Patriarkat Ja Profeetat

32/75

Luku 31—Naadabin ja Abihun synti

Pyhäkön vihkimisen jälkeen vihittiin myös papit pyhään virkaansa. Nämä toimitukset kestivät seitsemän päivää, niin että kullakin päivällä oli erikoiset juhlamenonsa. Kahdeksantena päivänä he ryhtyivät palvelustehtäviinsä. Poikiensa avustamana Aaron suoritti Jumalan vaatimat uhrit, kohotti kätensä ja siu- nasi kansan. Kaikki oli tehty Jumalan käskyn mukaisesti, ja hän hyväksyi uhrin ja ilmaisi kirkkautensa ihmeellisellä tavalla; tuli lähti Herran tyköä ja kulutti alttarilla olleen uhrin. Kansa katseli tätä suurenmoista jumalallisen voiman ilmausta pelokkaana ja kovin kiinnostuneena. He näkivät siinä merkin Jumalan kirkkaudesta ja suosiosta, ja riemuiten yhteen ääneen ja ylistäen ja kunnioittaen Jumalaa he lankesivat kasvoilleen aivan kuin Herra itse olisi ollut paikalla. PJP 337.1

Mutta pian tämän jälkeen äkillinen ja hirveä onnettomuus kohtasi ylimmäisen papin perhettä. Jumalanpalveluksen aikana, kansan rukousten ja ylistysten kohotessa Jumalan puoleen, kaksi Aaronin pojista otti kumpikin hiilipannunsa ja poltti sen päällä hyvänhajuista suitsuketta suloisesti tuoksuavaksi uhriksi Herralle. Mutta vastoin Herran käskyä he “toivat vierasta tulta” suitsutukseen. Herra oli käskenyt käyttämään siihen hänen itse sytyttämäänsä pyhää tulta, mutta sen sijasta he ottivat siihen tavallista. Tämän synnin vuoksi lähti tuli Herran tyköä ja kulutti heidät kansan nähden. PJP 337.2

Mooseksen ja Aaronin jälkeen Naadab ja Abihu olivat olleet korkeimmassa asemassa Israelissa. Herra oli antanut heille erikoisen kunnian sallimalla heidän seitsemänkymmenen vanhimman seurassa katsella hänen kirkkauttaan vuorella. Mutta sen perusteella ei heidän rikkomustaan sopinut puolustella eikä vähätellä. Päinvastoin se vain pahensi heidän syntiään. Vaikka ihmisillä olisi paljon totuuden valoa, vaikka he olisivat Israelin vanhimpien tavoin saaneet nousta vuorelle sekä seurustella etuoikeutetusti Jumalan kanssa ja oleskella hänen kirkkautensa valossa, ei heidän sovi kuvitella, että he myöhemmin voivat tehdä syntiä rankaisematta ja ettei Jumala, suotuaan heille sellaisen kunnian, kovinkaan ankarasti rankaisisi heidän pahuuttaan. Tämä on kohtalokas erehdys. Suodut etuoikeudet ja suuri valo vaativat vastaanottajaltaan annettua valoa vastaavia hyveitä ja pyhyyttä. Jumala ei voi hyväksyä mitään vähempää kuin tämän. Suuret siunaukset tai etuoikeudet eivät saisi tuudittaa ketään väärään varmuuteen tai huolimattomuuteen. Niiden saajat eivät saisi koskaan tuntea olevansa vapaita tekemään syntiä, luullen, ettei Jumala ole niin tarkka heidän suhteensa. Kaikkien Jumalan antamien etujen tarkoituksena on lisätä hengen palavuutta, intoa toimintaan ja tarmoa hänen pyhän tahtonsa toteuttamiseen. PJP 337.3

Naadabia ja Abihua ei ollut nuoruudessa totutettu hillitsemään itseään. Isä antoi helposti periksi eikä vaatinut ehdottomasti noudattamaan sitä mikä oli oikeaa, ja niin hänen lapsensakin saivat kasvaa kurittomasti. Hän salli poikiensa seurata omia taipumuksiaan, ja kun he pitkän aikaa hemmottelivat itseään, tottuivat he niin noudattamaan omia mieliteko jaan, etteivät osanneet poiketa niistä silloinkaan, kun joutuivat hoitamaan kaikkein pyhintä virkaa. He eivät olleet oppineet kunnioittamaan isänsä arvovaltaa eivätkä siksi käsittäneet, että Jumalan vaatimuksia oli noudatettava ehdottoman tarkasti. Jumala joutui rankaisemaan Aaronin poikia, koska tämä oli erehtynyt olemaan heille liian peräänantava. PJP 338.1

