Aikakausien Toivo

Luku 52—Hyvä paimen

“Ja lampaat seuraavat häntä, sillä ne tuntevat hänen äänensä.” AT 459.1

“Minä olen se hyvä paimen. Hyvä paimen antaa henkensä lammasten edestä.” “Minä olen se hyvä paimen, ja minä tunnen omani, ja minun omani tuntevat minut, niinkuin Isä tuntee minut ja minä tunnen Isän; ja minä annan henkeni lammasten edestä.” AT 459.2

Jälleen Jeesus löysi tien kuulijainsa sydämeen heille tuttujen asioiden avulla. Hän oli verrannut Hengen vaikutusta kylmään, raikkaaseen veteen. Hän oli sanonut olevansa maailman valo, elämän ja ilon lähde luonnolle ja ihmiselle. Nyt Hän kauniissa paimenkuvauksessaan esittää suhteensa niihin, jotka uskovat Häneen. Mikään kuvaus ei ollut Hänen kuulijoilleen tutumpi kuin tämä, ja Kristuksen sanat liittivät sen ainiaaksi Häneen. Aina, kun opetuslapset tästedes näkivät paimenten kaitsevan laumojaan, he muistivat Vapahtajan opetuksen. He näkivät jokaisessa uskollisessa paimenessa Kristuksen. He näkivät jokaisessa avuttomassa ja turvattomassa lampaassa itsensä. AT 459.3

Saman kuvauksen profeetta Jesaja oli soveltanut Messiaan tehtävään seuraavissa lohdullisissa sanoissaan: “Nouse korkealle vuorelle, Siion, sinä ilosanoman tuoja; korota voimakkaasti äänesi, Jerusalem, sinä ilosanoman tuoja. Korota, älä pelkää, sano Juudan kaupungeille: ‘Katso, teidän Jumalanne!’... Niinkuin paimen Hän kaitsee laumaansa, kokoaa karitsat käsivarrellensa ja kantaa niitä sylissään.” Jes. 40: 9 — 11. Daavid oli laulanut: “Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu.” Ps. 23: 1. Ja Pyhä Henki oli julistanut Hesekielin välityksellä: “Ja minä herätän heille yhden paimenen heitä 1 kaitsemaan... Kadonneet minä tahdon etsiä, eksyneet tuoda takaisin, haavoittuneet sitoa, heikkoja vahvistaa... Ja minä teen heidän kanssansa rauhan liiton... Eivätkä he enää ole pakanain ryöstettävinä,... vaan he asuvat turvassa, kenenkään peloittelematta.” Hes. 34: 23, 16, 25, 28. AT 459.4

Kristus sovelsi nämä ennustukset itseensä ja osoitti vastakohdan oman luonteensa ja Israelin johtajien luonteen välillä. Fariseukset olivat juuri karkoittaneet yhden joukostaan, koska hän uskalsi todistaa Kristuksen voimasta. He olivat erottaneet luotaan sielun, jota Hyvä Paimen veti luokseen. Täten he olivat osoittautuneet tietämättömiksi heille uskotusta tehtävästä ja arvottomiksi olemaan lauman paimenina. Nyt Jeesus esitti heille, mikä vastakohta on heidän ja Hyvän Paimenen välillä, ja Hän viittasi itseensä Herran lauman hyvänä hoitajana. Mutta sitä ennen Hän puhui itsestään toisen vertauskuvan muodossa. AT 460.1

Hän sanoi: “Joka ei mene ovesta lammastarhaan, vaan nousee sinne muualta, se on varas ja ryöväri. Mutta joka menee ovesta sisälle, se on lammasten paimen.” Fariseukset eivät käsittäneet, että nämä sanat puhuttiin heitä vastaan. Kun he mielessään miettivät niiden merkitystä, Jeesus sanoi heille suoraan: “Minä olen ovi; jos joku minun kauttani menee sisälle, niin hän pelastuu, ja hän on käyvä sisälle ja käyvä ulos ja löytävä laitumen. Varas ei tule muuta varten kuin varastamaan ja tappamaan ja tuhoamaan. Minä olen tullut, että heillä olisi elämä ja olisi yltäkylläisyys.” AT 460.2

