Patriarkat Ja Profeetat

Luku 29—Saatanan vihollisuus lakia vastaan

Kun saatana ensi kerran yritti kumota Jumalan lakia — taivaan synnittömien olentojen keskuudessa — hänen hankkeensa näytti aluksi menestyvän. Hän sai vietellyksi suuren joukon enkeleitä, mutta tuo hänen näennäinen voittonsa päätyi lopulliseen tappioon, eroon Jumalasta ja karkottamiseen taivaasta. PJP 310.1

Taistelun päästessä uudelleen vauhtiin maan päällä saatana näytti jälleen saavuttavan menestystä. Langettuaan syntiin ihminen joutui hänen vangikseen, ja myös ihmisen valtakunnan sai pääkapinallinen petoksella haltuunsa. Nyt näytti saatanan olevan mahdollista perustaa oma itsenäinen valtakuntansa, joka olisi riippumaton Jumalan ja hänen Poikansa arvovallasta. Mutta pelastussuunnitelma teki ihmiselle jälleen mahdolliseksi pääsyn sopusointuun Jumalan kanssa ja hänen lakinsa kuuliaisen noudattamisen. Sen avulla sekä ihminen että maa saattoivat lopullisesti tulla lunastetuiksi paholaisen vallasta. PJP 310.2

Jälleen saatana joutui tappiolle, ja taas hän turvautui petokseen toivoen saavansa tappion siten kääntymään voitokseen. Saadakseen yllytetyksi langenneen ihmissuvun kapinaan hän väitti nyt, että Jumala oli epäoikeudenmukainen salliessaan ihmisen rikkoa lakinsa. “Miksi”, kysyi ovela kiusaaja, “Jumala joka tiesi lopputuloksen, salli ihmisen joutua koetukseen, langeta syntiin ja tuottaa maailmaan kärsimystä ja kuolemaa?” Ja Aadamin lapset kuuntelivat kiusaajaa. He unohtivat että Jumala oli pitkämielisessä armossaan suonut ihmiselle toisen koeajan siitä huolimatta, että hänen kapinansa oli vaatinut taivaan Kuninkaalta hämmästyttävän, jopa kauhistavan uhrin. Ja niin he napisivat sitä ainoata Olentoa vastaan, joka saattoi pelastaa heidät saatanan turmiollisesta vallasta. PJP 310.3

Nykyään tuhannet toistavat samaa kapinallista moitetta Jumalaa vastaan. He eivät huomaa, että jos ihmiseltä otettaisiin valinnan vapaus, se merkitsisi että hän älyolentona menettäisi erään perusoikeuksistaan ja tulisi vain koneentapaisesti toimivaksi. Jumala ei halua pakolla kahlita ihmisen tahtoa. Ihminen luotiin siveellisesti vapaaksi. Kaikkien muiden maailmojen asukasten tavoin hänenkin oli alistuttava kuuliaisuuden kokeeseen, mutta hän ei koskaan joudu sellaiseen asemaan, että hänen olisi pakko taipua pahaan. Hänen ei sallita joutua mihinkään sellaiseen kiusaukseen tai koetukseen, jota hän ei kykenisi vastustamaan. Jumala varasi ihmiselle niin paljon apua, ettei hänen olisi koskaan tarvinnut joutua tappiolle taistelussaan saatanaa vastaan. PJP 311.1

Kun ihmiset lisääntyivät maan päällä, liittyi miltei koko maailma kapinallisten riveihin. Taaskin näytti siltä kuin saatana olisi voittanut. Mutta Kaikkivaltias katkaisi jälleen voimallaan pahuuden kasvun, ja vedenpaisumus puhdisti maan sen siveellisestä saasteesta. PJP 311.2

