Aikakausien Toivo

58/88

Luku 57—Rikas nuorukainen

“Yksi sinulta puuttuu.” AT 497.1

“Ja Hänen sieltä tielle mennessään juoksi muuan Hänen luoksensa, polvistui Hänen eteensä ja kysyi Häneltä: ‘Hyvä opettaja, mitä minun pitää tekemän, että minä iankaikkisen elämän perisin?’” AT 497.2

Nuorukainen, joka teki Hänelle tämän kysymyksen, oli hallitusmies. Hänellä oli suuri omaisuus, ja hän hoiti vastuunalaista virkaa. Hän näki, millaista rakkautta Jeesus osoitti lapsia kohtaan, joita tuotiin Hänen luokseen, hän näki, miten hellästi Hän otti heidät vastaan ja nosti heidät syliinsä, ja hänen sydämessään syttyi rakkaus Vapahtajaa kohtaan. Hän tunsi halua ruveta Hänen opetuslapsekseen. Hän oli niin syvän liikutuksen vallassa, että kun Jeesus oli menossa pois, hän juoksi Hänen jälkeensä ja polvistuen Hänen jalkojensa juureen teki vakavasti ja vilpittömästi tuon kysymyksen, joka oli niin tärkeä hänen sielulleen ja jokaisen ihmisen sielulle: “Hyvä opettaja, mitä minun pitää tekemän, että minä iankaikkisen elämän perisin?” AT 497.3

“Miksi sanot minua hyväksi?” sanoi Jeesus. “Ei kukaan ole hyvä paitsi Jumala yksin.” Jeesus halusi koetella hallitusmiehen vilpittömyyttä ja saada tältä itseltään selville, millä tavalla hän piti Jeesusta hyvänä. Käsittikö hän, että se, jolle hän puhui, oli Jumalan Poika? Mikä oli hänen sydämensä todellinen ajatus? AT 497.4

Tällä hallitusmiehellä oli korkea käsitys omasta vanhurskaudestaan. Hän ei oikeastaan pitänyt itseään puutteellisena missään asiassa, mutta kuitenkaan hän ei ollut täysin tyytyväinen. Hän tunsi tarvitsevansa jotakin, jota hänellä ei ollut. Eikö Jeesus voisi siunata häntäkin, kuten Hän siunasi lapsia, ja tyydyttää hänen sielunsa kaipuuta? AT 498.1

Vastatessaan tähän kysymykseen Jeesus lausui hänelle, että kuuliaisuus Jumalan käskyille oli välttämätöntä, jos hän halusi periä iankaikkisen elämän, ja Hän lainasi useita käskyjä, jotka osoittavat ihmisen velvollisuuden lähimmäistään kohtaan. Hallitusmiehen vastaus oli varma: “Kaikkia niitä minä olen noudattanut; mitä minulta vielä puuttuu?” AT 498.2

Jeesus katsoi nuorukaisen kasvoihin ikäänkuin lukien hänen elämänsä ja luonteensa. Hän rakasti häntä ja halusi hartaasti antaa hänelle sen rauhan, onnen ja ilon, joka kokonaan voisi muuttaa hänen luonteensa. “Yksi sinulta puuttuu”, Hän sanoi, “mene, myy kaikki, mitä sinulla on, ja anna köyhille, niin sinulla on oleva aarre taivaassa; ja tule, ota ristisi ja seuraa minua”. AT 498.3

Kristus tunsi kiintymystä tätä nuorta miestä kohtaan. Hän tiesi hänen vilpittömästi vakuuttaneen: “Tätä kaikkea olen noudattanut nuoruudestani asti.” Lunastaja toivoi voivansa antaa hänelle terävä- näköisyyttä, joka saisi hänet näkemään sydämen hurskauden ja kristillisen hyvyyden tärkeyden. Hän toivoi näkevänsä hänellä nöyrän ja särjetyn sydämen, joka tuntisi, että Jumalaa on rakastettava yli kaiken ja joka kätkisi puutteensa Kristuksen täydellisyyteen. AT 498.4

Jeesus näki tässä hallitusmiehessä juuri tarvitsemansa avun, jos nuorukainen tahtoisi tulla Hänen työ toverikseen pelastustyössä. Jos hän alistuisi Kristuksen johdettavaksi, hän voisi tehdä paljon hyvää. Hallitusmies olisi voinut huomattavissa määrin edustaa Kristusta, sillä hänellä oli ominaisuuksia, jotka, jos hän liittyisi Vapahtajaan, tekisivät hänestä jumalallisen voiman välikappaleen ihmisten keskuuteen. Kristus, joka näki hänen luonteensa, rakasti häntä. Myös hallitusmiehen sydämessä alkoi orastaa rakkaus Kristusta kohtaan, sillä rakkaus herättää vastarakkautta. Jeesus halusi nähdä hänet työtoverinaan. Hän halusi tehdä hänet kaltaisekseen, kuvastimeksi, josta Jumalan kuva heijastuisi. Hän halusi kehittää hänen luonteensa hyviä ominaisuuksia ja pyhittää ne Mestarin palvelukseen. Jos tämä hallitusmies olisi silloin jättäytynyt Kristukselle, hän olisi kasvanut Hänen läsnäolonsa ilmapiirissä. Miten toisenlaiseksi olisikään häneen tulevaisuutensa muodostunut, jos hän olisi tehnyt tällaisen valinnan! AT 498.5