Kristus on ovi Jumalan lammashuoneeseen. Tämän oven kautta kaikki Hänen lapsensa, varhaisimmista ajoista asti, ovat päässeet si- 1 sään. Jeesuksessa, sellaisena kuin Hänet oli näytetty esikuvissa, kuvattu vertauksissa, esitetty profeettojen ilmestyksissä, paljastettu ope- j tuslapsille pidetyissä puheissa ja ihmisille tehdyissä ihmeteoissa, he olivat nähneet “Jumalan Karitsan, joka pois ottaa maailman synnin”, Joh. 1: 29, ja Hänen kauttaan he ovat saatetut Hänen armonsa hoiviin. Monet ovat esittäneet jotakin muuta, mihin maailma voisi uskoa, on keksitty menoja ja järjestelmiä, joiden avulla ihmiset toivovat saavuttavansa sovituksen ja rauhan Jumalan kanssa, ja näin pääsevänsä Hänen laumaansa. Mutta ainoa ovi on Kristus, ja kaikki, jotka ovat asettaneet jotakin muuta Kristuksen paikalle ja koettaneet päästä laumaan jotakin muuta tietä, ovat varkaita ja rosvoja. AT 460.3

Fariseukset eivät olleet tulleet ovesta. He olivat kiivenneet lam- mashuoneeseen jotakin muuta tietä kuin Kristuksen kautta, eivätkä he täyttäneet tosi paimenen tehtävää. Papit ja hallitusmiehet, kirjanoppineet ja fariseukset turmelivat elävät laitumet ja tuhosivat elämän veden lähteet. Oikein kuvailee innoitettu sana noita vääriä paimenia. “Ette ole vahvistaneet heikkoja, ette ole parantaneet sairaita, sitoneet haavoittuneita, tuoneet takaisin eksyneitä, etsineet kadonneita, vaan te olette vallinneet niitä tylysti ja väkivaltaisesti.” Hes. 34: 4. AT 461.1

Kaikkina aikoina filosofit ja oppineet ovat esittäneet maailmalle teorioja sielun tarpeiden tyydyttämiseksi. Jokaisella pakanakansalla on ollut suuret opettajansa ja uskontojärjestelmänsä, jotka ovat tarjonneet muita pelastuskeinoja kuin Kristuksen, kääntäneet ihmisten silmät pois Isän kasvoista ja täyttäneet heidän sydämensä pelolla Häntä kohtaan, joka on antanut heille vain siunausta. Heidän työnsä tarkoituksena on ryöstää Jumalalta se, mikä on Hänen omaansa sekä luomisen että lunastuksen kautta. Nämä väärät opettajat ryöstävät myöskin ihmisiltä. Miljoonia ihmisiä on sidottu vääriin uskontoihin, orjamaisen pelon kahleisiin, tylsään välinpitämättömyyteen, raatamaan vetojuhtien tavoin, vailla toivoa tai iloa elämässä ja tuntien synkkää pelkoa tulevaisuudesta. Vain Jumalan armon evankeliumi voi kohottaa sielun. Jumalan rakkauden ajatteleminen sellaisena, kuin se ilmenee Hänen Pojassaan, liikuttaa sydäntä ja elvyttää sielun voimat paremmin kuin mikään muu. Kristus tuli luodakseen uudelleen Jumalan kuvan ihmisessä, ja jokainen, joka kääntää ihmiset pois Kristuksesta, kääntää heidät pois tosi kehityksen lähteestä, ja riistää heiltä elämän toivon ja tarkoituksen ja autuuden. Sellainen on varas ja rosvo. AT 461.2

“Joka menee ovesta sisälle, se on lammasten paimen.” Kristus on sekä ovi että paimen. Hän menee sisään itsensä kautta. Oman uhrinsa kautta Hänestä tulee lammasten paimen. “Hänelle ovenvartija avaa, ja lampaat kuulevat Hänen ääntänsä; ja Hän kutsuu omat lampaansa nimeltä ja vie heidät ulos. Ja laskettuaan kaikki omansa ulos Hän kulkee niiden edellä, ja lampaat seuraavat Häntä, sillä ne tuntevat Hänen äänensä.” tulemaan Hänen paimenhoivaansa. Hän sanoo: “Minun lampaani 1 kuulevat minun ääntäni, ja minä tunnen ne, ja ne seuraavat minua.” I Hän huolehtii jokaisesta aivankuin ei muita olisi koko maailmassa. I AT 461.3