Profeetta lausuu: “Kun sinun tuomiosi kohtaavat maata, oppivat maanpiirin asukkaat vanhurskautta. Jos jumalaton saa armon, ei hän opi vanhurskautta eikä näe Herran korkeutta” (Jes. 26: 9,10). Näin kävi vedenpaisumuksen jälkeen. Vapautuneina Herran tuomioista maan asukkaat kapinoivat jälleen häntä vastaan. Kahdesti maailma oli hyljännyt Jumalan liiton ja hänen säädöksensä. Sekä vedenpaisumusta edeltäneet ihmiset että Nooan jälkeläiset väheksyivät jumalallista arvovaltaa. Silloin Jumala teki liiton Aabrahamin kanssa ja valitsi itselleen kansan, joka säilyttäisi hänen lakinsa. Saatana alkoi heti punoa juomaan saadakseen tämän kansan vietellyksi ja tuhotuksi. Jaakobin lapsia kiusattiin solmimaan avioliittoja pakanoiden kanssa ja palvomaan heidän epäjumaliaan. Mutta Joosef pysyi uskollisena Jumalalle, ja hänen kuuliaisuutensa oli jatkuvana todistuksena tosi uskosta. Tukahduttaakseen tämän valon saatana sai kateellisten veljesten toimesta myydyksi Joosefin orjaksi pakanalliseen maahan. Jumala johti kuitenkin tapahtu- mien kulkua, niin että Egyptin kansakin oppisi tuntemaan hänet. Sekä Potifarin talossa että vankilassa Joosef sai sellaista kasvatusta ja harjaannusta, että se yhdessä hänen jumalanpelkonsa kanssa valmisti häntä tulevaan korkeaan tehtäväänsä koko valtakunnan käskynhaltijana. Faaraon palatsista hänen vaikutuksensa ulottui kaikkialle koko maahan, ja tieto Jumalasta levisi laajalle. Myös Egyptissä asuneet israelilaiset menestyivät ja vaurastuivat, ja ne jotka pysyivät uskollisina Jumalalle, levittivät samoin vaikutustaan laajalle ympäristöönsä. Pakanalliset papit olivat huolissaan, kun näkivät uuden uskonnon tulevan suosituksi. Yllyttämällä heitä omalla vihallaan taivaan Jumalaa kohtaan saatana sai heidät päättämään, että tämä valo oli tukahdutettava. Valtaistuimen perijän kasvatus oli uskottu papeille, ja tämä päättävä Jumalan vastustaminen ja epäjumalain palvonnan innokas tukeminen juurrutettiin tulevan yksinvaltiaan luonteeseen. Aikanaan hän ryhtyikin sitten julmiin sortotoimiin heprealaisia vastaan. PJP 311.3

Niiden neljänkymmenen vuoden aikana, jotka seurasivat Mooseksen pakoa Egyptistä, näytti epäjumalanpalvelus päässeen voitolle. Vuosi vuodelta israelilaisten toiveet hupenivat yhä heikommiksi. Sekä kuningas että kansa ylvästelivät voimansa tunnossa ja pilkkasivat Israelin Jumalaa. Tämä yltyi yhä pahemmaksi ja saavutti huippunsa sen faaraon aikana, jonka Mooses kohtasi. Kun heprealaisten johtaja aloitti sanomansa: “Näin sanoo Herra, Israelin Jumala”, vastasi kuningas: “Kuka on Herra, jota minun pitäisi kuulla? — — Minä en tunne Herraa.” Mutta hän ei sanonut näin siksi, etteikö hän olisi tuntenut tosi Jumalaa, vaan koska hän uhmasi hänen valtaansa. Alusta loppuun faaraon vastustava asenne jumalallista käskyä kohtaan ei johtunut tietämättömyydestä vaan vihasta ja uhmasta. PJP 312.1

Vaikka egyptiläiset olivat niin kauan kieltäytyneet tutustumasta Jumalaan, antoi Herra heille vielä tilaisuuden parannuksen tekoon. Joosefin aikana Egypti oli ollut turvapaikkana Israelille. Jumalaa oli kunnioitettu osoittamalla ystävällisyyttä hänen kansaansa kohtaan, ja nyt hän pitkämielisenä ja sääliväisenä antoi jokaiselle tuomiolle riittävästi täytäntöönpanoaikaa. Egyptiläisille koituivat juuri heidän palvontansa kohteet kiroukseksi, ja niin he saivat todistuksen Herran voimasta. Kaikki jotka halusivat, saattoivat jättäytyä Jumalalle ja välttyä hänen rangaistuksiltaan. Kuninkaan kiihkoilusta ja uppiniskaisuudesta oli vain seurauksena, että tieto Jumalasta levisi ja käännytti monia egyptiläisiä hänen palvelijoikseen. PJP 312.2

