahkavyö. Hän söi “heinäsirkkoja ja metsähunajaa”, jota hän löysi erämaasta, ja hän joi kukkuloiden puhdasta vettä. AT 82.1

Mutta Johannes ei viettänyt aikaansa joutilaana, askeettisen synkkänä tai itsekkäästi eristäytyen. Silloin tällöin hän meni ihmisten joukkoon, ja hän seurasi aina kiinnostuneena, mitä maailmassa tapahtui. Syrjäisestä piilopaikastaan hän katseli tapahtumien kehitystä. Pyhän Hengen valaisemin silmin hän tutki ihmisluonteita oppiakseen ymmärtämään, miten heidän sydämensä avautuisivat taivaan sanomalle. Hänen tehtävänsä taakka painoi häntä. Yksinäisyydessä hän rukouksen ja mietiskelyn avulla koetti vyöttää sielunsa elämäntehtäväänsä varten. AT 82.2

Vaikka hän oli erämaassa, ei hän ollut vapaa kiusauksista. Hän sulki, mikäli mahdollista, kaikki tiet, joita myöten Saatana voisi päästä sisään, ja kuitenkin kiusaaja kävi hänen kimppuunsa. Mutta hänellä oli selvä hengellinen käsityskyky, hän oli kehittänyt luonteensa voimaa ja päättäväisyyttä, ja Pyhän Hengen avulla hän saattoi havaita Saatanan lähestymisen ja vastustaa hänen voimaansa. AT 82.3

Johanneksella oli erämaassa koulunsa ja pyhäkkönsä. Kuten Moosesta Midianin vuorten keskellä häntä ympäröi Jumalan läsnäolo, ja joka puolella näkyi Hänen voimansa ilmauksia. Hänen osansa ei ollut asua Israelin suuren johtajan tavoin mahtavien vuorten jylhässä yksinäisyydessä. Mutta hänen edessään olivat Mooabin kukkulat Jordanin takana kertoen Hänestä, joka on vahvistanut vuoret ja vyöttänyt ne voimallaan. Synkkä ja karu luonto hänen erämaakotiensa ympärillä kuvasi sattuvasti Israelin tilaa. Herran hedelmällisestä viinitarhasta oli tullut autio erämaa. Mutta erämaan yllä kaartui taivas kirkkaana ja kauniina. Pilvissä, jotka kasaantuivat myrskyä ennustaen, näkyi lupauksen kaari. Samoin Israelin alennustilan yllä loisti Messiaan hallituksen kirkkaus. Vihan pilvien yli kaartui Hänen armonliittonsa sateenkaari. AT 82.4

Yksin hiljaisessa yössä hän luki taivaalta Jumalan Aabrahamille antaman lupauksen, että hänen siemenensä olisi lukematon kuin taivaan tähdet. Aamunkoitto, joka kultasi Mooabin vuoret, kertoi Hänestä, joka olisi “niinkuin huomenhohde auringon noustessa pilvettömänä aamuna”. 2 Sam. 23: 4. Ja keskipäivän kirkkaudessa hän näki Messiaan kirkkauden loisteen, silloin kun “Herran kunnia ilmestyy” “ja kaikki liha saa sen nähdä”. Jes. 40: 5. AT 82.5

Pelokkain ja kuitenkin iloisin mielin hän tutki ennustuksia sisältävästä kirjakääröstä ilmoituksia Messiaan tulemisesta, tuon luvatun siemenen, joka murskaisi käärmeen pään, Siilon, “rauhanantajan”, joka ilmestyisi ennenkuin kuningas lakkaisi hallitsemasta Daavidin istuimella. Se aika oli nyt tullut. Roomalainen hallitsija istui Siionin vuorella olevassa palatsissa. Herran luotettavan sanan mukaan Kristus oli jo syntynyt. AT 83.1

