SUURI TAISTELU valon ja pimeyden välillä

Totuuden puolustaja

Luther alkoi nyt rohkeasti taistella totuuden puolesta. Vakavana ja juhlallisena hänen äänensä kuului saarnatuolista, kun hän varoitti kansaa. Hän esitti sille synnin inhottavan luonteen ja opetti, että ihmisen on mahdotonta omilla töillään vähentää sen synnillisyyttä tai välttää sen rangaistusta. Ei mikään muu kuin katumus, kääntyminen Jumalan puoleen ja usko Kristukseen voi pelastaa syntistä. Kristuksen armoa ei voi ostaa; se on vapaa lahja. Hän neuvoi kansaa, ettei se ostaisi aneita, vaan katsoisi uskossa ristiinnaulittuun Vapahtajaan. Hän kertoi, mikä tuskallinen kokemus hänelle itselleen oli tullut, kun hän itsensä nöyryyttämisen ja katumusharjoitusten kautta turhaan koetti saada pelastusta, ja vakuutti kuulijoilleen, että hän löysi rauhan ja ilon kääntämällä katseensa pois itsestään ja uskomalla Kristukseen. ST 132.4

Kun Tetzel yhä jatkoi kaupankäyntiään ja häpeällisten vaatimustensa esittämistä, päätti Luther ryhtyä voimakkaammin vastustamaan näitä huutavia väärinkäytöksiä. Tilaisuus ilmaantui pian. Wittenbergin linnankirkossa oli monta pyhäinjäännöstä, joita määrättyinä juhlapäivinä näytettiin kansalle, ja kaikille, jotka silloin kävivät kirkossa ja tunnustivat syntinsä, myönnettiin täydellinen syntien anteeksianto. Tästä syystä sinne meni niinä päivinä paljon kansaa. Yksi suurimmista juhlapäivistä, pyhäinpäivä, lähestyi. Liittyen juhlakansaan Luther jo edellisenä päivänä meni kirkolle ja naulasi sen ovelle paperin, jossa oli yhdeksän- kymmentäviisi väitettä aneoppia vastaan. Hän selitti olevansa valmis Seuraavana päivänä yliopistossa puolustamaan näitä väitteitä kaikkia niitä vastaan, jotka pitivät soveliaana hyökätä niiden kimppun. ST 133.1

Hänen väitteensä herättivät yleistä huomiota. Niitä luettiin yhä uudelleen ja niitä toistettiin kaikkialla. Yliopistossa ja koko kaupungissa syntyi suuri liike. Nämä väitteet osoittivat, ettei paaville eikä muillekaan ihmisille ollut koskaan annettu valtaa antaa syntejä anteeksi tai lieventää niiden rangaistusta. Koko anejärjestelmä oli narripeliä — kansan taikauskoa hyväkseen käyttävä rahanpuristuskeino — saatanan juoni niiden sielujen tuhoamiseksi, jotka luottivat sen valheellisiin vaatimuksiin. Väitteistä ilmeni myös selvästi, että kirkon kallein aarre on Kristuksen evankeliumi, ja että siinä ilmaantuva Jumalan armo annetaan vapaasti kaikille, jotka sitä etsivät katuen, kääntyen ja uskoen. ST 133.2