Koska israelilaiset olivat niin taipuvaisia hakeutumaan pakanoiden yhteyteen ja mukautumaan heidän epäjumalanpalvelukseensa, Jumala salli heidän siirtyä Egyptiin, missä Joosefin vaikutus oli laajalti tunnettua ja missä suotuisat olosuhteet sallivat heidän pysytellä kansana muista erillään. Täällä myös egyptiläisten karkean epäjumalanpalveluksen ja heidän harjoittamansa julmuuden ja sorron heprealaisten siellä olon jälkipuoliskolla olisi pitänyt saada israelilaiset kammoamaan epäjumalanpalvelusta ja pakenemaan isiensä Jumalan turviin. Mutta tämänkin kaitselmuksen johdon saatana koetti saada palvelemaan omia tarkoituksiaan. Hän sumensi israelilaisten mielen ja sai heidät noudattamaan pakanallisten isäntiensä tapoja. Koska egyptiläiset kunnioittivat taikauskoisesti eläimiä, eivät heprealaiset saaneet orjuutensa aikana suorittaa uhritoimituksiaan. Siksi uhri- palvelus ei päässyt suuntaamaan heidän ajatuksiaan suureen Uhriin, ja heidän uskonsa heikentyi. Kun sitten Israelin vapauttamisen aika koitti, ryhtyi saatana vastustamaan Jumalan suunnitelmia. Hän päätti pitää tuon yli kaksimiljoonaisen kansan tietämättömänä ja taikauskoisena. Jumala oli luvannut siunata ja lisätä kansaansa, tehdä sen maailmanvallaksi, ilmaista sen välityksellä tahtonsa ja tehdä siitä lakinsa säilyttäjän. Mutta juuri tämän kansan saatana puolestaan koetti pitää huomaamattomassa asemassa ja orjuudessa saadakseen sen tyystin unohtamaan Jumalan. PJP 313.1

Kun ihmeteot suoritettiin kuninkaan edessä, oli saatana maassa kumotakseen niiden vaikutuksen ja estääkseen faaraota tunnustamasta Jumalan herruutta ja tottelemasta hänen hallintoaan. Kaikin keinoin hän koetti väärentäen jäljitellä Jumalan tekoja ja vastustaa hänen tahtoaan. Mutta hän ei aikaansaanut muuta kuin sen että Jumalan voima ja kunnia pääsivät ilmenemään yhä voimallisemmin, niin että oikean ja elävän Jumalan olemassaolo ja valtius tulivat entistä ilmeisemmiksi sekä israelilaisille että koko Egyptille. PJP 313.2

Vapauttaessaan Israelin Jumala ilmaisi väkevästi voimansa ja rankaisi kaikkia Egyptin jumalia. “Niin hän vei kansansa pois sen iloitessa, valittunsa heidän riemuitessaan, että he noudattaisivat hänen käskyjänsä ja ottaisivat hänen laeistansa vaarin” (Ps. 105: 43: 45). Hän vapautti heidät orjuudesta saattaakseen heidät hyvään maahan, jonka hän kaitselmuksellaan oli valmistanut heille turvapaikaksi vihollisilta, jossa he voisivat asua hänen siipiensä suojassa. Hän vetäisi heidät tykönsä ja kietoisi heidän ympärilleen iankaikkiset käsivartensa. Kaiken hänen hyvyytensä ja armonsa vastapalvelukseksi he eivät saisi pitää hänen rinnallaan mitään muita jumalia, vaan heidän tulisi tunnustaa hänet eläväksi Jumalaksi, ja korottaa hänen nimeään ja kirkastaa sitä maan päällä. PJP 313.3

Ollessaan orjina Egyptissä monet israelilaiset olivat suureksi osaksi menettäneet Jumalan lain tuntemuksensa ja sekoittaneet sen säädöksiin pakanallisia tapoja ja perimätietoa. Jumala toi heidät Siinaille ja julisti siellä omalla äänellään lakinsa. PJP 314.1

Saatana ja pahat enkelit olivat paikalla. Vieläpä silloin kun Jumala julisti parhaillaan lakiaan kansalleen, saatana vehkeili saadakseen tämän lankeamaan syntiin. Tämän kansan, jonka Jumala oli valinnut, hän riuhtaisi eroon hänestä taivaan nähden. Johtamalla heidät epäjumalanpalvelukseen hän tekisi tehottomaksi kaiken jumalanpalveluksen, sillä miten voisi ihminen jalostua palvomalla sellaista, joka ei ole häntä itseään ylempi ja jota hän voi kuvata omien kättensä valmisteilla? Jos ihmiset saataisiin siinä määrin sokaistuiksi, etteivät he käsittäisi äärettömän Jumalan voimaa, majesteettiutta ja kirkkautta, vaan sallisivat jonkin veistoksen, nelijalkaisen eläimen tai jopa matelijan kuvata häntä; jos heidät saataisiin unohtamaan oma jumalallinen sukulaisuutensa Luojansa kuvan kaltaisiksi tehtyinä, niin että he alentuisivat kumartamaan näitä inhottavia ja mielettömiä käsitekojaan — silloin avautuisi tie kaikelle kurittomuudelle; sydämen pahat intohimot pääsisivät riehumaan ja saatana voisi toimia täysin vapaasti. PJP 314.2