Jesajan hurmioituneet kuvaukset Messiaan kunniasta olivat hänen tutkimuksensa kohteina päivin ja öin: lisäin juurivesa, kuningas, joka hallitsee vanhurskaasti ja “jakaa oikein oikeutta maan nöyrille”, “suojana rankkasateelta,... kuin korkean kallion varjo nääntyvässä maassa”, eikä Israelia enää sanota “hyljätyksi”, eikä hänen maataan “autioksi”, vaan Herra kutsuu häntä “minun rakkaakseni” ja hänen maataan “aviovaimoksi”. Jes. 11: 4, 32: 2; 62: 4. Yksinäisen maanpakolaisen mieli oli täynnä loistavia näkyjä. AT 83.2

Hän katseli Kuningasta Hänen kauneudessaan ja unohti itsensä. Hän katseli pyhyyden ylevyyttä ja tunsi olevansa heikko ja arvoton. Hän oli valmis lähtemään taivaan sanansaattajana, pelkäämättä ihmisiä, koska oli nähnyt Jumalan. Hän saattoi seisoa suorana ja pelottomana maallisten yksinvaltiaiden edessä, koska oli kumartanut syvään kuningasten Kuningasta. AT 83.3

Johannes ei täysin käsittänyt Messiaan valtakunnan luonnetta. Hän odotti Israelin kyllä vapautuvan kansallisista vihollisistaan, mutta hänen toivonsa suurin kohde oli Kuninkaan saapuminen vanhurskaudessa ja Israelin vahvistaminen pyhäksi kansaksi. Näin hän uskoi täyttyvän hänen syntyessään lausutun ennustuksen: AT 83.4

“Muistaakseen pyhän liittonsa,... AT 83.5

suodakseen meidän, vapahdettuina vihollistemme kädestä,
pelkäämättä palvella Häntä kaikkina elinpäivinämme.”
AT 83.6

Hän näki kansan petettynä, itseensä tyytyväisenä ja synnin uneen vaipuneena. Hän halusi herättää heissä halua pvhempään elämään. Jumalan hänelle antaman sanoman tarkoitus oli havahduttaa heidät horroksestaan ja saada heidät vapisemaan suuren pahuutensa tähden. Ennenkuin evankeliumin siemen voisi löytää jalansijaa, olisi sydämen maaperä muokattava. Ennenkuin he voisivat etsiä paran nusta Jeeukselta, heidän täytyisi herätä näkemään synnin haavojen aiheuttama vaara. AT 83.7

Jumala ei lähetä sanansaattajia imartelemaan syntistä. Hän ei julista rauhansanomia tuudittamaan jumalattomia väärään turval- lisuuden tunteeseen. Hän laskee väärintekijän omalletunnolle raskaan 9 taakan ja lävistää sielun syyllisyydentunnon nuolilla. Palvelevat enkelit kuvailevat hänelle Jumalan pelottavat tuomiot saadakseen hänet tuntemaan tarpeensa ja huudahtamaan: “Mitä minun on tehtävä pelastuakseni?” Sitten sama käsi, joka on nöyryyttänyt ihmisen tomuun, nostaa katuvan ylös. Ääni, joka on nuhdellut syntiä ja saattanut ylpeyden ja kunnianhimon häpeään, kysyy hellästi ja myötätuntoisesti: “Mitä haluat minun tekevän sinulle?” AT 84.1

Johanneksen aloittaessa toimintansa kansa oli kiihottuneessa tyytymättömyyden tilassa, joka lähenteli vallankumousta. Arkelauksen viraltapanon jälkeen Juudea oli joutunut välittömästi Rooman vallan alle. Roomalaisten maaherrain sortovalta ja kiristykset sekä heidän järkähtämättömät ponnistuksensa saattaa käytäntöön pakanallisia vertauskuvia ja tapoja olivat sytyttäneet kapinan, joka oli tukahdutettu tuhansien Israelin parhaitten vereen. Tämä kaikki lisäsi kansan vihaa Roomaa kohtaan ja syvensi kaipausta vapautua sen vallasta. AT 84.2

