Aikakausien Toivo

Luku 6—Tähden johtaessa

“Me näimme hänen tähtensä itäisillä mailla ja olemme tulleet häntä kumartamaan.” AT 43.1

“Kun Jeesus oli syntynyt Juudean Beetlehemissä kuningas Herodeksen aikana, niin katso, tietäjiä tuli itäisiltä mailta Jerusalemiin, ja he sanoivat: ‘Missä on se äsken syntynyt juutalaisten kuningas? Sillä me näimme Hänen tähtensä itäisillä mailla ja olemme tulleet Häntä kumartamaan!’” AT 43.2

Idän tietäjät olivat filosofeja. He muodostivat suuren ja vaikutusvaltaisen luokan, johon kuului jalosyntyisiä miehiä ja joka omisti paljon sekä rikkautta että tietoa. Näiden joukossa oli monia, jotka pettivät herkkäuskoista kansaa. Toiset taas olivat rehellisiä miehiä, jotka tutkivat Kaitselmuksen merkkejä luonnossa ja joita kunnioitettiin heidän puhtautensa ja viisautensa tähden. Tällaisia olivat ne viisaat miehet, jotka tulivat Jeesuksen luo. AT 43.3

Jumalan valo loistaa aina pakanuuden pimeyden keskellä. Kun nämä tietäjät tutkivat tähtitaivasta ja koettivat päästä salaisuuksien perille, joita on kätkettynä tähtien tuikkeeseen, he katselivat Luojan kirkkautta. Etsiessään tarkempaa tietoa he ryhtyivät tutkimaan heprealaisia kirjoituksia. Heidän omassa maassaan oli säilynyt profeetallisia kirjoituksia, jotka ennustivat jumalallisen opettajan tuloa. Bileam kuului tietäjiin, vaikka hän kerran oli Jumalan profeetta. Pyhän Hengen kautta hän oli ennustanut Israelin kukoistuksen ja Messiaan ilmestymisen, ja hänen ennustuksensa olivat perimätietona kulkeneet vuosisadasta toiseen. Mutta Vanhassa testamentissa Vapahtajan tulo oli ilmaistu vielä selvemmin. Tietäjät lukivat iloiten, että Hänen tulonsa oli lähellä ja että koko maailma täyttyisi Herran kunnian tunnosta. AT 43.4

Tietäjät olivat nähneet salaperäisen valon taivaalla sinä yönä, jolloin Jumalan kirkkaus valaisi Beetlehemin kukkulat. Kun valo katosi, ilmestyi näkyviin loistava tähti, joka viipyi taivaalla. Se ei ollut kiintotähti eikä planeetta, ja ilmiö herätti mitä suurinta mielenkiintoa. Tuo tähti oli kaukainen, loistava enkelijoukko, mutta sitä eivät viisaat miehet tienneet. Kuitenkin heistä tuntui, että tuo tähti oli heille erikoisen tärkeä. He neuvottelivat pappien ja filosofien kanssa ja tutkivat vanhoja kirjakääröjä. Bileamin ennustus oli kuulunut: “Tähti nousee Jaakobista, ja valtikka kohoaa Israelista.” 4 Moos. 24: 17. Olisiko tämä outo tähti lähetetty tuon Luvatun sanansaattajaksi? Tietäjät olivat iloiten ottaneet vastaan taivaasta tulleen totuuden valon, joka nyt loisti heille kirkkaammin sätein. Unessa heitä kehoitettiin lähtemään etsimään vastasyntynyttä ruhtinasta. AT 44.1

Kuten Aabraham Jumalan käskystä lähti “tietämättä, minne oli saapuva”, Hepr. 11: 8 ja kuten Israel uskon kautta seurasi pilvipat- sasta luvattuun maahan, niin nämä pakanatkin lähtivät löytääkseen luvatun Vapahtajan. Itämailla oli runsaasti kalliita aarteita, eivätkä tietäjät lähteneet matkaan tyhjin käsin. Oli tapana antaa lahjoja kunnioituksen osoitukseksi ruhtinaille ja muille arvohenkilöille, ja nyt maan kalleimmat lahjat vietiin uhreiksi Hänelle, jossa kaikki maan sukukunnat tulevat siunatuiksi. Heidän oli välttämätöntä matkustaa yöllä pitääkseen tähden näkyvissään, mutta aikansa kuluksi he toistivat perinteellisiä sanontoja ja profeetallisia lausuntoja, jotka koskivat Häntä, jota he etsivät. Joka kerran pysähtyessään lepäämään he tutkivat ennustuksia, ja heissä yhä vahvistui vakaumus, että he olivat Jumalan johdossa. Samalla kun heillä oli tähti edessään ulkonaisena merkkinä, heillä oli myös sisäinen Pyhän Hengen todistus, joka rohkaisi heidän mieltään ja elvytti heidän toivoaan. Vaikka matka oli pitkä, se oli heille onnellinen. AT 44.2