Aivan Siinain vuoren juurella saatana alkoi toteuttaa suunnitelmiaan, joilla hän pyrki kumoamaan Jumalan lain. Näin hän jatkoi jo taivaassa aloittamaansa työtä. Niiden neljänkymmenen päivän aikana, jotka Mooses vietti vuorella Jumalan seurassa, saatana oli täydessä toimessa herättäen epäilyä, luopumusta ja kapinaa. Ja samaan aikaan kun Jumala parhaillaan kirjoitti lakiaan annettavaksi hänen kanssaan liittoutuneelle kansalle, israelilaiset luopuneina kuuliaisuudestaan Herralle vaativat kullasta tehtyjä jumalia! Kun Mooses laskeutui Jumalan läsnäolon kirkkauden kunnioitusta herättävästä ilmapiiristä tuoden mukanaan lain määräyksiä, joita he olivat sitoutuneet noudattamaan, hän tapasi heidät avoimesti uhmaten lain käskyjä kumartamasta palvoen kultaista epäjumalankuvaa. PJP 314.3

Saatana oli suunnitellut saattavansa Israelin perikatoon johtamalla heidät näin uskalletusti loukkaamaan ja pilkkaamaan Herraa. Koska he olivat osoittaneet olevansa näin läpeensä turmeltuneita ja menettäneensä kaiken käsityksensä Jumalan heille tarjoamista etuoikeuksista ja siunauksista samoin kuin omista juhlallisista ja toistuvista kuuliaisuuden lupauksistaan, saatana arveli Herran erottavan heidät yhteydestään ja jättävän heidät tuhon omiksi. Näin hänen onnistuisi tuhota Aabrahamin siemen, tuo luvattu siemen, jonka tuli säilyttää elävän Jumalan tuntemus ja jonka kautta tulisi se tosi Siemen, joka tulisi voittamaan saatanan. Suuri kapinoitsija oli suunnitellut hävittävänsä Israelin ja tekevänsä siten Jumalan aikeet tyhjiksi. Mutta taaskin hän joutui tappiolle. Israelin kansaa ei hävitetty, niin syntistä kuin se olikin. Vaikka itsepintaiset saatanan puoluelaiset poistetuinkin kansasta, sai se kuitenkin nöyrtyneenä ja katuvana armollisesti syntinsä anteeksi. Kertomus tästä synnin teosta oli säilyvä pysyväisenä todistuksena epäjumalanpalveluksen syyllisyydestä ja rangaistuksesta ja toisaalta Jumalan oikeudenmukaisuudesta ja pitkämielisestä armosta. PJP 315.1

Koko maailmankaikkeus oli saanut katsella Siinain tapahtumia. Niissä ilmeni selvästi Jumalan ja saatanan hallitusten vastakkaisuus. Toisten maailmojen synnittömät asukkaat saivat jälleen todeta saatanan luopumuksen sekä nähdä, minkälaisen hallinnon hän olisi aikaansaanut taivaassa, jos olisi päässyt toteuttamaan tahtonsa. PJP 315.2

Saattamalla ihmiset rikkomaan toisen käskyn saatana halusi turmella heidän käsityksensä Jumalasta. Ja syrjäyttämällä neljännen [lepopäivä-] käskyn hän saisi heidät tyystin unohtamaan Jumalan. Kun Jumala vaatii kunnioittamaan ja palvomaan häntä ennen kaikkia pakanoiden jumalia, hän perustelee sitä sillä, että hän on Luoja joka on antanut olemassaolon kaikille muille olennoille. Näin Raamattu esittää asian. Profeetta Jeremia julistaa: “Herra on totinen Jumala; hän on elävä Jumala ja iankaikkinen kuningas. Jumalat, jotka eivät ole tehneet taivasta eikä maata, ne katoavat maan päältä ja taivaan alta. Hän on tehnyt maan voimallansa, vahvistanut maanpiirin viisaudellansa ja levittänyt taivaat taidollansa. — — Järjetön on jokainen ihminen, tietoa vailla, häpeän saa jokainen kultaseppä veistetystä kuvasta, petosta on hänen valamansa kuva, eikä niissä henkeä ole. Turhuutta ne ovat, naurettavia tekeleitä; kun niiden rangaistus tulee, ne hukkuvat. Näiden kaltainen ei ole hän, joka on Jaakobin osa, sillä hän on kaiken Luoja” (Jer. 10: 10—12, 14—16). Jumalan luomisvoiman muistomerkkinä sapatti viittaa häneen taivaiden ja maan Luojana. Se todistaa siis alati hänen olemassaolostaan ja muistuttaa hänen suuruudestaan, viisaudestaan ja rakkaudestaan. Jos sapattia olisi aina pidetty pyhänä, ei koskaan olisi voinut olla yhtään jumalankieltäjää eikä epäjumalanpalvelijaa. PJP 315.3