Eripuraisuuden ja taistelun keskelle kuului erämaasta ääni, joka oli hätkähdyttävä ja tuima, mutta kuitenkin toivontäyteinen: “Tehkää parannus, sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle.” Sen uusi, outo voima vaikutti kansaan. Profeetat olivat ennustaneet Kristuksen tulemisesta kaukaiseen tulevaisuuteen kuuluvana tapahtumana, mutta tässä julistettiin sen olevan käsillä. Johanneksen erikoinen ulkonäkö vei hänen kuulijainsa ajatukset muinaisiin näkijöihin. Hän muistutti tavoiltaan ja puvultaan profeetta Eliaa. Elian hengessä ja voimassa hän julisti kansan turmeltuneisuutta ja nuhteli vallitsevista synneistä. Hänen sanansa olivat selviä, sattuvia ja vakuuttavia. Monet uskoivat hänen olevan jonkun profeetoista, joka oli noussut kuol- leista. Koko kansa oli liikkeellä. Suuria joukkoja vaelsi erämaahan. AT 84.3

Johannes julisti Messiaan tulemista ja kutsui kansaa parannukseen. Synnistä puhdistumisen vertauskuvana hän kastoi heidät Jordanin vedessä. Näin hän sattuvan vertauskuvan avulla julisti, että ne, jotka väittivät olevansa Jumalan valittu kansa, olivat synnin saastuttamia, ja ellei heillä ilman sydämen ja elämän puhdistusta voisi olla mitään osaa Messiaan valtakunnassa. AT 84.4

Hallitusmiehiä ja rabbiineja, sotilaita, publikaaneja ja talonpoikia tuli kuulemaan profeettaa. Hetkiseksi Jumalan vakava varoitus pysähdytti heidät. Monet tekivät parannuksen ja vastaanottivat kasteen. Kaikensäätyisiä ihmisiä alistui Johannes Kastajan vaatimuksiin päästäkseen hänen julistamaansa valtakuntaan. AT 85.1

Monet kirjanoppineista ja farisealaisista tulivat tunnustaen syntinsä ja pyytäen kastetta. He olivat korottaneet itsensä muiden ihmisten yläpuolelle ja saaneet ihmiset omaksumaan korkean käsityksen heidän hurskaudestaan. Nyt paljastettiin heidän elämänsä synnit ja salaisuudet. Mutta Pyhä Henki ilmoitti Johannekselle, että monilla näistä ihmisistä ei ollut oikeata synnintuntoa. He kannattivat kulloinkin sitä, mistä luulivat hyötyvänsä. Profeetan ystävinä he toivoivat pääsevänsä tulevan ruhtinaan suosioon. Ja vastaanottamalla kasteen tältä suositulta nuorelta opettajalta he luulivat vaikutuksensa kansaan kasvavan. AT 85.2

Johannes vastasi heille purevalla kysymyksellä: “Te kyykäärmeitten sikiöt, kuka on neuvonut teitä pakenemaan tulevaista vihaa? Tehkää sentähden parannuksen soveliaita hedelmiä, älkääkä luulko saattavanne sanoa mielessänne: ‘Onhan meillä isänä Aabraham’; sillä minä sanon teille, että Jumala voi näistä kivistä herättää lapsia Aabrahamille.” AT 85.3

Juutalaiset olivat tulkinneet väärin Jumalan lupauksen ikuisesta suosiosta Israelille: “Näin sanoo Herra, joka on pannut auringon valaisemaan päivää, kuun ja tähdet lakiensa mukaan valaisemaan yötä, Hän, joka liikuttaa meren, niin että sen aallot pauhaavat — Herra Sebaot on Hänen nimensä: Jos väistyvät nämä lait minun kasvojeni edestä, silloin myös lakkaavat Israelin jälkeläiset olemasta kansa minun kasvojeni edessä ainiaan. Näin sanoo Herra: Jos voidaan mitata taivaat ylhäällä ja tutkia maan perustukset alhaalla, silloin vasta minä hylkään Israelin jälkeläiset kaikki, kaiken sen tähden, mitä he ovat tehneet, sanoo Herra.” Jer. 31: 35—37. Juutalaisten mielestä heidän luonnollinen polveutumisensa Aabrahamista oikeutti heidät omistamaan itselleen tämän lupauksen. Mutta he jättivät huomaamatta Jumalan määräämät ehdot. Hän oli sanonut ennen tuon lupauksen antamista: “Minä panen lakini heidän sisimpäänsä ja kirjoitan sen heidän sydämiinsä; ja niin minä olen heidän Jumalansa, ja he ovat minun kansani... Sillä minä annan anteeksi heidän rikoksensa enkä enää muista heidän syntejänsä.” Jer. 31: 33, 34. AT 85.4