He olivat jo saapuneet Israelin maahan ja laskeutuivat Öljyvuorta alas Jerusalem näkyvissään, kun katso, tähti, joka on johtanut heitä koko vaivalloisen matkan, pysähtyy temppelin päälle ja hetken kuluttua katoaa heidän näkyvistään. Innokkain askelin he rientävät eteenpäin odottaen saavansa kuulla tiedon Messiaan syntymästä iloisena sanomana jokaisen huulilta. Mutta he kyselevät turhaan. Saapuessaan pyhään kaupunkiin he suuntaavat kulkunsa temppeliin. Hämmästyksekseen he eivät löydä ketään, joka näyttäisi tietävän jotakin vastasyntyneestä kuninkaasta. Heidän kysymyksensä eivät aiheuta mitään ilon ilmauksia, vaan pikemminkin epäilystä ja pelkoa, johon sekaantuu ylenkatsetta. AT 44.3

Papit noudattavat perimätapojaan. He ylistävät omaa uskontoaan ja omaa hurskauttaan, julistaen kreikkalaiset ja roomalaiset pakanoiksi ja suurimmiksi syntisiksi. Tietäjät eivät ole epäjumalanpalvelijoita, ja Jumalan silmissä he ovat paljon korkeammalla kuin nämä, jotka tunnustautuvat Hänen palvelijoikseen. Kuitenkin juutalaiset pitävät heitä pakanoina. Heidän innokkaat kyselynsä eivät löydä mitään vastakaikua edes niiden joukossa, jotka on määrätty selittämään pyhiä ennustuksia. AT 45.1

Sanoma tietäjien tulosta levisi nopeasti yli Jerusalemin. Heidän outo asiansa herätti kiihtymystä kansan keskuudessa, joka tunkeutui kuningas Herodeksen palatsiin. Tieto mahdollisesta kilpailijasta hätkähdytti ilkeää eedomilaista. Lukemattomat murhat olivat tahranneet hänen tiensä valtaistuimelle. Kansa, jota hän hallitsi, vihasi häntä, koska hän oli vierasta veriheimoa. Rooman suosio oli hänen ainoa turvansa. Mutta tällä uudella ruhtinaalla oli suuremmat vaatimukset. Hän oli syntynyt kuningaskuntaa varten. AT 45.2

Herodes epäili, että papit juonittelisivat muukalaisten kanssa he- rättääkseen yleisen mellakan ja syöstäkseen hänet valtaistuimelta. Hän säläsi kuitenkin epäilyksensä päättäen tuhota heidän suunnitelmansa vielä suuremmalla viekkaudella. Hän kutsui kokoon ylipapit ja kirjanoppineet ja kyseli heiltä, mitä heidän pyhät kirjansa opettivat Messiaan syntymäpaikasta. AT 45.3

Tämä vallananastajan tiedustelu, joka tehtiin muukalaisten pyynnöstä, loukkasi juutalaisten opettajien ylpeyttä. Välinpitämättömyys, jolla he ryhtyivät tutkimaan ennustuskääröjään, raivostutti kateellista tyrannia. Hän ajatteli heidän yrittävän salata tietonsa asiasta. Arvovallalla, jota he eivät uskaltaneet vastustaa, hän käski heidän tarkkaan tutkia ja ilmoittaa hänelle odottamansa kuninkaan syntymäpaikan. “He sanoivat hänelle: ‘Juudean Beetlehemissä; sillä näin on kirjoitettu profeetan kautta: AT 46.1