Eedenissä alkunsa saanut sapattiasetus on yhtä vanha kuin maailmakin. Luomisesta lähtien kaikki patriarkat noudattivat sitä. Egyptiläisten työnjohtajiensa pakottamina israelilaiset orjuutensa aikana rikkoivat sapattia ja menettivät suureksi osaksi käsityksensä sen pyhyydestä. Kun laki julistettiin Siinailla, kuuluivat neljännen käskyn alkusanat: “Muista pyhittää lepopäivä” — mikä osoittaa, ettei sapattia silloin säädetty; saamme viitteen siitä että se on lähtöisin luomisen ajalta. Pyyhkiäkseen Jumalan pois ihmisten mielestä saatana aikoi syöstä maahan tämän suuren muistomerkin. Jos ihmiset saataisiin unohtamaan Luojansa, he eivät yrittäisikään vastustaa pahuuden valtaa, ja niin saatana olisi varma saaliistaan. PJP 316.1

Vastustaessaan Jumalan lakia saatanan oli pakko taistella kymmenien käskyjen jokaista säädöstä vastaan. Jumalalle kaikkien Isänä osoitetun rakkauden ja kuuliaisuuden suureen periaatteeseen liittyy läheisesti lapsen rakkauden ja tottelevaisuuden periaate. Vanhempien arvovallan väheksyminen johtaa pian myös Jumalan arvovallan halveksimiseen. Siksi saatana pyrkii vähentämään viidennen käskyn velvoitusta. Pakanakansojen keskuudessa ei paljonkaan piitattu tämän käskyn tähdentämästä periaatteesta. Monissa maissa vanhemmat karkotettiin tai surmattiin heidän tultuaan siihen ikään, etteivät he enää pystyneet huolehtimaan itsestään. Perheessä ei äitiä kohdeltu kovinkaan kunnioittavasti, ja jäätyään leskeksi hän joutui vanhimman poikansa kurin alaiseksi. Mooses tähdensi lasten tottelevaisuutta, mutta kun israelilaiset luopuivat Herrasta, he rikkoivat muiden käskyjen ohella myös viidettä käskyä. PJP 316.2

Saatana “on ollut murhaaja alusta asti” (Joh. 8:44); ja niin pian kuin hän oli saanut ihmissuvun valtaansa, hän ei ainoastaan yllyttänyt heitä vihaamaan ja surmaamaan toisiaan, vaan vieläkin julkeammin uhmatakseen Jumalan arvovaltaa hän sai heidät sisällyttämään kuudennen käskyn rikkomisen uskontoonsa. PJP 317.1

Omaksuttuaan vääriä käsityksiä jumalallisista ominaisuuksista pakanakansat alkoivat uskoa tarvittavan ihmisuhreja lepyttämään heidän jumaliaan, ja monien epäjumalien palvonta- menojen yhteydessä on harjoitettu mitä kauheimpia julmuuksia. Eräs niistä oli lasten juoksuttaminen tulen läpi epäjumalankuvien edessä. Milloin joku näistä selvisi tästä tulikokeesta palovammoitta, kansa uskoi uhrinsa tulleen hyväksytyksi. Näin selviytyneen katsottiin nauttivan erikoista jumalten suosiota. Hä nelle suotiin monia etuuksia, ja myöhemminkin häntä pidettiin suuressa arvossa. Häntä ei myöskään koskaan rangaistu, vaikka hän olisi tehnyt miten raskaita rikoksia. Mutta jos taas joku tulen läpi kulkiessaan kärventyi, hänen kohtalonsa oli sinetöity. Uskottiin, että jumalat saatettiin tällöin lepyttää vain surmaamalla tuo onneton. Ja niin hänet sitten uhrattiin. Suuren luopumuksen aikoina näitä iljetyksiä harjoitettiin jossakin määrin myös israelilaisten keskuudessa. PJP 317.2

Seitsemättä käskyä rikottiin samoin jo varhain uskonnon varjolla. Pakanalliseen palvontaan sisällytettiin mitä irstaimpia ja inhottavimpia menoja. Itse jumalatkin kuvattiin epäpuhtaiksi, ja niin niiden palvojatkin päästivät alhaiset himonsa valloilleen. Harjoitettiin luonnonvastaisia paheita, ja uskonnolliset juhlat muodostuivat suorastaan yleisen ja julkisen saastaisuuden tyyssijoiksi. PJP 317.3