“Hän kutsuu omat lampaansa nimeltä ja vie heidät ulos... Ja 1 lampaat seuraavat häntä, sillä ne tuntevat hänen äänensä.” Itämailla I paimen ei aja lampaitaan. Hänen ei tarvitse käyttää väkivaltaa tai ]herättää pelkoa, vaan hän kulkee edellä kutsuen niitä. Ne tuntevat hänen äänensä ja tottelevat kutsua. Samoin tekee Vapahtaja-Paimen I lampailleen. Raamattu sanoo: “Sinä kuljetit kansasi niinkuin lam- il maslauman Mooseksen ja Aaronin kädellä.” Jeesus sanoo profeetan välityksellä: “Iankaikkisella rakkaudella minä olen sinua rakastanut, sentähden minä olen vetänyt sinua puoleeni armosta.” Hän ei pakota ketään seuraamaan itseään. Hän lausuu: “Ihmissiteillä minä heitä vedin, rakkauden köysillä.” Ps. 77: 20; Jer. 31: 3; Hoos. 11: 4. AT 464.1

Ei rangaistuksen pelko tai iankaikkisen elämän toivo saa Kristuksen opetuslapsia seuraamaan Häntä. He näkevät Vapahtajan verrattoman rakkauden, joka ilmeni koko Hänen maallisen vaelluksensa aikana Beetlehemin seimeltä Golgatan ristille, ja Hänen näkemisensä kiinnittää heidät Häneen, se hellyttää. Ja valtaa sielun. Rakkaus syt- tyy katselijain sydämessä. He kuulevat Hänen äänensä ja seuraavat Häntä. AT 464.2

Kuten paimen kulkee laumansa edellä kohdaten itse matkan vaarat, niin Jeesuskin tekee kansalleen. “Ja laskettuaan kaikki omansa ulos Hän kulkee niiden edellä.” Taivaan tien pyhittävät Vapahtajan askelet. Polku voi olla jyrkkä ja rosoinen, mutta Jeesus on kulkenut sen. Hänen jalkansa ovat polkeneet pistävät orjantappurat maahan, jotta polku olisi meille helpompi. Hän on itse kantanut jokaisen taakan, jota meitä kutsutaan kantamaan. AT 464.3

Vaikka Hän nyt on noussut Jumalan luo ja istuu maailmankaikkeuden valtaistuimella, ei Hän ole vähääkään menettänyt säälivää luontoaan. Sama hellä, myötätuntoinen sydän on tänäänkin avoinna kaikille ihmiskunnan tuskille. Tänä päivänä Hän ojentaa lävistetyn kätensä siunatakseen vielä runsaammin kansaansa, joka on maailmassa. “He eivät ikinä huku, eikä kukaan ryöstä heitä minun kädestäni.” Sielu, joka on jättäytynyt Kristukselle, on Hänen silmissään kalliimpi kuin koko maailma. Vapahtaja olisi kärsinyt Golgatan tuskat, jotta yksi ainoa ihminen olisi pelastunut Hänen valtakuntaansa. Hän ei koskaan jätä yhtäkään, jonka puolesta Hän kuoli. Elleivät Hänen seuraajansa halua jättää Häntä, Hän pitää heistä kiinni. AT 464.4

Kaikissa koettelemuksissamme meillä on pettämätön auttaja. Hän ei jätä meitä yksin kamppailemaan kiusausten kanssa, taistelemaan pahaa vastaan ja lopulta sortumaan taakkojen ja surujen alle. Vaikka Hän nyt on kätketty kuolevaiselta katseeltamme, voimme uskon korvin kuulla Hänen sanovan: “Älä pelkää, minä olen kanssasi.” “Ja minä elän; ja minä olin kuollut, ja katso, minä elän aina ja iankaikkisesti.” Ilm. 1: 18. Minä olen kestänyt sinun surusi, kokenut taistelusi, kohdannut kiusauksesi. Minä tunnen kyyneleesi, sillä minäkin olen itkenyt. Tunnen surut, jotka ovat liian syvällä kuiskattaviksi ihmiskorvaan. Älä luule olevasi yksin ja hylätty. Vaikkei tuskasi herättäisi vähääkään vastakaikua yhdessäkään sydämessä täällä maailmassa, niin katso minuun, ja sinä saat elää. “Sillä vuoret väistykööt ja kukkulat horjukoot, mutta minun armoni ei sinusta väisty, eikä minun rauhanliittoni horju, sanoo Herra, sinun armahtajasi.” Jes. 54: 10. AT 465.1