Ja sinä Beetlehem,
sinä Juudan seutu,
et suinkaan ole vähäisin
Juudan ruhtinasten joukossa,
sillä sinusta on lähtevä hallitsija,
joka kaitsee minun kansaani Israelia.’” AT 46.2

Nyt Herodes kutsui salaa tietäjät keskustelemaan kanssaan. Hänen sielussaan raivosi vihan ja pelon myrsky, mutta hän säilytti tyynen muodon ja otti vieraat kohteliaasti vastaan. Hän tiedusteli, mihin aikaan tähti oli ilmestynyt ja tunnusti tervehtivänsä iloiten tietoa Kristuksen syntymästä. Hän pyysi vieraitaan: “Menkää ja tiedustelkaa tarkasti lasta; ja kun sen löydätte, niin ilmoittakaa minulle, että minäkin tulisin Häntä kumartamaan.” Näin sanottuaan hän päästi heidät lähtemään Beetlehemiin. AT 46.3

Jerusalemin papit ja vanhimmat eivät olleet niin tietämättömiä Jeesuksen syntymästä, kuin miltä he näyttivät. Tieto enkelien käynnistä paimenien luona oli saapunut Jerusalemiin, mutta rabbiinit eivät olleet pitäneet sitä huomionsa arvoisena. He olisivat itse voineet löytää Jeesuksen ja olla valmiit johtamaan tietäjät Hänen syntymäpaikkaansa, mutta sensijaan viisaat miehet tulivat kiinnittämään heidän huomiotaan Messiaan syntymään. “Missä on se äsken syntynyt juutalaisten kuningas?” he sanoivat. “Sillä me näimme Hänen tähtensä itäisillä mailla ja olemme tulleet Häntä kumartamaan.” AT 46.4

Nyt ylpeys ja kateus sulkivat valolta tien. Jos paimenten ja viisasten miesten kertomuksia uskottaisiin, ne saattaisivat papit ja rabbiinit sangen tukalaan asemaan osoittamalla, että he eivät pystyneet Jumalan totuuksien tulkeiksi. Nämä etevät opettajat eivät halunneet alistua niiden opetettaviksi, joita he nimittivät pakanoiksi. He sanoivat, ettei voinut olla mahdollista, että Jumala olisi sivuuttanut heidät ilmoittaakseen asian tietämättömille paimenille tai ympärileikkaamattomille pakanoille. He päättivät suhtautua ylenkatseellisesti niihin kertomuksiin, jotka kiihottivat kuningas Herodesta ja koko Jerusalemia. He eivät edes halunneet mennä Beetlehemiin katsomaan, oliko asia niin. Ja he koettivat saada kansaa pitämään mielenkiintoa Jeesusta kohtaan kiihkomielisenä intoiluna. Tästä hetkestä alkaen papit ja rabbiinit kielsivät Jeesuksen. Tästä alkaen heidän ylpeytensä ja itsepäisyytensä kasvoi voimakkaaksi vihaksi Vapahtajaa kohtaan. Samalla kun Jumala avasi tien pakanoille, juutalaiset johtajat sulkivat sen itse itseltään. AT 46.5

Viisaat miehet läksivät yksinään Jerusalemista. Yön varjot lankesivat heidän astuessaan ulos portista, mutta suureksi ilokseen he näkivät jälleen tähden, joka ohjasi heidät Beetlehemiin. He eivät olleet saaneet mitään sellaista tietoa Jeesuksen alhaisesta syntyperästä, kuin paimenille oli annettu. Pitkän matkansa jälkeen he olivat olleet pettyneet juutalaisten johtajien välinpitämättömyydestä ja lähteneet Jerusalemista vähemmän luottavaisina, kuin he olivat sinne tulleet. Beetlehemissä he eivät löytäneet mitään kuninkaallista vartiota suojaamassa äskensyntynyttä kuningasta. Ei ketään maailman kunnioittamista miehistä ollut Hänen luonaan kunniatervehdyksellä. Jeesuksen kehtona oli seimi. Hänen vanhempansa, kouluakäymättömät maalaiset, olivat Hänen ainoat vartijansa. Olisiko tämä se, josta oli kirjoitettu, että Hän “kohottaisi ennalleen Jaakobin sukukunnat” ja “toisi takaisin Israelin säilyneet”, joka olisi “pakanain valkeudeksi” ja “pelastukseksi maan ääriin asti”? Jes. 49: 6. AT 47.1