Moniaviollisuutta harjoitettiin jo varhaisina aikoina. Se oli niitä syntejä, joiden johdosta Jumalan viha kohtasi vedenpaisu- musta edeltänyttä maailmaa. Mutta sen jälkeen se uudelleen levisi laajalle. Sen avulla saatana oli harkinnut voivansa turmella avioliiton, heikentää sen velvoituksia ja vähentää sen pyhyyttä, sillä siten hän parhaiten voisi hävittää ihmisestä Jumalan kaltaisuuden ja korvata sen paheilla ja kurjuudella. PJP 317.4

Suuren taistelun alusta asti saatana on koettanut antaa ihmisille väärän kuvan Jumalan luonteesta ja nostattaa heitä kapinaan hänen lakiaan vastaan. Tässä työssä hän näyttääkin menestyneen erinomaisesti. Kansanjoukot kuuntelevat saatanan petollisia puheita ja nousevat vastustamaan Jumalaa. Mutta tästä pahuuden toiminnasta huolimatta Jumala toteuttaa järkkymättä suunnitelmiaan ja ilmaisee kaikille järjellisille luoduilleen oikeudenmukaisuutensa ja hyväntahtoisuutensa. Saatana on kiusauksillaan saanut koko ihmissuvun rikkomaan Jumalan lakia, mutta Jumalan Poika on uhrillaan tehnyt palaamisen Jumalan luo ihmisille mahdolliseksi. Kristuksen armon avulla he voivat noudattaa Isän lakia. Ja niin Jumala kaikkina aikakausina, luopumuksen ja kapinan vallitessakin, kokoaa itselleen kansan, joka on hänelle uskollinen ja “jonka sydämessä on minun lakini” (Jes. 51: 7). PJP 318.1

Petoksella saatana vietteli enkeleitä, petoksin hän on jatkanut toimintaansa ihmisten keskuudessa, ja niin hän tulee toimimaan loppuun asti. Jos hän tunnustaisi avoimesti taistelevansa Jumalaa ja hänen lakiaan vastaan, olisivat ihmiset varuillaan, mutta hän naamioituu ja sekoittaa toisiinsa totuutta ja valhetta. Vaarallisimpia valheita ovatkin ne, joihin sekoittuu totuutta. Näin omaksutaan valheet, jotka valtaavat ja lopulta tuhoavat sielun. Näin saatana saa mukaansa koko maailman. Mutta tulossa on päivä jolloin hänen voitonriemunsa on iäksi päättyvä. PJP 318.2

Jumalan toimenpiteet kapinan suhteen tulevat täysin paljastamaan sen toiminnan, jota niin kauan on harjoitettu salassa. Kaikki luodut tulevat näkemään, mihin saatanan hallitus ja jumalallisten säädösten syrjäyttäminen lopulta johtaa. Jumalan laki osoitetaan täysin oikeudenmukaiseksi. Tullaan näkemään, että Jumala on tehnyt kaiken kansansa ja luomiensa maailmojen ikuiseksi parhaaksi. Saatanakin tulee tunnustamaan todistavan maailmankaikkeuden edessä Jumalan hallituksen oikeudenmukaisuuden ja hänen lakinsa vanhurskauden. PJP 318.3

Ei kestä enää kauan kun Jumala on osoittava oikeutetuksi arvovaltansa jota on loukattu. “Herra lähtee asuinsijastaan kostamaan maan asukkaille heidän pahat tekonsa” (Jes. 26:21). “Mutta kuka kestää hänen tulemisensa päivän, ja kuka voi pysyä, kun hän ilmestyy?” (Mal. 3:2). Syntisyytensä tähden israelilaisia kiellettiin lähestymästä vuorta, kun Jumala aikoi laskeutua sille julistamaan lakinsa, jottei hänen läsnäolonsa polttava kirkkaus olisi tuhonnut heitä. Jos Jumalan lain julistamisen paikkaankin liittyi tuollaisia hänen voimansa ilmauksia, niin miten kauhistava onkaan hänen oikeudenkäyntinsä, jossa hän soveltaa näitä pyhiä asetuksiaan. Miten saattavatkaan hänen arvovaltaansa loukanneet kestää hänen kirkkauttaan lopullisen tuomion suurena päivänä? Siinain kauhujen tuli kuvata kansalle tuomion näkymiä. Pasuunain soitolla kutsuttiin Israelia kohtaamaan Jumalaa. Ylienkelin ääni ja Jumalan pasuuna tulevat kutsumaan kaikkialta maailmasta sekä elävät että kuolleet heidän Tuomarinsa eteen. Isä ja Poika sekä lukuisa joukko enkeleitä olivat läsnä vuorella. Suurena tuomiopäivänä Kristus “on tuleva Isänsä kirkkaudessa enkeliensä kanssa” (Matt. 16: 27). Silloin hän istuu kirkkautensa valtaistuimella, ja hänen eteensä kootaan kaikki kansat. PJP 319.1