Jumala halusi opettaa kansalle, että sen oli lähestyttävä häntä erittäin kunnioittavasti ja hänen määräämällään tavalla. Hän ei voi hyväksyä osittaista kuuliaisuutta. Ei riittänyt, että tänä jumalanpalveluksen juhlallisena aikana miltei kaikki tehtiin hänen ohjeidensa mukaisesti. Hän on julistanut kirouksen niille, jotka poikkeavat hänen käskyistään eivätkä tee eroa arkisten ja pyhien asioiden välillä. Profeetan välityksellä hän lausuu: “Voi niitä, jotka sanovat pahan hyväksi ja hyvän pahaksi, jotka tekevät pimeyden valkeudeksi ja valkeuden pimeydeksi! — — Voi niitä, jotka ovat viisaita omissa silmissään ja ymmärtäväisiä omasta mielestänsä, — — jotka lahjuksesta julistavat syyllisen syyttömäksi ja ottavat oikeuden siltä, joka oikeassa on! — — He ovat ylenkatsoneet Herran Sebaotin lain ja pitäneet pilkkanansa Israelin Pyhän sanaa” (Jes. 5:20—24). Älköön kukaan eksykö uskomaan, että eräät Jumalan käskyt olisivat vähemmän tärkeitä tai että hän hyväksyisi jotakin muuta sen tilalle, mitä on vaatinut. Profeetta Jeremia lausui: “Onko kukaan sanonut, ja se on tapahtunut, jos ei Herra ole käskenyt?” (Val.v. 3: 37). Jumala ei ole pannut sanaansa yhtään sellaista käskyä, jota ihmiset saisivat vapaasti joko totella tai olla tottelematta ilman että joutuisivat kärsimään seurauksista. Jos ihmiset haluavat vähänkin poiketa ehdottoman kuuliaisuuden polulta, he saavat havaita valinneensa tien, “joka lopulta on kuoleman tie” (Sanani. 14: 12). PJP 338.2

“Mooses sanoi Aaronille ja hänen pojillensa Eleasarille ja Iitamarille: ‘Älkää päästäkö tukkaanne hajalle älkääkä repikö vaatteitanne, ettette kuolisi, — — sillä Herran voiteluöljy on teissä.’” Mooses muistutti veljeään Jumalan sanoista: “Niissä, jotka ovat minua lähellä, minä osoitan pyhyyteni ja kaiken kansan edessä kirkkauteni.” Aaron oli vaiti. Tuska raastoi hänen isänsydäntään, kun hänen poikansa oli niin äkkiä ja varoittamatta surmattu. Mutta heidän syntinsäkin oli niin hirvittävä, ja nyt hän käsitti sen aiheutuneen siitä, että hän oli laiminlyönyt velvollisuutensa. Hän ei kuitenkaan ilmaissut tunteitaan millään tavoin. Hän ei saanut mitenkään ilmaisemalla suruaan näyttää olevansa myötätuntoinen synnille. Kansaa ei saanut yllyttää napisemaan Jumalaa vastaan. PJP 339.1