“Yksi sinulta puuttuu”, Jeesus sanoi. “Jos tahdot olla täydellinen, niin mene, myy, mitä sinulla on, ja anna köyhille, niin sinulla on oleva aarre taivaissa, ja tule ja seuraa minua.” Kristus tunsi hallitusmiehen sydämen. Häneltä puuttui vain yksi, mutta se “yksi” oli tärkeä periaate. Hän tarvitsi Jumalan rakkautta sieluunsa. Ellei tätä puutetta korvattaisi, se koituisi hänelle kohtalokkaaksi: koko hänen luontonsa turmeltuisi. Omien halujen tyydyttäminen kasvattaa itsekkyyttä. Jotta hän voisi vastaanottaa Jumalan rakkauden, hänen täytyisi luopua omasta itserakkaudestaan. AT 499.1

Jeesus pani tämän miehen kokeelle. Hän antoi hänen valita taivaallisen aarteen ja maallisen suuruuden välillä. Taivaallinen aarre luvattiin hänelle, jos hän seuraisi Kristusta. Mutta oman minän täytyisi taipua, sen pitäisi alistua Kristuksen hallittavaksi. Itse Jumalan pyhyyttä tarjottiin tälle nuorelle hallitusmiehelle. Hänellä oli etuoikeus tulla Jumalan pojaksi ja yhdessä Kristuksen kanssa taivaallisen aarteen perijäksi. Mutta hänen piti ottaa ristinsä ja seurata Vapahtajaa itsekieltäymyksen tiellä. AT 499.2

Kristuksen sanat hallitusmiehelle sisälsivät todella kehoituksen: “Valitkaa tänä päivänä, ketä tahdotte palvella.” Joos. 24: 15. Valinta jätettiin hänelle. Jeesus toivoi hartaasti hänen kääntymystään. Hän oli osoittanut hänelle hänen luonteensa puutteen, ja seurasi syvästi kiinnostuneena, mikä olisi lopputulos, kun nuorukainen punnitsi kysymystä. Jos hän päättäisi seurata Kristusta, hänen täytyisi kaikessa totella Hänen sanojaan. Hänen pitäisi luopua kunnianhimoisista suunnitelmistaan. Miten vakavin, kaipaavin katsein, hänen sielunsa pelastusta janoten Vapahtaja katsoikaan tähän nuoreen mieheen, toivoen hänen noudattavan Jumalan Hengen kutsua. AT 499.3

Kristus esitti hallitusmiehelle ne ainoat ehdot, joiden avulla hän voisi saavuttaa täydellisen kristillisen luonteen. Hänen sanansa olivat viisauden sanoja, vaikka ne tuntuivat ankarilta ja vaativilta. Niiden vastaanottamisessa ja tottelemisessa oli hallitusmiehen ainoa pelastuksen toivo. Hänen korkealla asemallaan ja omaisuudellaan oli salakavalasti vahingollinen vaikutus hänen luonteeseensa. Jos ne saisivat ylivallan, ne syrjäyttäisivät Jumalan hänen mielestään. Jos hän pidättäisi Jumalalta vähän tai paljon, hän pidättäisi itsellään sellaista, joka vähentäisi hänen siveellistä voimaansa ja kykyjään, sillä jos ihminen kiintyy tämän maailman aarteisiin, niin ne valtaavat hänen mielensä kokonaan, olivatpa ne miten epävarmoja ja arvottomia tahansa. AT 499.4

Hallitusmies huomasi kohta, mitä kaikkea Kristuksen sanat sisälsivät, ja hän tuli murheelliseksi. Jos hän olisi käsittänyt hänelle tarjotun lahjan arvon, hän olisi viipymättä liittynyt Kristuksen seuraajiin. Hän oli juutalaisten kunnioitetun neuvoston jäsen, ja Saatana houkutteli häntä imartelevia tulevaisuudentoiveilla. Hän halusi omistaa taivaallisen aarteen, mutta hän tahtoi nauttia myös niitä ajallisia etuja, joita hänen rikkautensa hänelle toisi. Hän oli murheellinen Jeesuksen asettamien ehtojen vuoksi, sillä hän toivoi iankaikkista elämää, mutta ei ollut halukas antamaan uhria. Iankaikkisen elämän hinta näytti olevan liian suuri, ja hän meni pois murheellisena, “sillä hänellä oli paljon omaisuutta”. AT 500.1