“Niin he menivät huoneeseen ja näkivät lapsen ynnä Marian, hänen äitinsä. Ja he lankesivat maahan ja kumarsivat Häntä.” Jeesuksen halvan muodon takana he tunsivat jumaluuden läsnäolon. He antoivat sydämensä Hänelle omana Vapahtajanaan, ja sitten ottivat esiin lahjansa: “kultaa ja suitsuketta ja mirhaa”. Millainen usko heillä olikaan! Näistä Idän viisaista olisi voitu sanoa, kuten myöhemmin roomalaisesta sadanpäämiehestä: “En ole kenelläkään Israelissa löytänyt näin suurta uskoa.” Matt. 8: 10. AT 47.2

Tietäjät eivät olleet huomanneet Herodeksen aikeita Jeesusta kohtaan. Kun heidän matkansa tarkoitus oli täytetty, he valmistautuivat palaamaan Jerusalemiin, aikoen kertoa Herodekselle matkansa onnistumisesta. Mutta unessa he saivat Jumalalta varoituksen, etteivät olisi enää missään tekemisissä Herodeksen kanssa. Palaamatta Jerusalemiin he lähtivät toista tietä omalle maalleen. AT 47.3

Samalla tavalla Joosef sai kehoituksen paeta Egyptiin Marian ja lapsen kanssa. Ja enkeli sanoi: “Ole siellä siihen asti, kun minä sinulle sanon; sillä Herodes on etsivä lasta surmatakseen Hänet.” Joosef tot- teli viivyttelemättä, lähtien yöllä matkaan turvallisempaan paikkaan. AT 47.4

Tietäjien välityksellä Jumala oli kiinnittänyt Juudan kansan huomion Poikansa syntymään. Heidän tiedustelunsa Jerusalemissa, yleinen mielenkiinto, joka virisi, vieläpä Herodeksen kateus, joka pakotti papit ja rabbiinit kiinnittämään asiaan huomiota, suuntasi mielet Messiasta koskeviin ennustuksiin ja siihen suureen tapahtumaan, joka juuri oli sattunut. AT 47.5

Saatana halusi estää jumalallisen valon loistamasta maailmaan, ja hän käytti kaiken viekkautensa tuhotakseen Vapahtajan. Mutta Hän, joka ei torku eikä makaa, valvoi rakasta Poikaansa. Hän, joka antoi sataa mannaa taivaasta Israelille ja ruokki Elian nälänhädän vallitessa, valmisti pakanamaassa turvapaikan Marialle ja Jeesuslapselle. Ja pakanamaasta tulleiden tietäjien lahjojen avulla Herra hankki varoja Egyptinmatkaa ja vieraassa maassa oleskelua varten. AT 48.1

Tietäjät olivat olleet ensimmäisten joukossa lausumassa Vapahtajan tervetulleeksi. Heidän lahjansa oli ensimmäinen, joka laskettiin Hänen jalkojensa juureen. Ja millainen etuoikeus heille tarjoutuikaan palvella tuon lahjan avulla! Jumala kunnioittaa rakastavasta sydämestä annettua uhria, käyttäen sen tehokkaimmalla tavalla palve- luksekseen. Jos olemme antaneet sydämemme Jeesukselle, meidän on myös tuotava lahjamme Hänelle. Kultamme ja hopeamme, kallein maallinen omaisuutemme, korkeimmat henkiset ja hengelliset lahjamme on alttiisti annettava Hänelle, joka on meitä rakastanut ja antanut itsensä meidän puolestamme. AT 48.2

Herodes odotti Jerusalemissa kärsimättömästi tietäjien paluuta. Kun aika kului, eikä heitä näkynyt, hänen epäilyksensä heräsivät. Rabbiinien haluttomuus ilmaista Messiaan syntymäpaikkaa näytti osoittavan, että he olivat päässeet hänen suunnitelmansa perille ja että tietäjät olivat tahallaan välttäneet häntä. Tämä ajatus raivostutti häntä. Viekkaus oli pettänyt, mutta väkivalta oli jäljellä. Hän tekisi tästä lapsikuninkaasta varoittavan esimerkin. Nuo ylpeät juutalaiset saisivat nähdä, mikä heitä odottaisi, jos he yrittäisivät asettaa hallitsijan valtaistuimelle. AT 48.3

