SUURI TAISTELU valon ja pimeyden välillä

19. Luku—Pimeys hälvenee

“Minä johdatan sokeat tietä, jota eivät tunne... Minä muutan pimeyden heidän edellään valkeudeksi...” ST 330.1

Jumalan työ maailmassa on aikakaudesta toiseen huomiota herättävällä tavalla samanlaista jokaisessa suuressa uskonpuhdistuksessa ja hengellisessä herätysliikkeessä. Ne periaatteet, joiden mukaan Jumala kohtelee ihmisiä, ovat aina samat. Aikamme tärkeillä liikkeillä on vastineensa menneen ajan tärkeissä liikkeissä, ja seurakunnan kokemus menneisyydessä antaa arvokkaita opetuksia meidän ajallemme. ST 330.2

Mikään totuus ei ole Raamatussa esitetty selvemmin kuin se, että Jumala Pyhän Henkensä kautta erikoisesti johtaa palvelijoitaan maan päällä pelastustyön edistämistä tarkoittavissa suurissa liikkeissä. Ihmiset ovat Jumalan kädessä välikappaleita, joita hän käyttää toteuttaessaan armollisia suunnitelmiaan. Kullakin on oma työosuutensa, ja kukin saa aikansa tarpeiden mukaan sen valomäärän, joka tekee hänet kykeneväksi suorittamaan Jumalan hänelle antaman työn. Mutta ei yksikään ihminen, kuinka suuresti taivaan kunnioittama hän lieneekin, ole koskaan täydellisesti ymmärtänyt suurta pelastussuunnitelmaa, eikä edes oman aikansa uskonnollista työtä koskevaa Jumalan tarkoitusta. Ihmiset eivät täysin ymmärrä, mitä Jumala tahtoo toimittaa sen työn kautta, jonka hän antaa heidän suoritettavakseen; he eivät käsitä Jumalan nimessä julistamansa sanoman täyttä kantavuutta. ST 330.3

“Sinäkö käsittäisit Jumalan tutkimattomuuden tahi pääsisit Kaikkivaltiaan täydellisyydestä perille?” “Sillä minun ajatukseni eivät ole teidän ajatuksianne, eivätkä teidän tienne ole minun teitäni, sanoo Herra. Vaan niin paljon korkeampi kuin taivas on maata, ovat minun tieni korkeammat teidän teitänne ja minun ajatukseni teidän ajatuksianne.” “Minä olen Jumala, eikä ole minun vertaistani. Minä ilmoitan alusta asti, mitä tuleva on, ammoisia aikoja ennen, mitä ei vielä ole tapahtunut.” Job. 11: 7; Jes. 55: 8, 9; 46: 9, 10. ST 330.4

Profeetatkaan, joille oli suotu Hengen erikoinen valo, eivät täysin ymmärtäneet heille annettujen ilmestysten merkitystä. Se oli selviävä ajan kuluessa sitä mukaa kuin Jumalan kansa tarvitsi niissä olevaa opetusta. ST 331.1

Kirjoittaessaan evankeliumin kautta ilmoitetusta pelastuksesta Pietari sanoo: “Sitä pelastusta ovat etsineet ja tutkineet profeetat, jotka ovat ennustaneet teidän osaksenne tulevasta armosta, ovat tutkineet, mihin tai millaiseen aikaan heissä oleva Kristuksen henki viittasi, edeltäpäin todistaessaan Kristusta kohtaavista kärsimyksistä ja niiden jälkeen tulevasta kunniasta. Ja heille, koska he eivät palvelleet itseänsä, vaan teitä, ilmoitettiin se, mikä nyt on teille julistettu.” ST 331.2

Mutta vaikka profeettojen ei suotu täysin ymmärtää heille ilmoitettuja asioita, he koettivat innokkaasti saada kaiken sen valon, minkä Jumala oli halunnut varata heille. He “etsivät ja tutkivat, mihin tai millaiseen aikaan heissä oleva Kristuksen henki viittasi”. Mikä opetus tämä onkaan kristillisenä aikana elävälle Jumalan kansalle, jonka hyväksi Jumala antoi palvelijoilleen nämä ennustukset! “Heille, koska he eivät palvelleet itseänsä, vaan teitä, ilmoitettiin se, mikä nyt on teille julistettu.” Katsokaa noita pyhiä Jumalan miehiä heidän tutkiessaan ilmestyksiä, jotka oli annettu heille sellaisia sukupolvia varten, jotka eivät vielä olleet syntyneet. Verratkaa heidän pyhää intoaan siihen välinpitämättömyyteen, jota myöhempien aikojen eduista osallistuneet ovat osoittaneet tätä taivaan lahjaa kohtaan. Mikä nuhde se onkaan tuolle veltolle, maailmaa rakastavalle yliolkaisuudelle, joka tyytyy selittämään, ettei ennustuksia voi ymmärtää! ST 331.3