Väite, että hän oli pitänyt Jumalan lain, oli petosta. Hän osoitti, että rikkaus oli hänen epäjumalansa. Hän ei voinut pitää Jumalan käskyjä, kun maailma oli ensi sijalla hänen mielessään. Hän rakasti enemmän Jumalan lahjoja kuin niiden Antajaa. Jeesus oli tarjonnut nuorukaiselle tilaisuuden seurustella Hänen kanssaan. “Seuraa minua”, Hän sanoi. Mutta Vapahtaja ei merkinnyt hänelle niin paljon kuin hänen oma nimensä ihmisten keskuudessa tai hänen omaisuutensa. Hän ei uskaltanut luopua näkyvästä maallisesta aarteestaan saadakseen näkymättömän taivaallisen aarteen. Hän hylkasi hänelle tarjotun iankaikkisen elämän ja meni pois, palvellakseen tätä maailmaa. AT 500.2

Tuhannet joutuvat tähän kokeeseen, valitsemaan Kristuksen ja maailman välillä, ja monet valitsevat maailman. Nuoren hallitusmiehen tavoin he kääntyvät pois Vapahtajan luota sanoen sydämessään: En halua tätä miestä johtajakseni. AT 500.3

Kristuksen menettely tämän nuoren miehen suhteen esitetään havainto-opetuksena. Jumala on antanut meille käyttäytymisohjeen, jota jokaisen Hänen palvelijansa on noudatettava. Se on kuuliaisuus Hänen lakiaan kohtaan, ei pelkästään kirjaimellinen kuuliaisuus, joka tulee elämän sisäiseksi vaikuttimeksi ja näkyy luonteessa. Jumala on ilmoittanut, millainen luonne tulee olla kaikilla, jotka tahtovat tulla Hänen valtakuntansa alamaisiksi. Vain ne, jotka tahtovat tulla Kristuksen työtovereiksi, vain ne, jotka tahtovat sanoa: Herra, kaikki, mitä minulla on ja kaikki, mitä minä olen, on Sinun, tunnustetaan Jumalan pojiksi ja tyttäriksi. Jokaisen tulisi ajatella, mitä merkitsee toivoa pääsevänsä taivaaseen ja kuitenkin kääntyä pois esitettyjen ehtojen tähden. Ajattele, mitä merkitsee sanoa “ei” Kristukselle! Hallitusmies sanoi: “Ei, en voi antaa sinulle kaikkea.” Sanommeko me samoin? Vapahtaja tarjoutuu yhdessä työskentelemään kanssamme siinä työssä, jonka Jumala on antanut tehtäväksemme. Hän tarjoutuu käyttämään Jumalan meille antamia varoja oman työnsä edistämiseen maailmassa. Vain tällä tavalla Hän voi meidät pelastaa. AT 500.4

Hallitusmiehelle oli uskottu omaisuutta, jotta hän osoittautuisi uskolliseksi taloudenhoitajaksi. Hänen tuli käyttää varojaan tarvitseville siunaukseksi. Niin Jumala vieläkin varustaa ihmisiä varoilla, kyvyillä ja tilaisuuksilla, jotta he Hänen apulaisinaan voisivat auttaa köyhiä ja kärsiviä. Se, joka käyttää hänelle uskottuja varoja, niinkuin Jumala toivoo, tulee Vapahtajan työtoveriksi. Hän voittaa sieluja Kristukselle, koska hän on Hänen luonteensa edustaja. AT 501.1

Niiden mielestä, joilla nuoren hallitusmiehen tavoin on hyvä asema ja paljon omaisuutta, saattaa tuntua liian suurelta uhraukselta luopua kaikesta ja seurata Kristusta. Mutta näin on meneteltävä kaikkien, jotka tahtovat tulla Hänen opetuslapsikseen. Kuuliaisuus yksin kelpaa. Alistuminen on Kristuksen opetusten ydin. Usein se esitetään ja teroitetaan mieleen arvovaltaisen käskevältä näyttävää kieltä käyttäen, koska ihmistä ei voida pelastaa mitenkään muutoin kuin leikkaamalla pois kaikki sellainen, mikä, jos se jätetään jäljelle, turmelee koko olemuksen. AT 501.2

Kun Kristuksen seuraajat antavat Herralle takaisin Hänen omansa, he kokoavat aarretta, joka tullaan antamaan heille silloin, kun he saavat kuulla sanat: “Hyvä on, sinä hyvä ja uskollinen palvelija. Mene herrasi iloon.” “Joka Hänelle tarjona olevan ilon sijasta kärsi ristin, häpeästä välittämättä, ja istui Jumalan valtaistuimen oikealle puolelle.” Matt. 25: 23; Hepr. 12: 2. Ilo saada nähdä lunastettuja, iankaikkiseen elämään pelastettuja sieluja, on kaikkien niiden palkkana, jotka astuvat Hänen askeleissaan, joka sanoi: “Seuraa minua. AT 501.3