Vaikka paimen rakastaa suuresti laumaansa, niin Jeesus rakastaa poikiaan ja tyttäriään vielä enemmän. Hän ei ole vain paimen, Hän on meidän “iankaikkinen Isämme”. Ja Hän sanoo: “Minä tunnen omani, ja minun omani tuntevat minut, niinkuin Isä tuntee minut ja minä tunnen Isän.” Joh. 10: 14. Millainen ajatus tässä esitetäänkään: ainosyntyinen Poika, joka on Isän helmassa, jonka Jumala on sanonut olevan Hänen “lähimmän miehensä”, (Sak. 13: 7) — yhteyttä Hänen ja iankaikkisen Jumalan välillä käytetään kuvaamaan yhteyttä Kristuksen ja Hänen lastensa välillä täällä maailmassa! AT 465.2

Jeesus rakastaa meitä, koska Hänen Isänsä on meidät Hänelle lahjoittanut ja me olemme Hänen työnsä palkka. Hän rakastaa meitä omina lapsinaan. Lukijani, Hän rakastaa juuri sinua. Ei taivaskaan voi antaa mitään suurempaa tai parempaa. Ole siis turvallisin mielin. AT 465.3

Jeesus ajatteli myös niitä sieluja kaikkialla maailmassa, jotka väärät paimenet ovat johtaneet harhaan. Ne, jotka Hän halusi koota laitumensa lampaiksi, olivat hajallaan susien keskellä, ja Hän sanoi: “Minulla on myös muita lampaita, jotka eivät ole tästä lammastarhasta; myös niitä tulee minun johdattaa, ja ne saavat kuulla minun ääneni: ja on oleva yksi lauma ja yksi paimen.” Joh. 10: 16. AT 465.4

“Sentähden Isä minua rakastaa, koska minä annan henkeni, että minä sen jälleen ottaisin.” Tämä merkitsee, että Isäni on niin rakastanut sinua, että Hän rakastaa minuakin enemmän, koska annoin henkeni lunastaakseni sinut. Tullessani sinun sijaiseksesi ja takaajaksesi, antamalla henkeni alttiiksi, kantamalla velkasi ja rikkomuksesi olen tullut rakkaammaksi Isälleni. AT 465.5

“Minä annan henkeni, että minä sen jälleen ottaisin. Ei kukaan sitä minulta ota, vaan minä annan sen itsestäni. Minulla on valta antaa se, ja minulla on valta ottaa se jälleen.” Ihmisperheen jäsenenä Hän oli kuolevainen, Jumalana Hän oli elämän lähde maailmalle. Hän olisi voinut vastustaa kuolemaa ja kieltäytyä alistumasta sen valtaan, mutta vapaaehtoisesti Hän antoi henkensä, tuodakseen valoon elämän ja katoamattomuuden. Hän kantoi maailman synnit, kärsi sen kirouksen ja antoi henkensä uhriksi, jotteivät ihmiset kuolisi iankaikkisesti. “Totisesti, meidän sairautemme Hän kantoi, meidän kipumme Hän sälytti päällensä... Hän on haavoitettu meidän rikkomustemme tähden, runneltu meidän pahain tekojemme tähden. Rangaistus oli Hänen päällänsä, että meillä rauha olisi, ja Hänen haavainsa kautta me olemme paratut. Me vaelsimme kaikki eksyksissä niinkuin lampaat, kukin meistä poikkesi omalle tielleen. Mutta Herra heitti Hänen päällensä kaikkien meidän syntivelkamme.” Jes. 53: 4-6. AT 466.1