Herra halusi opettaa kansaansa tunnustamaan ojennustensa oikeudenmukaisuuden, jotta toiset pelkäisivät. Israelissa oli niitä, joita varoitus tästä hirvittävästä rangaistuksesta saattoi varjella luottamasta yltiöpäisesti Jumalan pitkämielisyyteen siihen asti, että hekin olisivat jo ratkaisseet kohtalonsa. Jumala nuhtelee niitä, jotka osoittavat syntiselle sellaista väärää myötätuntoa mikä pyrkii puolustelemaan hänen syntiään. Synti kuolettaa siveelliset käsitykset, niin ettei vääryyden tekijä tajua rikkomuksensa valtavuutta, ja ilman Pyhän Hengen vakuuttavaa voimaa hän jää puolittain sokeaksi syntinsä suhteen. Kristuksen palvelijain velvollisuutena on osoittaa näille erehtyville heidän vaaransa. Ne jotka kumoavat varoituksen vaikutuksen estämällä syntisiä näkemästä synnin todellista luonnetta ja seurauksia, kehuvat usein että he siten vain osoittavat rakkauttaan. Mutta toiminnallaan he päinvastoin estävät ja vastustavat Jumalan Pyhän Hengen työtä. He tuudittavat syntisen uneen aivan häviönsä partaalla. Näin he syyllistyvät itsekin hänen rikkomukseensa ja joutuvat raskaaseen vastuuseen hänen katumattomuudestaan. Tällainen väärä ja petollinen myötätunto on johtanut monen monta perikatoon. PJP 339.2

Naadab ja Abihu eivät olisi lainkaan tehneet tuota kohtalokasta syntiä, elleivät ensin olisi juopuneet paljon viinin käytöstä. He käsittivät, että ennen esiintymistään pyhäkössä heidän oli valmistauduttava erittäin huolellisesti ja vakavasti; ilmaisihan Jumala siellä läsnäolonsa. Mutta epäraittius teki heidät kelvottomiksi pyhään virkaansa. Heidän mielensä tuli sekavaksi ja käsityksensä sumeni, niin etteivät he pystyneet erottamaan pyhiä asioita arkisista. Aaronia ja hänen eloon jääneitä poikiaan varoitettiin: “Viiniä ja väkijuomaa älkää juoko, älä sinä älköötkä sinun poikasi sinun kanssasi, kun menette ilmestysmajaan, ettette kuolisi. Tämä olkoon teille ikuinen säädös sukupolvesta sukupolveen, tehdäksenne erotuksen pyhän ja epäpyhän, saastaisen ja puhtaan välillä, ja opettaaksenne israelilaisille kaikki ne käskyt, jotka Herra on heille Mooseksen kautta puhunut.” Väkijuomien käyttö heikentää ruumista, tekee mielen sekavaksi ja alentaa siveellistä tasoa. Se estää ihmisiä tajuamasta taivaallisten asioiden pyhyyttä ja Jumalan vaatimusten sitovuutta. Kaikkien niiden, joiden asemaan liittyi pyhää vastuuta, oli oltava täysin raittiita, jotta he olisivat osanneet tehdä selvän eron oikean ja väärän välillä ja lujasti periaatteellisina pystyneet viisaasti jakamaan oikeutta ja osoittamaan armoa. PJP 340.1

Tämä sama velvollisuus on jokaisella Kristuksen seuraajalla. Apostoli Pietari julistaa: “Te olette valittu suku, kuninkaallinen papisto, pyhä heimo, omaisuuskansa” (1 Piet. 2: 9). Jumala vaatii meitä säilyttämään jokaisen kykymme mahdollisimman hyvässä kunnossa voidaksemme palvella Luojaamme hyväksyttävästi. Väkijuomia käytettäessä tulokset ovat samat kuin noiden Israelin pappien tapauksessa. Omatunto menettää herkkyytensä synnin suhteen, ja ihminen alkaa varmasti paatua yhä pahemmaksi, kunnes hän ei enää osaa tehdä mitään eroa arkisen ja pyhän välillä. Miten sitten voimme päästä Jumalan vaatimalle tasolle? “Ettekö tiedä, että teidän ruumiinne on Pyhän Hengen temppeli, joka Henki teissä on ja jonka te olette saaneet Jumalalta, ja ettette ole itsenne omat? Sillä te olette kalliisti ostetut. Kirkastakaa siis Jumala ruumiissanne” (1 Kor. 6: 19,20). “Söittepä siis tai joitte tai teittepä mitä hyvänsä, tehkää kaikki Jumalan kunniaksi” (1 Kor. 10: 31). Kristuksen seurakunnalle kaikkina aikoina annetaan tämä vakava ja pelottava varoitus: “Jos joku turmelee Jumalan temppelin, on Jumala turmeleva hänet; sillä Jumalan temppeli on pyhä, ja sellaisia te olette” (1 Kor. 3: 17). PJP 340.2