Jumalan suosio luvataan kansalle, jonka sydämeen Hänen lakinsa on kirjoitettu. He ovat yhtä Hänen kanssaan. Mutta juutalaiset olivat luopuneet Jumalasta. Syntiensä tähden he olivat Hänen rangaistus- tuomionsa alaisia. Tästä syystä he olivat joutuneet pakanakansan orjiksi. Synti oli pimentänyt heidän mielensä, ja koska Jumala oli menneinä aikoina osoittanut heille niin suurta suosiota, he puolustelivat syntejään. He uskalsivat ajatella olevansa parempia kuin muut ihmiset ja oikeutettuja nauttimaan hänen siunaustaan. AT 86.1

Nämä asiat “on kirjoitettu varoitukseksi meille, joille maailmanaikojen loppukausi on tullut”. 1 Kor. 10: 11. Kuinka usein me käsitäm- mekään väärin Jumalan meille antamat siunaukset ja luulemme, että me olemme päässeet suosioon, koska meissä on jotakin hyvää! Jumala ei voi tehdä meidän hyväksemme sitä, minkä Hän haluaisi tehdä. Me käytämme Hänen lahjojaan itsetyytyväisyytemme lisäämiseksi ja paa- duttaaksemme sydämemme epäuskossa ja synnissä. AT 86.2

Johannes julisti Israelin opettajille, että heidän ylpeytensä, itsekkyytensä ja julmuutensa osoittivat heidän olevan kyykäärmeitten sikiöitä, jotka ovat kuolettavana kirouksena kansalle, eikä suinkaan vanhurskaan ja kuuliaisen Aabrahamin lapsia. Huomioonottaen heidän Jumalalta saamansa suuren valon he olivat vielä pahempia kuin pakanat, joita parempia he luulivat olevansa. He olivat unohtaneet kallion, josta he olivat lohkaistut ja kaivosonkalon, josta olivat kaivetut. Jumala ei ollut heistä riippuvainen saadakseen tarkoituksensa toteutetuksi. Kuten Hän kutsui Aabrahamin pakanakansan keskuudesta, niin Hän saattaisi kutsua muitakin palvelukseensa. Ihmissy- dämet voivat näyttää kuivilta kuin erämaan kivet, mutta Hänen Henkensä voi elvyttää ne tekemään Hänen tahtoaan ja kokemaan Hänen lupauksensa täyttymisen. AT 86.3

“Jo on kirves pantu puitten juurelle”, sanoi profeetta, “jokainen puu, joka ei tee hyvää hedelmää, siis hakataan pois ja heitetään tuleen”. Puun arvoa ei määrää sen nimi, vaan sen hedelmä. Jos hedelmä on arvoton, ei nimi voi pelastaa puuta tuhosta. Johannes selitti juutalaisille, että heidän elämänsä ja luonteensa määräsivät heidän pysymisensä Jumalan kansana. Tunnustus ei merkinnyt mitään. Elleivät heidän elämänsä ja luonteensa olleet sopusoinnussa Jumalan lain kanssa, eivät he olleet Hänen kansaansa. AT 86.4

Nämä sydämeenkäyvät sanat saivat hänen kuulijansa synnintuntoon. He tulivat hänen luokseen kysyen: “Mitä meidän siis pitää tekemän? ” Hän vastasi: “Jolla on kaksi ihokasta, antakoon toisen sille, joka on ilman; ja jolla on ruokaa, tehköön samoin.” Ja Hän varoitti publikaaneja vääryydestä ja sotilaita väkivallasta. AT 86.5