Kun Jumala ilmaisi läsnäolonsa Siinailla, oli Herran kirkkaus kaikelle Israelille kuin kuluttava tuli. Mutta kun Kristus on tuleva kirkkaudessaan pyhien enkeliensä kanssa, on hänen läsnäolonsa kauhistava valo häikäisevä koko maan. “Meidän Jumalamme tulee eikä vaikene, hänen edellänsä käy kuluttava tuli ja hänen ympärillänsä väkevä myrsky. Hän kutsuu taivaat ylhäältä ja maan, tuomitakseen kansansa” (Ps. 50: 3,4). Hänestä vuotaa ulos tulivirta, jonka vaikutuksesta alkuaineet kuumuudesta hajoavat, ja maa ja kaikki, mitä siihen on tehty, palavat. “Herra Jeesus ilmestyy taivaasta voimansa enkelien kanssa tulen liekissä ja kostaa niille, jotka eivät tunne Jumalaa eivätkä ole kuuliaisia evankeliumille” (2 Tess. 1: 7, 8). PJP 319.2

Ihmisen luomisesta lähtien ei koskaan ollut nähtävissä sellaista jumalallisen voiman ilmausta kuin Siinailla lakia julistettaessa. “Maa vapisi ja taivaat tiukkuivat Jumalan kasvojen edessä, Siinai vapisi Jumalan, Israelin Jumalan, kasvojen edessä” (Ps. 68: 9). Kauhistavien luonnonmullistusten keskeltä kuu- lui pilvistä Jumalan ääni kuin pasuuna olisi jylissyt. Vuori tärähteli juurelta huipulle saakka, ja kalvenneet ja kauhusta vapisevat israelilaiset olivat heittäytyneet kasvoilleen maahan. Hän jonka ääni silloin järisytti maata on julistanut: “Vielä kerran minä liikutan maan, jopa taivaankin” (Hebr. 12: 26). Raamattu sanoo: “Herra ärjyy korkeudesta, antaa äänensä kaikua pyhästä asunnostansa”; “ja taivaat ja maa järkkyvät” (Jer. 25: 30; Jooel 3: 16). Tuona tulevana suurena päivänä taivaskin väistyy pois “niinkuin kirja, joka kääritään kokoon” (Ilm. 6: 14). Ja kaikki vuoret ja saaret siirtyvät paikoiltaan. “Maa hoippuu ja hoipertelee niinkuin juopunut, huojuu niinkuin lehvämaja. Raskaana painaa sitä sen rikkomus, se kaatuu eikä enää nouse” (Jes. 24: 20). PJP 319.3

“Sentähden herpoavat kaikki kädet”, “ovat kaikki kasvot käyneet valjuiksi”, “ja kaikki ihmissydämet raukeavat. He peljästyvät, kivut ja tuskat valtaavat heidät.” “Minä kostan maanpiirille sen pahuuden”, sanoo Herra, “minä lopetan julkeitten kopeuden ja painan maahan väkivaltaisten ylpeyden” (Jes. 13: 7,8,11; Jer. 30: 6). PJP 320.1

Kun Mooses laskeutui vuorelta Jumalan luota, missä hän oli saanut todistuksen taulut, ei syyllinen Israel voinut kestää hänen kasvojaan kirkastavaa valoa. Miten paljon vähemmän voivatkaan syntiset katsella Jumalan Poikaa, kun hän ilmestyy Isänsä kirkkaudessa ja kaikkien taivaallisten joukkojen ympäröimänä tuomitsemaan lakinsa rikkojat ja sovituksensa hylkääjät. Ne jotka ovat väheksyneet Jumalan lakia ja halveksineet Kristuksen verta, “maan kuninkaat ja ylimykset ja sotapäälliköt ja rikkaat ja väkevät, kätkeytyvät luoliin ja vuorten rotkoihin” ja sanovat vuorille ja kallioille: “Langetkaa meidän päällemme ja kätkekää meidät hänen kasvoiltansa, joka valtaistuimella istuu, ja Karitsan vihalta! Sillä heidän vihansa suuri päivä on tullut, ja kuka voi kestää?” (Ilm. 6: 15—17). “Sinä päivänä ihmiset viskaavat pois myyrille ja yököille hopea- ja kulta- jumalansa. — — Ja he menevät vuorenrotkoihin ja kallionkoloihin Herran kauhua ja hänen valtansa kirkkautta pakoon, kun hän nousee maata kauhistuttamaan” (Jes. 2: 20, 21). PJP 320.2