Sotilaita lähetettiin heti Beetlehemiin, ja heidän käskettiin surmata kaikki kaksivuotiaat ja sitä nuoremmat poikalapset. Daavidin kaupungin hiljaiset kodit saivat olla niiden kauhunäkyjen todistajia, jotka kuusisataa vuotta aikaisemmin oli näytetty profeetalle. “Ääni kuuluu Raamasta, itku ja iso parku; Raakel itkee lapsiansa eikä lohdutuksesta huoli, kun heitä ei enää ole.” AT 48.4

Tämän onnettomuuden juutalaiset olivat itse tuottaneet itsellensä. Jos he uskollisesti ja nöyrästi olisivat vaeltaneet Jumalan edessä, Hän olisi erikoisella tavalla tehnyt kuninkaan vihan tehottomaksi heitä kohtaan. Mutta he olivat synneillään erottaneet itsensä Jumalasta ja hyljänneet Pyhän Hengen, joka oli heidän ainoa suojansa. He eivät olleet tutkineet kirjoituksia haluten alistua Jumalan tahtoon. He olivat etsineet ennustuksia, jotka voitaisiin tulkita heidän omaksi kunniakseen ja osoitukseksi siitä, kuinka Jumala halveksi kaikkia muita kansoja. Heidän suurin kerskauksensa oli se, että Messias tulisi kuninkaana, joka voittaisi vihollisensa ja vihassaan tallaisi pakanat. Täten he olivat kiihottaneet hallitsijainsa vihaa. Sen avulla, että he tulkitsivat väärin Kristuksen tehtävän, Saatanan tarkoitus oli ollut tuhota Vapahtaja, mutta sensijaan tuho kohtasikin heitä itseään. AT 48.5

Tämä julma teko oli viimeisiä niistä teoista, jotka synkensivät Herodeksen elämän. Pian lastenmurhan jälkeen hän itse joutui tuomion alaiseksi, jota ei kukaan voi välttää. Hän kuoli kauhean kuoleman. AT 50.1

Joosefia, joka vielä oli Egyptissä, käski Jumalan enkeli nyt palaamaan Israelin maahan. Pitäen Jeesusta Daavidin istuimen perijänä Joosef halusi asettua asumaan Beetlehemiin, mutta kuultuaan, että Arkelaus hallitsi Juudeaa isänsä jälkeen, hän pelkäsi, että poika toteuttaisi isänsä aikomukset Kristusta kohtaan. Kaikista Herodeksen pojista Arkelaus eniten muistutti isäänsä luonteeltaan. Jo hänen hallitsijaksi tullessaan oli Jerusalemissa ollut kapina, ja roomalaiset sotilaat olivat surmanneet tuhansia juutalaisia. AT 50.2

Jälleen Joosefille neuvottiin turvallinen paikka. Hän palasi Nasaretiin, entiseen kotiinsa, ja täällä Jeesus asui noin kolmekymmentä vuotta, “että kävisi toteen, mikä profeettain kautta on puhuttu: ‘Hän on kutsuttava Nasaretilaiseksi.’” Galilea oli myös erään Herodeksen pojan hallinnassa, mutta siellä oli paljon enemmän muukalaista asutusta kuin Juudeassa. Tästä johtuen siellä kiinnitettiin vähemmän huomiota juutalaisten erikoisiin asioihin, ja oli vähemmän luultavaa, että Jeesuksen vaatimukset herättäisivät vallanpitäjien kateutta. AT 50.3

Tällaisen vastaanoton Vapahtaja sai maailmaan tullessaan. Va- pahtaja-lapselle ei näyttänyt olevan mitään lepo- tai turvapaikkaa. Jumala ei voinut uskoa rakasta Poikaansa ihmisten käsiin, ei edes suorittaessaan heidän pelastustyötään. Hän antoi enkeleille tehtäväksi seurata Jeesusta ja suojella Häntä, kunnes Hän päättäisi tehtävänsä maan päällä ja saisi surmansa niiden kautta, joita Hän tuli pelastamaan. AT 50.4