Kaikki, jotka tulivat Kristuksen valtakunnan alamaisiksi, hän sanoi, antaisivat todistuksen uskostaan ja katumuksestaan. Heidän elämässään näkyisi ystävällisyyttä, rehellisyyttä ja uskollisuutta. He auttaisivat tarvitsevia ja toisivat uhrinsa Jumalalle. He suojelisivat turvattomia ja olisivat esimerkkinä hyvyydessä ja sääliväisyydessä. Näin Kristuksen seuraajat todistavat Pyhän Hengen muuttavasta voimasta. Jokapäiväisessä elämässä näkyy oikeudenmukaisuutta, laupeutta ja Jumalan rakkautta. Muuten he ovat kuin akanat, jotka viskataan tuleen. AT 87.1

“Minä kastan teidät vedellä parannukseen”, sanoi Johannes, “mutta se, joka minun jäljessäni tulee, on minua väkevämpi, jonka kenkiäkään minä en ole kelvollinen kantamaan; Hän kastaa teidät Pyhällä Hengellä ja tulella.” Matt. 3: 11. Profeetta Jesaja oli lausunut, että Herra puhdistaa kansansa heidän synneistään “tuomion ja puhdistuksen hengellä”. Herran sana Israelille kuului: “Minä käännän käteni sinua vastaan ja puhdistan sinusta kuonan niinkuin lipeällä ja poistan sinusta kaiken lyijyn.” Jes. 4: 4; 1: 25. Kaikelle synnille, löytyipä sitä mistä tahansa, “meidän Jumalamme on kuluttavainen tuli”. Hepr. 12: 29. Kaikista niistä, jotka antautuvat Hänen voimansa alaisiksi, Jumalan Henki on kuluttava pois synnin. Mutta jos ihmiset pysyvät synneissään, he tulevat yhdeksi synnin kanssa. Silloin Jumalan kirkkauden, joka tuhoaa synnin, täytyy tuhota heidätkin. Jaakob huudahti painiskeltuaan yön enkelin kanssa: “Minä olen nähnyt Jumalan kasvoista kasvoihin, ja kuitenkin on minun henkeni pelastunut.” 1 Moos. 32: 30. Jaakob oli tehnyt suuren synnin menettelyllään Eesauta kohtaan, mutta hän oli katunut. Hänen rikoksensa oli annettu anteeksi ja syntinsä sovitettu; siksi hän saattoi kestää Jumalan läsnäolon ilmestyksen. Mutta aina kun ihmiset tulivat Jumalan eteen tahallaan suosien pahaa, heidät tuhottiin. Kristuksen tullessa toisen kerran Hän on surmaava jumalattomat “suunsa henkäyksellä” ja tuhoava heidät “tulemuksensa ilmestyksellä”. 2 Tess. 2: 8. Jumalan kirkkauden valo, joka antaa elämän vanhurskaille, on tuhoava jumalattomat. AT 87.2

Johannes Kastajan aikana Jeesus oli juuri tulossa ilmaisemaan Jumalan luonnetta. Hänen pelkkä läsnäolonsa oli paljastava ihmi sille heidän syntinsä. He voivat päästä Hänen yhteyteensä ainoastaan jos he halusitvat ulla puhdistetuiksi synneistään. Vain puhdassydämiset voivat pysyä Hänen lähellään. AT 87.3

Näin Johannes Kastaja julisti Jumalan sanomaa Israelille. Monet ottivat vaarin hänen opetuksestaan. Monet uhrasivat kaiken ollakseen kuuliaisia. Suuret joukot seurasivat tätä uutta opettajaa paikasta toiseen, ja monet toivoivat hänen olevan Messiaan. Mutta kun Johannes näki ihmisten kääntyvän hänen puoleensa, hän käytti jokaista tilaisuutta suunnatakseen heidän uskonsa Häneen, joka oli tuleva. AT 88.1