Silloin nähdään että saatanan kapina Jumalaa vastaan on johtanut perikatoon hänet itsensä ja kaikki, jotka ovat ruvenneet hänen alamaisikseen. Hän on selittänyt rikkomuksesta koituvan paljon hyvää, mutta tullaan havaitsemaan, että “synnin palkka on kuolema.” “Sillä katso: se päivä on tuleva, joka palaa kuin pätsi. Ja kaikki julkeat ja kaikki, jotka tekevät sitä, mikä jumalatonta on, ovat oljenkorsia; ja heidät polttaa se päivä, joka tuleva on, sanoo Herra Sebaot, niin ettei se jätä heistä juurta eikä oksaa” (Mal. 4: 1). Saatana, kaiken synnin juuri, ja kaikki pahuuden tekijät jotka ovat hänen oksiaan, hakataan tyystin pois. Synnistä tehdään loppu ja samoin kaikesta sen aiheuttamasta kärsimyksestä ja tuhosta. Psalmista sanoo: “Sinä — — tuhosit jumalattomat; sinä pyyhit pois heidän nimensä iäksi ja ainiaaksi. Viholliset ovat tuhotut, ikuisiksi raunioiksi tulleet” (Ps. 9: 6,7). PJP 320.3

Mutta jumalallisen tuomion raivotessa ei Jumalan lapsilla ole mitään syytä pelkoon. “Herra on kansansa suoja, Israelin lasten turva” (Jooei3: 16). Päivä joka tuo Jumalan lain rikkojille kauhua ja hävitystä, kohtaa kuuliaiset “sanomattomalla ja kirkastuneella ilolla”. “Kootkaa minun eteeni minun hurskaani”, sanoo Herra, “jotka uhreja uhraten ovat tehneet minun kanssani liiton. Ja taivaat julistavat hänen vanhurskauttansa, sillä Jumala on tuomari.” PJP 321.1

“Ja te näette jälleen, mikä on ero vanhurskaan ja jumalattoman välillä, sen välillä, joka palvelee Jumalaa, ja sen, joka ei häntä palvele” (Mal. 3: 18). “Kuulkaa minua, te jotka vanhurskauden tunnette, kansa, jonka sydämessä on minun lakini.” PJP 321.2

“Katso, minä otan sinun kädestäsi päihdyttävän maljan — — ei tarvitse sinun siitä enää juoda.” “Minä, minä olen teidän lohduttajanne” (Jes. 51: 7,22,12). “Sillä vuoret väistykööt ja kukkulat horjukoot, mutta minun armoni ei sinusta väisty, eikä minun rauhanliittoni horju, sanoo Herra, sinun armahtajasi” (Jes. 54: 10). PJP 321.3

Suuri lunastussuunnitelma saattaa maailman jälleen täysin Jumalan suosioon. Kaikki synnin kadottama palautetaan ennalleen. Ei vain ihminen vaan myös maa tulee lunastetuksi, ja se tulee kuuliaisten ikuiseksi asuinsijaksi. Kuusi tuhatta vuotta saatana on kamppaillut pitääkseen maata hallussaan. Nyt täyttyy se tarkoitus, joka Jumalalla alun perin oli luodessaan maailman. “Korkeimman pyhät saavat valtakunnan ja omistavat valtakunnan iankaikkisesti — iankaikkisesta iankaikkiseen” (Dan. 7: 18). PJP 321.4

“Auringon noususta sen laskuun saakka olkoon Herran nimi ylistetty” (Ps. 113: 3). “Sinä päivänä on Herra oleva yksi ja hänen nimensä yksi.” Ja “Herra on oleva koko maan kuningas” (Sak. 14: 9). Raamattu sanoo: “Iankaikkisesti pysyy sinun sanasi, Herra, vahvana taivaissa.” “Luotettavat ovat kaikki hänen asetuksensa. Ne pysyvät järkkymättä aina ja iankaikkisesti” (Ps. 119: 89; 111:7,8). Koko synnitön maailmankaikkeus tulee pitämään kunniassa niitä pyhiä asetuksia, joita saatana on vihannut ja pyrkinyt hävittämään. Ja “niinkuin maa tuottaa kasvunsa ja niinkuin kasvitarha saa siemenkylvönsä versomaan, niin saattaa Herra, Herra versomaan vanhurskauden ja kiitok sen kaikkien kansojen nähden” (Jes. 61: 11). PJP 322.1